Teksti: Jouko Lehtonen
Eeva Joenpelto on yksi arvostetuimpia kirjailijoitamme. Hän eli vuosina 1921-2004 ja teki laajan tuotannon romaanien parissa. Harvemmin tiedetään, että hän kirjoitti esikoisteoksensa salanimellä Eeva Helle vuonna 1946. Hän oli sitä tehdessään 25-vuotias. Teos on nimeltään ”Seitsemän päivää” ja kuuluu rikoskirjallisuuden piiriin. Kirjakakauppaa pitävä viisikymppinen Ilmari Malmström rakastuu nuoreen Iirikseen. Kokemus sekoittaa kirjakauppiaan niin perusteellisesti, että kun ei saa tyttöä omakseen, surmaa tämän. Pääsiäissunnuntain aamuna mies ryntää poliisiasemalle tolkuttomassa tilassa ja hokee: ”Minä olen tappanut hänet, minä olen tappanut ihmisen. Pankaa minut vankilaan.” Teos sijoittuu sodanjälkeiseen epävarmuuden aikaan.
Eeva Joenpellon elämäkerran kirjoittajan Helena Ruuskan mukaan kirjailija ei myöhemmin halunnut mainita koko kirjaa. Joenpelto oli sitä mieltä, että ”sodan jälkeen oikeat kirjailijat eivät halunneet kirjoittaa viihdettä, eivät ainakaan rikoskirjallisuutta”. (Ruumiin kulttuuri 4/2019)
Ruotsalainen pariskunta Cilla ja Rolf Börjlind tekevät yhdessä tv-käsikirjoituksia, mm. Beck ja Wallander-sarjoihin. Nyt he kirjoittavat kimpassa dekkareita myös kirjankansien väliin. Heitä on käännetty jo 32 maahan. Päähenkilöinä ovat vasta poliisiksi kouluttautuva Olivia ja entinen poliisi Tom. ”Emme halunneet kirjoittaa tavanomaisesta poliisiyhteisöstä, vaan halusimme, että päähenkilöt ovat erilaisia hahmoja iältään ja sukupuoleltaan.” Kirja alkaa päähenkilöiden ja tarinan kehittelystä. Silloin aviopari tekee yksityiskohtaisen suunnitelman. ”Jaamme kirjan lukuihin ja luvut lyhyemmiksi kohtauksiksi. Kirjoitamme kaikki asiat työhuoneen seinälle. Sitten jaamme luvut keskenämme ja alamme kirjoittaa. Lopuksi muokkaamme vielä tekstin yhtenäiseksi.” (Ruumiin kulttuuri 4/2019)
Hugo Simberg on tunnettu mm. Tampereen tuomiokirkon maalauksistaan ja freskoistaan. Joka siellä käy, ihmettelee ja ihastelee ”Haavoittunutta enkeliä”, ”Kuoleman puutarhaa” ja ”Köynnöksen kantajat” -poikia. Toisella tamperelaisella, Lauri Viidalla, on esikoisteoksessaan ”Betonimylläri” runo nimeltään ”Mylly”, jossa runon minä kohtaa Viikatemiehen Tampereen valtaväylällä Hämeenkadulla. He keskustelevat. Runon minä ryhtyy väittelyynkin kumppaninsa kanssa. Samalla Viikatemies johdattelee kahta virsikirjoin varustautunutta mummoa kohti kirkon ovea. Runo kertoo: ”Kuolema viittasi: Pysähdy tähän!/ tarkkailen mummoja portaissa vähän,/ vieläkö nousevat levähtämättä – / vai joko tarjoan messias-kättä.” (Taide 6/2019)
Todelliset teräsmummot seikkailevat Pamela Tolan elokuvassa ”Teräsleidit”, joka on ollut 2020-luvun ensimmäinen suomalainen elokuvaesitys. Kolmen sisaruksen ja lastenlasten vahva ja rohkea tarina. Pääosissa Leena Uotila, 73, Saara Pakkasvirta, 81, ja Seela Sella, 82. ”Teräsleidit” ei ole kiikkustuolidraamaa. Tavoitteena on moderni ote, mutta naisista ei tehdä nuoria. He ovat oikeasti vanhoja ja kokeneita, jotka osaavat käyttää aivojaan ja mielikuvitustaan.
”Haluaisin tällä elokuvalla olla luomassa maailmaa, jossa vanhat ihmiset ovat näkyviä, eläviä ja aktiivisia”, sanoo ohjaaja-näyttelijä Pamela Tola. (Image 11/2019)