Teksti Eija-Liisa Markkula
Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry on saanut uuden logon. Ylivoimaisen selkeästi yhdeksäntoista hakemuksen joukosta nousi työ nimeltä !Art. Äkkiä katsottuna siinä on näyttämö sametinpunaisine verhoineen, näyttämöllä kaksi esiintyjää ja näyttämön edessä katsomosta erottuvia päitä. Kuvan moniselitteisyys aukeaa pistekirjoitusta ymmärtäville; ”esiintyjät” muodostuvat kuudesta pisteestä, pistekirjoituksen perusmerkistä, joista kolme on tummennettu tarkoittamaan huutomerkkiä. Vastaavasti yleisöstä tummennuksella erottuvat ”päät” muodostavat sanan Art. Näin on pistekirjoituskuviolla aikaansaatu kaksi asiaa – ensinnäkin näyttelijöiden keskinäinen yhteistyö sekä esiintyjien ja yleisön välinen vuorovaikutus, Kuvatussa tilanteessahan näytelmän sanoma ymmärretään, suorastaan todetaan ”taiteeksi”! Kuvassa on paljon myös syvällisempää symboliikkaa, josta vielä tämän tekstin lopussa. Raadin avatessa voittajan nimen sisältävän kuoren tekijäksi paljastui Marianne Katainen Hyvinkäältä. Logon julkistamista juhlittiin toimistolla perjantaina 27.9., jolloin tutustuimme voittajaan, ja sain heti tilaisuuden haastatella häntä.
Marianne Katainen, 55, on graafinen suunnittelija. Hän työskentelee Metsähallituksen Luontopalveluissa, jonka hoidossa ovat muun muassa kaikki Suomen kansallispuistot. Käytännössä hän vastaa tiettyjen esitteiden, julisteiden yms. ulkoasusta.
Jo kouluaikoina Mariannen lempiaineita olivat kuvaamataito ja äidinkieli. Hän piirsi paljon ja luki paljon. Aloitettuaan opiskelun Taideteollisessa korkeakoulussa hänelle tuli kuitenkin jonkinlainen ”valkoisen paperin kammo”, eikä hän ole sen jälkeen pystynyt piirtämään ns. vapaalla kädellä. Taidepainotteiset opiskelut katkesivatkin ennen loppututkintoa, kun 80-luvulla oli helppo saada graafisen suunnittelijan töitä ja tietokonetaitto teki tuloaan. Tänä päivänä hän on edelleen kiinnostunut ja innostunut työstään jopa niin, että se kuuluu hänen lempiharrastuksiinsa.
Se, mistä Marianne todella pitää, ovat työn ohella sienestys, ulkoilu ja maailmanparannus oluen äärellä. Hän viihtyy Hyvinkäällä erinomaisesti, koska mainiot ulkoilumaastot ovat melkein nurkan takana, samoin kuin sienestysmaat. Lukeminen on jäänyt aika vähiin, äänikirjoja hän ei ole edes kokeillut. Hän ei juuri avaa radiota tai televisiota, mutta netti on aina käsillä. Hän kertoo viettävänsä paljon aikaa omassa maailmassaan, kuulokkeet korvilla netissä seikkaillen. Se tarkoittaa mietiskelyä ja pohtimista, asioiden, termien ja ilmiöiden tutkimista sekä itselle selvittämistä. Saavutettavuus on hänelle ollut yksi tällaisia suuria asioita.
Mariannen nettiseikkailut eivät ole pelkkää sivustoilla hortoilua, vaan hän soveltaa löytämiään asioita käytäntöön, mistä olkoon esimerkkinä hänen valpas tokaisunsa: ”Se on siinä kello yhdessä.”, kun en sokeana heti osunut pöydällä olevaan lasiini. Keväällä hän oli poikennut johonkin järjestöjen tilaisuuteen Hyvinkäällä ja saanut sieltä pistekirjoitusaakkoset itselleen. Nyt syksyllä hän meni työväenopiston viittomakielen kurssille ja hallitsee jo useita tarpeellisimpia viittomia.
Marianne on voittanut logokilpailuja ennenkin, joskin hän sanoo naureskellen, että tahti näyttää olevan sellainen, että voitto tulee kerran kymmenessä vuodessa. Meidän kilpailumme hän löysi tietenkin netistä. Hänellä ei ole aiempia yhteyksiä näkövammaisuuteen, mutta voiton tultua hän perehtyi Kulttuuripalvelun, ja myös liiton, sivuihin oikein ajan kanssa. Palkintorahoilla hän on ajatellut ensin selvittää niihin kohdistuvan verottajan osuuden, lähteä sitten käymään avomiehensä kanssa Tallinnassa, ja osalla ostetaan ruokaa kissoille. Taloudessa on kaksi villikissoista kesytettyä maatiaiskissaa.
Kuten otsikossa sanon, logomme ilmentää yhdistyksemme syvimpiä merkityksiä ja arvoja. Se kertoo, että olemme näkövammaisia, että Kulttuuripalvelu tarkoittaa tuottamista ja vastaanottamista sekä välittämistä. Logosta näkyy, että olemme vastuullinen kulttuurilaitos – päärooleissa ovat näkövammaiset, ja lähes 90-vuotias tarinamme näkyy vanhanaikaisissa samettiverhoissa. Heti tunnusteltuani logon kohokuvan tajusin, että siihen kätkeytyy koko ihmiselämän suuri draama, ja mieleeni nousi Shakespearen teksti All the World’s a Stage näytelmästä As You Like It (Kuten haluatte). Julkistustilaisuudessa siteerasin tätä runoa ja nyt sen kopio on alla sekä alkuperäistekstinä että Paavo Cajanderin suomennoksena. Runon myötä Mariannelle sydämelliset kiitokset koko Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:ltä.
AS YOU LIKE IT – KUTEN HALUATTE
William Shakespeare:
As You Like It, Act II, Scene 7
All the world’s a stage,
And all the men and women merely players:
They have their exits and their entrances;
And one man in his time plays many parts,
His acts being seven ages. At first the infant,
Mewling and puking in the nurse’s arms.
And then the whining school-boy, with his satchel
And shining morning face, creeping like snail
Unwillingly to school. And then the lover,
Sighing like furnace, with a woeful ballad
Made to his mistress’ eyebrow. Then a soldier,
Full of strange oaths and bearded like the pard,
Jealous in honour, sudden and quick in quarrel,
Seeking the bubble reputation
Even in the cannon’s mouth. And then the justice,
In fair round belly with good capon lined,
With eyes severe and beard of formal cut,
Full of wise saws and modern instances;
And so he plays his part. The sixth age shifts
Into the lean and slipper’d pantaloon,
With spectacles on nose and pouch on side,
His youthful hose, well saved, a world too wide
For his shrunk shank; and his big manly voice,
Turning again toward childish treble, pipes
And whistles in his sound. Last scene of all,
That ends this strange eventful history,
Is second childishness and mere oblivion,
Sans teeth, sans eyes, sans taste, sans everything.
Suomennos, Paavo Cajander (1910)
Koko maailma
On näyttämö, ja miehet, naiset, kaikki
Siin’ esiintyvät; kukin tulee, menee;
Jokaisell’ eläissään on monta osaa
Täss’ seitsenosaisessa näytelmässä.
Ensinnä lapsi syliss’ imettäjän
Inuu ja ähkyy; sitten koulupoika,
Suu irvissä ja kirjat kainalossa,
Ja silmät aamupuhtaat, hitaast’ astuu
Kuin raakku kouluun; sitten rakastaja
Kuin uuni hohkaa kaihovirsiä
Henttunsa näköpäistä; sitten solttu,
Sadatus suussa, pörröinen kuin karhu,
Halukas riitaan, arka arvostaan,
Tavoittain mainetta, tuot’ ilmakuplaa,
Kanuunain suusta; sitten tuomari,
Kukoilla lihotettu pullovatsa,
Katsanto tuima, sievä leikkoparta,
Pää täynnä sääntöjä ja pykäliä.
Hän poistuu; kuudes ikäkausi tulee:
Sukissa, halatissa, laiha raukka,
Nenällä lasit, laukku kupeella,
Jalassa nuorten päiväin säästöhousut,
Juur’ laajat lanteille jo kuihtuneille;
Matala basso-ääni, muuttuneena
Taas lapsen diskantiks, soi piipittäen
Ja värähdellen. Viime-näytös vihdoin
Ja tämän vaiherikkaan jutun loppu,
On toinen lapsuus, muisto mennyttä,
Ja samoin näkö, maku, hampaat, kaikki.