Teksti: Tuula-Maria Ahonen
20 vuotta täyttävä Roska päivässä
– liike kasvaa ja kasvattaa omalla esimerkillä yhteisen ympäristömme kunnioittamiseen.
Kun aloitimme Roska päivässä -liikkeen yhdessä 9- ja 12- vuotiaiden tyttärieni kanssa huhtikuussa 2000, en ikinä olisi osannut kuvitella, mitä kaikkea positiivista tuleekaan tapahtumaan. – Tästä liikkeestä pitää tehdä maailmanlaajuinen, oivalsi sen sijaan yhdeksänvuotias Iisa heti. Nykyisin kotisivut löytyvät 23 kielellä, johtuen juuri lapsen kaukonäköisyydestä.
Tällä hetkellä Roska päivässä -liikkeessä on mukana kaiken ikäisiä kansalaisia kaikkialta Suomesta ja kaikilta mantereilta. Innokkaimmat reilut 6000 ihmistä vaihtavat ajatuksia ja kokemuksia facebooksivullamme. Alkaneena vuonna on liittynyt joka päivä uusia ihmisiä. Lukuisat keräävät roskia itsekseen, eivätkä halua tulla fb-ryhmään. Mutta kotisivultamme www. roskapaivassa.net voi lukea kuulumisia, samoin kuin fb-sivultamme.
Presidentit Niinistö ja Halonen ovat olleet jo vuosia mukana, molemmat ovat kutsuneet minut puolison kanssa Linnan juhliin Roskaliikkeen merkeissä. Sivistysliikkeessämme on myös paljon arvostettuja julkisuuden henkilöitä.
Ympäristöministeri Krista Mikkonen on myös ollut mukana jo pidempään. ”Pidetään luonto ja ympäristö yhdessä siisteinä. Roska päivässä on pieni arjen askare ja valtavan vaikuttava teko, jos kaikki osallistuvat”, Krista Mikkonen sanoo. Tästä inspiroituneena kysymys!
Haluatko Sinä arvoisa lukija tulla mukaan sydämen ja omantunnon liikkeeseen? Kutsu tarkoittaa sitä, että keräät päivittäin tai aina sopivan hetken tullen ainakin yhden roskan, ja mielellään kutsut ainakin yhden ihmisen mukaan. Näkövammainenkin voisi kerätä roskan avustajan näyttämänä. Toivottavasti vielä saisimme näkevien ja näkövammaisten yhteisen Roskakävelyn! Roskaliikkessähän ylitämme kaikenlaisia rajoja luontevasti.
Kohti tervettä ylpeyttä ja yhteyttä
Monet tuntevat Roskaliikkeen alussa väärää häpeää oikeasta teosta eli siitä, että keräävät roskia. Siinä missä lukuisat roskaajat tuntuvat surutta ja häpeättä heittävän roskansa yhteiseen ympäristöön. Merkillinen ilmiö, eikö totta?
Viime syksynä minuun otti yhteyttä nuori koulutettu nainen, joka halusi kauempaa tulla osallistumaan Roska päivässä -liikkeen ystävät ry:n kokoukseen saadakseen rohkeutta vapauttaa itsensä väärästä häpeästään. Keskustelumme jälkeen hän on ryhtynyt hyvin aktiiviseksi toimijaksi. Äskettäin fb-sivullamme vantaalainen nainen kertoi, että hän keräsi roskia muiden ihmisten nähden, ja tunsi tervettä ylpeyttä.
Parhaimmillaan roskankerääjä voi kohdata ihmisen, joka haluaa tulla auttamaan, ja syntyy kaveruussuhde. Olen ehdottanut Väestöliitolle, että he järjestäisivät Sinkkujen Roskakävelyjä.
Kokemusten mukaan yhdessä roskia kerätessä syntyy luontevaa yhteistä juttelua toisilleen vieraidenkin kesken. Yhteisessä toiminnassa ulkona luonnossa saisi heti paremman kontaktin kuin Tinder-treffeillä kahvilan pöydän ääressä istuessa.
Roskaliikkeessä on järjestetty myös Laulavia Roskakävelyjä ja Laulavia Tonttu-Roskakävelyjä, tonttulakit päässä. Toistaiseksi vain lapset ovat osallistuneet edellä mainittuihin, mutta odotan, että joku joulunalus vielä rohkeat aikuisetkin!
Kärsitkö maailman yleisimmästä, myrkyllisestä ja rumasta roskasta, tupakantumpista?
Jopa jotkut tupakoivat kärsivät tumpeista, niitähän näkyy todellakin joka puolella. Mutta kun tupakoivilla yleensä ei ole roskista lähettyvillä, tumppi lentää kuitenkin maahan, joskus myös syyllisyyttä tuntien.
Pikkulapsi, koiranpentu tai joku aikuinenkin koira voi panna tumpin suuhunsa. Toivottavasti ei kuitenkaan kukaan opaskoira! Olen kuullut myös kehitysvammaisesta, joka syö tumppeja, elleivät hoitajat häntä estä. Kerran eräs hoitajaopiskelija ei tiennyt tilanteesta, eikä ehtinyt estää kehitysvammaista nappaamasta tumppia suuhunsa. Opiskelijaa rankaistiin puolen vuoden opintojen viivästymisellä.
Roska päivässä -liikkeessä on syntynyt erittäin toimiva ratkaisu, miniroskis-keksintö, joka ennaltaehkäisee oman suun roskia. Purkki tuunataan kauniiksi ilmatiiviistä kierrätyspurkista. Tumppi sammuu siellä turvallisesti parissa minuutissa. Täysi purkki tyhjennetään roskikseen. Olen tavannut tupakoivia, joilla on ollut sama miniroskis käytössä yli 10 vuotta. Lapset panevat miniroskikseen purkat ja makeispaperit, oppivat siis pienestä pitäen pitämään huolta omista roskistaan.
Voit tehdä miniroskiksen helposti esimerkiksi filmipurkista, joita vastoin ennakkoluuloja saa edelleen valokuvausliikkeistä ilmaiseksi. Apteekkipurkit ovat myös yleensä ilmatiiviitä. Purkin voi kaunistaa erilaisin tavoin viehättäväksi, esim. maalaamalla akryylivärillä, päällystämällä käteen miellyttävältä tuntuvalla kankaalla, oman koiran kuvalla tai lehdestä leikatulla kuvalla, joka päällystetään leveällä teipillä. Näin miniroskis pysyy siistinä pitkään.
Lahjoitamme miniroskiksia tutuille ja tuntemattomille tarvitseville. Yleensä tupakoivat ilahtuvat toimivasta ratkaisusta, joka on hyväksi luonnolle ja omalletunnolle.
Lahjoitin kerran miniroskiksen tupakoivalle näkövammaiselle, joka ilahtui kovasti, kun ratkaisu tumppiongelmaan kulkee jatkossa kätevästi mukana pienessäkin taskussa, eikä tarvitse ihmetellä, missähän on roskapönttö.
Toivotko kerrostalosi pihalle siisteyttä tuottavaa
kaunista roskapönttöä?
Roska päivässä -liikkeessä on monen vuoden kokemus siitä, että ihmiset kunnioittavat ja käyttävät paljon enemmän kaunistettua ja kiittävää roskapönttöä kuin neutraalin mitäänsanomatonta.
Olen pyytänyt ja saanut kerrostalomme isännöitsijältä luvat pihan roskisten kaunistamiseen. Kuvataiteellisesti lahjakas voisi maalata roskikseen jonkin kauniin kuvan ja kirjoittaa tekstin:” Kiitos kun käytät roskista! Toivoo Roska päivässä -liike.”
Itselläni ei vielä toistaiseksi ole ilmennyt em. lahjakkuutta, mutta olen leikannut lehdestä kauniin kuvan ja kirjoittanut tuon tekstin. Ensin roskis on syytä puhdistaa vedellä ja rätillä, ja kuivata. Sitten kuva kiinnitetään huolellisesti leveällä teipillä. Kuva säilyy siistinä noin pari vuotta, sitten on ilo uudistaa kaunistus.
Itse kaunistettu roskis alkaa tuntua ”omalta”, sitä on ilo käyttää. Eräs nuori mies kommentoi kuvan ruusuroskistamme: ” Tuntuu hyvältä, kun roskis kiittää. Aivan kuin joku oikeasti välittäisi.”
Ehkä keksit uusia ideoita?
Toiminta synnyttää toimivia ideoita. Niistä olisi ilo kuulla fb-sivullamme, mutta jollet ole siellä mukana, kertoisitko minulle? Jaan ideoita eteenpäin, nimelläsi tai nimimerkillä, kuinka vain haluat.
Itselleni syntyi tässä jutun lopussa idea näkövammaisten teatterille. Olisi mielenkiintoista nähdä jossain ympäristöaiheisessa näytelmässä, kuinka roskan voi kerätä maasta ilmentäen kehollaan erilaisia tunnetiloja.
On mahdollista, että meille tulee yhteistyötä kahdenkin teatteriryhmän kanssa, asiat ovat kesken. Tärkeästä yhteisestä huolenpidon hengestä ja henkisestä kasvusta vastuuseen on syytä kertoa erilaisin tavoin, eikö totta?
Tuula-Maria Ahonen
ta@welho.com