Teksti: Marianne Tenhami
Tommi Vänni aloitti stand up -koomikkona viime vuoden lokakuussa. Hänen mukaansa stand up -komiikka on keskustelua yleisön kanssa: yleisö vastaa tai ei vastaa koomikon juttuihin nauramalla. Yleisön palautteesta ja reaktioista oppii paljon.
Tamperelainen Tommi Vänni, 30, veti ensimmäisen stand up -keikkansa omana syntymäpäivänään viime vuoden lokakuussa. Tätä ennen hän oli tehnyt konemusiikkia, kirjoittanut fantasiatarinoita ja pitänyt luentoja kirjoittamisesta sekä kirjallisuuden eri lajeista. Tätä kaikkea hän tekee edelleenkin ja lisäksi työskentelee kustannustoimittajana Osuuskumma -yrityksessä.
Hei, mäkin voisin osata tätä
Tommi kertoo olevansa analyyttinen pohdiskelija, jonka aivot pitävät erilaisten kokonaisuuksien mutustelusta ja niiden riviin järjestämisestä.
– Pystyin monta vuotta analysoimaan asioita, mutta luovuus oli hukassa. Stand upissa pystyn olemaan sekä luova että analyyttinen. Viime syksynä totesin kirjoittamisen ja musiikin tekemisen tuntuvan liian mekaaniselle. Kuusi vuotta sitten mietin ensimmäisen kerran, että tulen vielä tekemään stand upia. Katsoin Youtubesta stand upia ja luonteeni mukaisesti aloin analysoida kuinka se toimii. En vieläkään ole tajunnut sitä ihan täysin, mutta silloin aloin hiukan tajuta. Stand up alkoi kiehtoa minua: hei, mäkin voisin osata tätä. Täyttäessäni 30 vuotta halusin saavuttaa jotain ja vedin ensimmäisen keikkani.
Ensimmäinen stand up -keikka oli Tommin mukaan kammottava kokemus.
– Minulla ei ollut mitään hajua mihin olin menossa. Vain sellainen ruusuinen kuva siitä, mitä lavalla voi tehdä. Alussa sain kirvoitettua yleisöltä yhdet naurut. Kun lopussa kukaan ei ollut nauranut toista kertaa, poistuin lavalta ajatellen, etten ikinä halua sinne enää takaisin. Siinä oli vain mietittävä, miten olisin saanut keskustelun yleisön kanssa toimimaan. Missään tapauksessa ei pidä ajatella, että olipa huono yleisö. Yleisön reaktioista on otettava opiksi.
Kolme rakkainta koeyleisönä
Ennen lavalle menoa Tommi käyttää koeyleisönään naisystäväänsä, joka on myös stand up -koomikko, henkilökohtaista avustajaansa sekä ystäväänsä opiskeluajoilta Oriveden Opistossa.
– Jos he kaikki nauravat, vien jutun lavalle. Jos eivät, kysyn syytä siihen ja yritän tehdä sen jotenkin toisin, Tommi kiteyttää. Keikan jälkeen hän kuuntelee äänitteen keikastaan analysoiden mikä olisi voinut mennä paremmin ja miten jutun saisi hauskemmaksi. Hän vertaa myös keikan parhaan jutun saamia nauruja muiden juttujen saamiin nauruihin.
Ensimmäisen keikan jälkeen olleeseen 39 keikkaan on mahtunut positiivisiakin kokemuksia.
– Olin Helsingissä Takakeno-klubissa keikalla. Esiintymisaikani piti olla seitsemän minuuttia, mikä on ihan hyvä aika aloittelijalle. Keikka venähti parilla minuutilla. Tästä järjestäjät eivät kuitenkaan hirveästi valittaneet, koska yleisö nauroi niin paljon. Yli 40 naurua yhdeksässä minuutissa! Tällä keikalla löysin oman temponi: sain juttuni oikeaan järjestykseen ja kuinka sisällytän ne kehykseen. Yleisö oppi tuntemaan minut mukavana miehenä ennen kuin aloin heittää hiukan ilkeitäkin juttuja. Stand up -koomikon on saatava yleisö uskomaan, että hän on hauska ja että hänellä on lavalla hauskaa.
Pitää rakastaa tuntemattomiakin ihmisiä ja
palvella yleisöä
Yleensä Tommille on jäänyt keikoista hyvä mieli. On vain oltava tarkkana omien odotusten suhteen.
– Kun yleisö on tikahtunut naurusta, odotukset seuraavalle keikalle ovat tietysti korkealla. Komedia on monesta asiasta kiinni: stand up -koomikon lisäksi ympäristö, yleisön fiilikset ja keskustelun onnistuminen yleisön kanssa vaikuttavat keikan onnistumiseen. Stand up -koomikko kertoo juttuja ja yleisö vastaa nauramalla. Jos yleisöllä on huono fiilis, se ei naura. Pitää rakastaa tuntemattomiakin ihmisiä, puhua heille ja saada heidän kanssaan aikaan keskustelukontakti. Raha tai se, että itsestä tuntuu hyvälle, ei motiivina kanna kovinkaan pitkälle. On hauska luoda, analysoida omaa tekemistään ja palvella ihmisiä, Tommi selittää.
On nähtävä ihminen vamman takana
Tommi näkövammautui 10-15-vuotiaana näköhermojen surkastumisen vuoksi. Tarkempaa diagnoosia ei ole. Nyt hän on ollut sokea 15 vuotta. Hän kertoo sokeuden olevan hänelle iso voimavara ja etu stand up -komiikassa. Keikoille hän tuo sokeutta täysillä mukaan.
– Mennessäni lavalle minulla on välittömästi jotain sellaista, mistä yleisö haluaa tietää. Kukaan muu stand up -koomikko ei voi vitsailla sokeudesta, koska minulla on omakohtaista kokemusta arjen tilanteista. Toisaalta yleisöä ei ainakaan aluksi kiinnosta mikään muu kuin sokeus. Yritän näiden vajaan kymmenen minuutin aikana astua sokeuteen aina uudesta näkökulmasta ja pitää jutut ja oma persoonani elävinä. Joka jutussa minun ei tietenkään tarvitse korostaa sokeuttani, mutta nostan esille mielenkiintoisia yksityiskohtia. Missioni on saada ihmiset katsomaan sokeita ja muita vammaisia ihmisiä eri tavalla. Joskus vaatii vähän runnomista, että nähtäisiin ihminen vamman takana, Tommi pohtii.
Sokeusjuttuihin liittyvät myös tietämättömät ja hassusti käyttäytyvät näkevät. Yksi Tommin suosikkijutuista kertoo hölöttävästä taksikuskista, joka ajattelee, että koska asiakas ei näe, hänen on selitettävä tälle kaikki mitä taksin ikkunasta näkyy. Tommilla on myös paljon sanottavaa parisuhteestaan, heikkonäköisyydestä sekä lapsuudestaan ajalta, jolloin hän vielä näki. Maistiaisia Tommin stand up -jutuista voi käydä kuuntelemassa hänen facebookin taiteilijasivullaan hakusanalla koomikko Tommi Vänni.