Teksti: Olli Lehtinen
Sokea mies Vinokas ja avustaja kulkevat vieraassa miljoonakaupungissa. Eteen tulee vanhoja kapeita jalkakäytäviä, katutöitä ja rinnakkain tai lastenvaunujen kanssa käveleviä ihmisiä. Ahtaita tilanteita ja epävarmoja alustoja ei pääse pakoon. Vinokas ja avustaja ovat näännyksissä. Avustaja pelkää vaappuvan Vinokkaan lyyhistyvän ajoradalle astuessaan. Vinokas pelkää vaakkuvan avustajan menettävän tajuntansa. Avustajan kieli kuulostaa olevan kiinni kitalaessa.
Liikenne ulvoo ja savuaa kuin pakokaasun täyttämä painekattila. Avustaja skannaa herkeämättä ihmisiä ja autoja. Hän ei ehdi kertoa kadunlaidan vesilätäköstä. Vinokas tallaa sandaalinsa paksuun lätäkköön. Varmasti tuli loiseliö verenkiertoon, jos varpaidenvälissä on pienikin haava! Hankala talutettava Vinokas kiukuttelee. Avustaja on hajoamaisillaan, kunnes saa oivalluksen. Hotellin läheltä löytyy leveitä ja tasaisia jalkakäytäviä, joilla liikkuu harvakseltaan ihmisiä.
Avustaja taluttaa Vinokkaan hotellin lähelle. Hän alkaa kuljettaa Vinokasta ympäri ruuhkatonta ja kaikin puolin helppoa korttelia. Avustaja maalailee tarinoita, että tässä on nyt tämmöinen nähtävyys ja tässä tällainen laadukas ruokapaikka. Nähtävyydet ja ruokapaikat ovat aivan niitä samoja, joiden editse he kävelevät uudestaan ja uudestaan. Vinokas on tyytyväinen. Paljon asioita tulee koettua ja matka joutuu. Avustajalle reitti on verraton. Jalkakäytävät kuin niityt. Leppeät kanssakulkijat. Ei liikenteen mekkalaa ja raitis ilma. Reitillä vain yksi miinuspuoli. Drinkkibaari josta kuuluu kovaäänistä puhetta, naurua ja huudahteluja. – Mikä on tuo elämänmakuinen paikka? Vinokas kysyy.
Avustaja nauttii rauhallisesta tunnelmasta eikä halua mölypaikkaan. Hän kehittää tarinan. – Tuo on hammaslääkärin vastaanotto, jossa varmaankin käytetään paljon ilokaasua. Seuraavalla kierroksella baari on taksikuskien taukotupa. Sitä seuraavalla mekkala tulee katutason asunnosta, jossa vaikuttaisi vietettävän jalkapallojoukkueen valmentajan syntymäpäiviä. Vinokas nielee tarinat mukisematta, ja avustaja on erittäin tyytyväinen.
Seikkailu jatkuu. – Miksi kohtaamme saman tuoksun aina uudestaan? Vinokas kysyy. Korttelin varrella on avustajan kannalta vaaran paikka. Leipomo, joka valmistaa vain ja ainoastaan liha- ja sipulitäytteisiä piirakoita. Paikkaa ohitettaessa tuoksu joka kerta sama. – Täällä on paljon pieniä leipomoja, avustaja vastaa. Vinokas ei sano mitään mutta näyttää avustajan mielestä jotenkin ovelalta.
Heidän saapuessaan seuraavalla kierroksella melupaikan kohdalle Vinokas heittää keppi pomppien sandaalia sandaalin eteen. Avustaja loikkaa perään mutta on pari steppiä myöhässä. Vinokkaan reisi tussahtaa pöytään. – Myyttekö olutta? Vinokas huutaa. – Kyllä, olkaa hyvä ja istukaa, baarimikko vastaa. Vinokas nykäisee tuolin alleen mutta alkaa täpinöissään istuutua penkin ohi. Avustaja syöksyy kiinni Vinokkaan housunkaulukseen. Avustaja saa otteen ja yrittää kannatella. Huojuvat, uupuneet painijat. Kaikki baarissa ja ulkopuoleltakin tuijottavat. Katkeaako nyt kamelin selkä? Vinokas painaa liikaa. Avustaja ja Vinokas vajoavat lattialle. Ensimmäistä kertaa tässä kaupungissa hiljaisuus laskeutuu heidän korvilleen.