Teksti: Aila Malkki
Maassamme riittää laajalti puhdasta luontoa, josta nautimme kesät talvet. Monipuolinen kotiseutumme tarjoaa myös ehtymättömät lähteet tietokilpailuille. Niiden suosio on kasvanut, ja peleistä kehittyy yhä uusia muotoja.
Itse olen innokas lautapelien harrastaja. Lienenkö saanut niistä sytykkeen kielitaitoni kehittämiseen tai ainakin pikkutietouden kartuttamiseen. Yksi suosikkini on Alias, jossa pyritään selittämään sanoja mahdollisimman nopeasti kilpaparille. Sananselitystaidon ohella punnitaan henkilöiden välinen kemia ja ajatusten yhteensopivuus. Parhaimmillaan sananselitykset virtaavat vuolaana assosiaatioiden ketjuna.
Mikähän meitä suomalaisia näissä sana- ja tietopeleissä viehättää? Onko se ehkä halu näyttää itselle osaamistaan vai kenties saada muut ihastelemaan taitojaan? Varmasti jokainen osallistuja saa ainakin osakseen huomiota.
Jos katsomme pelimaailmaa hieman syvemmälle, on pelaajan sisimmässä usein syttynyt kipinä voittaa. Se tuottaa hyvää mieltä ja itsetunto kohenee edes hetkeksi.
Edellä todetun lisäksi pelin tuoksinassa voi oppia uutta. Mitkä ne Suomen pisimmät joet olivatkaan, ja mikä on maamme suurin peto? Kansallislintu, -kukka ja -puu tulevat tutuiksi kuin itsestään.
Onko mukavampaa tapaa viettää syysiltaa ystävien seurassa kuin levittää esiin suosikkipelilauta ja kilpailla – tai vain nauttia hyvästä tunnelmasta? Olen joskus kutsunut koolle peli-intoisia, ja heti kun kisa alkaa, murtuu jää ja vilkas puheensorina täyttää kotini.
Sana- ja tietopelien vaihtoehtoinen kestosuosikki on tietysti shakki. Sen saloihin olen koettanut perehtyä kantapään kautta, mutta harjoittelu jatkuu. Shakkia voisi kutsua pelien kuninkaaksi nimensäkin perusteella, viittaahan sen keskeinen, kuningasta ja itse peliä tarkoittava sana shah Persian hallitsijaan.
Kun tämän päivän vetonaulan Trivial Pursuitin kaikki kysymykset on käyty läpi kymmeniä kertoja, on aika täydentää pakkoja tuoreilla korteilla. Olen miettinyt, että samalla vaivalla voisimme keksiä raikkaita tulokkaita, esimerkiksi sanarakennelmia liittyen kirjainten sekoitteluun anagrammien tavoin. Se tosin vaatisi enemmän miettimisaikaa mutta toisi virkistävää vaihtelua.
Jännityksen merkitystä ei voi unohtaa. Vähällä vaivalla on mahdollista muokata arjesta juhlaa. Olen monia kertoja odotellut vuoroani kutkuttavan jännityksen vallassa ja iloinnut aidosti onnistumisesta.
Elämän teillä ylä- ja alamäet kiemurtelevat vaihtelevasti. Kun nautimme mielikuvitusta rikastuttavista kokemuksista, jaksamme ehkä taas paremmin luovia alhojen läpi. Maailma näyttää yleensä kauniimmalta, kun on saanut aikaan jotain rakentavaa samanhenkisten kanssa.
Kielitaitoisten kavereiden kesken voi kokeilla englanninkielisiä versioita, kuten Scrabble-ristisanapeliä. Sanaristikot kaikkiaan tarjoavat mitä mainiointa ajanvietettä ja muistinystyröiden hiontaa. Ja kuinka onnellinen on se hetki, kun löytää sen mahdottomalta tuntuneen kohdan ratkaisun.
Varhaisimmat pelimuistoni liittyvät Monopoliin, joka saattaa jatkua loputtomiin. Pelin luonne on muuttunut sikäli, että alkuperäisen version setelit markkoina tuovat eksoottisen lisän euroihin tottuneille lapsille. Vuosikymmenten takainen markka ja nykyeuro lienevät muuten arvoltaan melko lähellä toisiaan.
Monopolia on pelattu ainakin yli 80 vuotta, ja se on ollut jo kauan suosituin lautapeli Suomessa. Vastusta sille antaa jokaisen tuntema Afrikan tähti. Lapsuuden mieleenpainuvimmat muistot kietoutuvat parhaiten juuri kiireettömiin hetkiin näiden kiehtovien matkapelien parissa.
Matkapeli-nimitys sopisi moniin eri peleihin etenevän liikkeensä vuoksi. Monopolissahan kierretään pitkin Helsingin katuja ja asemia, Afrikan tähdessä taas vaelletaan kuuman mantereen poikki. Kulkeminen koukuttaa – oli kyseessä sitten tuttu kotimaa tai arvoituksellinen kaukomanner. Kiinnostavaa kyllä, jälkimmäisen eksoottisen pelin kehitti suomalainen Kari Mannerla jo yli 70 vuotta sitten.
Mitä sitten merkitsee päästä historiankirjoihin pelienkehittelijänä? Jääkö hän paremmin mieleen kuin sotasankari? Ehkä ei. Tai sitten siihen vaikuttavat muistelijan ikä ja sukupuoli. Aikaiset muistumat kasvattavat reunoilleen kultaisen kehän. Niitä eivät maailman melskeet riko.
Jos tarkastelemme pelien merkitystä kokonaisuutena, voimme varmasti todeta, että niillä on suuri osuus kehityksessämme ja psykologisessa kasvussamme. Muistoihin pohjautuu paljolti elämänkuvamme – kaikki se, mitä olemme kokeneet niin hyvässä kuin pahassa. Hienot yhteiset peliretket kuuluvat ehdottomasti edellisiin.
Vaellus läpi polttavan autiomaan ja villin viidakon tuo tavalliseen arkeen vastakohtaisuutta. Ja aina vaanii vaara jäädä rosvojen käsiin. Kaiken ratkaisee silti lopulta arpa – sattuma, niin kuin oikeassa elämässä.
Pelin voisi vertauskuvallisesti nähdä elämänä pienoiskoossa. Samalla tavalla toistuvat isot ja pienet murheet sekä ilonaiheet. Muutamassa tunnissa voi kokea huippuhetket ja suvantovaiheet ottamatta askeltakaan lentokentän suuntaan. Ja vankilassakin ehtii käydä, heti kun on voittanut Monopolin kauneuskilpailun ja ristisanatehtävän.
Osa omistautuneimmista ottaa pelit niin tosissaan, että hakeutuu mestaruuskisoihin tittelin toivossa. En tosin usko, että se olisi päähoukutin, vaan syynä ovat lapsekas mieli ja elämänilo. Niitä tarvitaan jos mitä kaikkina aikoina.