Teksti: Tuula-Maria Ahonen
Ennen metsä oli suomalaisille pyhä paikka, toinen kirkko. Metsä on ollut meille tuhansia vuosia myös ruoan lähde ja lääkekaappi. – Tämän päivän kaupunkilaiselle metsä voi olla myös pelottava paikka, toteaa kulttuuriantropologi ja joogaopettaja Mia Jokiniva.
Hän haluaa antaa suomalaisille uuden keinon uudistaa ja pitää yllä metsä- ja luontosuhdettaan.
Suomen pinta-alasta 80 % on metsää, siis huomattavan suuri määrä. On monessa mielessä tärkeä luoda hyvä suhde metsään. Joissakin muissa maissa ymmärretään metsän merkitys paremmin kuin meillä.
-Japanin metsähallitus suositteli jo vuonna 1982 ”metsäkylpyjä” eli ulkoiluhetkiä metsässä muun muassa stressinhallintaan, sydänterveyden hoitamiseen ja monien sairauksien ennaltaehkäisyyn, Jokineva kertoo.
-Koreassa on tehty hiljattain päätös rauhoittaa yli 30 metsää terveyskäyttöön ja avata useita metsäterveyskeskuksia.
Rentoutumisreaktio alkaa metsäympäristössä nopeasti, noin vartissa. Verenpaine laskee, sydämen syke hidastuu, lihakset rentoutuvat ja stressihormonien eritys vähenee. Tämä lääketieteessä parasympaattiseksi aktivaatioksi nimetty ilmiö tehostaa myös vastustuskykyä.
Psyykkiset muutokset, kuten mielialan koheneminen tai keskittymiskyvyn paraneminen vaativat noin tunnin pituisen luontokokemuksen.
Metsä antaa meille stressaantuneille ja jatkuvaa tehokkuutta tavoitteleville nykyihmisille Jokinivan mukaan tärkeän kokemuksen.
– Muista, että luonnossa kaikki on täydellisesti ja aivan oikein jo nyt. Tätä hetkeä ei tarvitse muuttaa eikä parantaa mitenkään. Katso itseäsi sinua ympäröivän avaran luonnon silmin.
Kuinka mikään voisi olla ”väärin”, kun ymmärrät itsesi osana suurempaa kokonaisuutta!
Voimaa Väinämöisen ja Lemminkäisen asennoista
Jokinivan näkemyksen mukaan jooga kuuluu kaikille, vaikka se on syntynyt Intiassa. Hän on muuntanut perinteisiä jooga-asentoja suomalaiseen perintöön sopivaksi.
Menin heti juhannuksen kunniaksi metsään kokeilemaan Väinämöinen- ja Lemminkäinen- asentoja, keräten tietenkin matkalla metsää kunnioittaen roskia pois.
Väinämöinen-asento tunnetaan perinteisessä joogassa Soturi 1 -asentona. Olen aina vierastanut tätä asentoa sekä sotilaallisen nimen takia että siksi, että asento on tuntunut mielestäni liian raskaalta.
Metsässä kokemus olikin erilainen, johtuen nimen vaihdoksen takia ja siksi, että metsässä asentoon kuuluu tuen ottaminen ryhmyisestä kepistä. Keppiä ei löytynyt, mutta otin tukea puusta.
Koska Jokinivan n. 300-sivuinen kirja on painava, aviomies otti kännykkäänsä kuvat asennoista, joiden avulla metsäjooga onnistui hyvin.
– Tee Väinämöinen-asentoa tai mietiskele hahmoa, kun toiveenasi on käyttää voimiasi täysillä mutta harkiten, löytää tasapaino, hyväksyä vaikea tilanne arvokkaasti, sukeltaa symbolisesti pinnan alle, ymmärtää laajemmin, itkeä ja surra puhdistavasti, nähdä loppu alkuna, Jokiniva opastaa.
Lemminkäinen-asento on perinteisen joogan Soturi 2 – asento. Tässäkään asennossa Soturi-nimi ei enää häirinnyt minua, vaan nautin sen tuottamasta voimasta.
Kirjan mukaan Lemminkäinen-asentoa tehdään, kun haluaa saada rohkeutta, ottaa syyllisyydentunne opetuksena, kanavoida viha myönteiseksi voimaksi, päästää irti vanhasta itsestä tai ”egosta” ja ”syntyä uudelleen”.
Kummankin asennon jälkeen olo tuntui vahvemmalta ja askel joustavammalta. Pakkaan huomenna pidemmälle automatkalle lähtiessä tämän kirjan mukaan, niin että voimme virkistyä ja vahvistua metsissä.