Teksti: Eija-Liisa Markkula
Näkövammaisten Kulttuuripalvelun logokilpailussa lunastettiin Kulttuuria-niminen työ. Siinä on musta lierihattu, jossa leuhuaa sanoisinko vähän suhteettoman suuri sulka. Lierin alta katsovat mustat lasit.
Työ lunastettiin yhdistyksen tulevaa pr-toimintaa ja vaikkapa varainhankintakampanjoita ajatellen. Työnimen takaa paljastui tekijän nimi; Miia Mourujärvi, Kuusamo. Kyseessä on 19-vuotias abiturientti Kuusamon lukiosta. Miia ei päässyt julkistusjuhlaamme, joten haastattelin häntä puhelimitse.
Miia Mourujärvi innostui logoista voitettuaan omassa koulussaan järjestetyn kilpailun, jossa suunniteltiin logo tiettyyn tapahtumaan. Hänellä oli kyllä ollut kosketus tähän taiteenalaan jo pitkään sitä kautta, että hänen enonsa on suunnitellut lukuisia logoja. Voitto innosti eteenpäin, joten Miia tutki nettiä etsien nimenomaan kilpailua – ja sieltähän se löytyi – meidän logokilpailumme ilmoitus! Mielikuva sisällöstä tuli nopeasti eikä toteuttaminen kestänyt kauan. Häntä itseäänkin kiehtoi tuo sanonta ”saada sulka hattuun” kulttuuriin yhdistettynä. Lierihattuun taas aina liittyy kauneusarvoja, boheemiutta ja taiteellisuutta. Mustat lasit eivät välttämättä tarkoita menneiden aikojen sokeiden mustia laseja, vaan sitä, että aurinko paistaa! Mielleyhtymät ovat positiivisia. Näkövammaisuuteen Miialla ei ole minkäänlaisia yhtymäkohtia, mutta hän päätti rohkeasti yrittää.
Kuusamoon Miia muutti vuonna 2016, jolloin hän myös aloitti lukion. Alun perin hän on kotoisin Oulusta. Kavereita oli helppo saada, ja Miian mielestä Kuusamo on hieno asuinpaikka; hän viihtyy erinomaisesti. Hän nauttii luonnon kauneudesta, lähtee syksyllä mielellään ruskakävelylle ja nauttii myös talvesta, jolloin harrastaa laskettelua.
Miian tärkein harrastus lapsuudesta saakka on kuitenkin ollut piirtäminen, maalaaminen ja kaikenlainen käsillä tekeminen. Hänen äitinsä on ommellut paljon, tehnyt myös tilaustöitä, joten ei ole ihme, että Miia on oppinut taitavaksi ompelijaksi. Hän sanoo, että suuri osa hänen ajankäytöstään kuluu erilaisten ommeltavien työstämisessä. Hän ompelee itselleen vaatteita, viimeisimpiä valmistuneita ovat olleet farkkumekko ja housut. Hän haluaa aina koristella vaatteensa yhdistäen näin taideharrastuksen käsityöhön, esimerkiksi maalaamalla niihin jotakin omaperäistä. Omaa logoa ei vielä ole, mutta on hahmottumassa.
Kuvaamataito on ollut koulussa Miian lempiaine, yleensä aina kymppi. Kirjoittaminen kuuluu yhtä lailla hänen mieliharrastuksiinsa, jopa niin vakavasti, että hän pitää omaa blogia, minkä hän sanoi selkeästi auttaneen ylioppilaskirjoituksissa. Bloginpito harjoittaa selkeyttämään ja rajaamaan, sanoo Miia. Hän haluaisi antaa aikaa musiikille, on hankkinut kitaran ja jopa sähköpianon ryhtyäkseen soittamaan, mutta musiikin vuoro ei ole vielä tullut…
Ensi keväänä Miialla on melkoisella varmuudella ylioppilastodistus kädessä ja lakki päässä. Entäs sitten? Millaisia aikomuksia ja unelmia? Miia aikoo pyrkiä Aalto-yliopistoon. Suurena haaveena väikkyy sisustusarkkitehdin ura. On muitakin vaihtoehtoja; ainakin kirjoittamisen puolelta voisi löytyä ja kehittää jotakin.
Lopuksi on vielä kerrottava hauska yhteensattuma Miiaan liittyen. Samalla viikolla, kun logokilpailu ratkesi, yhdistyksemme kirjailijaillan vieraana oli Minna Rytisalo, joka myös on kuusamolainen. Kerroin hänelle, että siellä asuvan lukiolaistytön työ on päätetty lunastaa kilpailussamme. Siinä selvisikin yllättäen, että Rytisalo on Miian äidinkielen opettaja.