Kesän sen lauloin tanssin ja riekuin
Kotia palailin kukko jo kiekui
Kepeälle menolle tuli loppu
Suureen kaupunkiin äkkiä hoppu
Taakseni jäivät Juoko, Pertti ja Tero
Maksuksi mätkähti tunnevero
Sinivalkoisin siivin Okulaaria Pupillan luokse kiisin
Tätä kertoi viisas tohtori:
”Tilanteesi on aika paha tässä ei auta edes raha.
Muutosten aika koittaa elämäsi uudet sävelet soittaa”
Syksyn Kalliosta Vallilaan tallasin näyte ikkunasta hahmoani mallasin
Tunsin olallani kevyen kosketuksen
Älä yksin jää yöhön tule mukan joukkoon Sokkojen Henkiseen Työhön
Uusi aamu jo pian sarasti suhtauduin siihen arasti
Askel ei kuitenkaan mennyt harhaan
sulauduin ihanaan puutarhaan,
se laajen, rönsyili ja kukoisti
Olia aika uusien vertaisten, ajatusten ja Kajastuksen
Vankat sillat rakentuivat uudet ovet avaituivat olemisen ihmeisiin
Näin ollaan elämisen hehkussa ei pidetä päätä pehkussa
Ystävien kanssa talvi-illoin mietimme silloin
kuka ja milloin sai kaiken aikaan tään
Anna Friman tottakai
Vuonna 1931 sanoissa sen salaiauus
Varjojen mailta meille sokoille koitti aika uus
Hand i Hand käsitysten alkoi aika yllätysten
Anna Friman hän uljas upea nainen hän viisas, tomera ja ajattelevainen
Tässäpä kaikki tällä erää kieritään ja puretaan kulttuurikerää
tää stoori ei oo legendaa vaan vankkaa historiia
Meillä on olemisen, ajattelun vapaus
Juuri nyt on loistava tapaus löydä palloon Yhdeksäs kymmenes niitti
Anna Friman Sinulle kiitti