Teksti: Tanja Rantalainen
Saara Ryynänen (s.1978) säteili Näkövammaisteatterin kevään Kultainen vasikka -esityksen pääosassa. Kuka Saara on ja miten hän on Näkövammaisteatteriin päätynyt? Kajastus otti selvää.
Hippilääkärien matkassa lähdettiin parantamaan maailmaa, Saara nauraa, kun häneltä kysyy perhetaustasta. Hän on Ryynäsen perheen kuudesta lapsesta toinen. Saaralla on kolme sisarta ja kaksi Petroskoista adoptoitua veljeä. Ennen kuin Saara oli kouluikäinen, Ryynäset asuivat neljä vuotta Tansaniassa. Kilimanjarosta 70 km länteen on Merun aktiivinen tulivuori. Sen juurella vanhemmat pyörittivät sairaalaa.
– Tansaniassa elämänmeno on erilaista. Kukaan ei ole mitään, mutta kaikki ovat tosi paljon. Se on mielettömän kaunista, vihreää Afrikkaa, Saara kertoo ja lisää, ettei ole ikinä sopeutunut suomalaiseen ilmastoon.
Saaran suhteet perheenjäseniin ovat lämpimät. Veli oli juuri viikon kyläilemässä.
– Aina on kannustettu ja välillä vähän pakotettu. Olen saanut mennä ja tehdä vapaasti ja niinpä sitä on kokeillutkin kaikenlaista. Lapsesta lähtien rohkeus on ollut toinen nimeni. En ole koskaan pelännyt lähestyä ketään tai kokeilla uusia asioita, Saara sanoo.
Unelmat toteutuvat
Pari vuotta sitten Saara eli unelmaansa. 20 vuoden määrätietoinen työ ravintola-alalla oli johtanut siihen, että hän oli perustanut Kruununhakaan ruokaravintolan.
– Minulle oli tärkeää todistaa olevani tosi taitava ravintolamaailmassa. Tein ihan hirveästi töitä. 10 tunnin päivä tuntui lepopäivältä. En tarvinnut palautumista. Nautin vauhdista, ihmisistä ja kaaoksesta. Vaadin muilta paljon, mutta kaikkein eniten vaadin itseltäni, Saara kertoo.
– Minun oli vaikea sietää hitautta, enkä ymmärtänyt, kun valitettiin väsymystä. Itse en ollut koskaan pitänyt kesälomaa. Työni oli minulle intohimo. Mikään ei olisi saanut minua irrottamaan otetta elämästäni, jonka olin itselleni rakentanut.
Saara oli käynyt kokkikoulun 90-luvulla ja antanut sitten maailman viedä. Hän työskenteli kahden ja puolen vuoden ajan Espanjassa, Belgiassa ja Saksassa, sitten keittiömestarina Helsingissä lukuisissa ravintoloissa. Saara tunsi kaikki ja kaikki tunsivat Saaran. Hän oli joka paikassa vähintään henkinen johtaja, ellei koko paikan pomo, pyöritti henkilökuntaa, huolehti ystäviensäkin asiat ja pärjäsi taloudellisesti aika mukavasti.
Unelmat muuttuvat
Vuonna 2015, samalla viikolla, kun Saara allekirjoitti ravintolansa kauppakirjan, silmissä hämärtyi. Saara luuli, että kipu aiheutti näköhäiriöt, koska hänellä oli ollut kovia päänsärkyjä.
Lääkäri totesi, että Saaran oikea silmä on täysin sokea ja vasemman näkökenttä on noin viisi prosenttia. Saaralla todettiin glaukooma, silmänpainetauti. Paremman silmän verkkokalvo repesi. Lasiainen poistettiin leikkauksessa.
– Menetin lyhyen ajan kuluessa näköni ja terveyteni, yrityksen, taloudellisen asemani ja sen myötä elämäntyylini. Kaikista oudoimmalta tuntui, että nyt minä olin se, joka joutui pyytämään apua, Saara kertoo. Hän oli aina ollut vetämässä letkaa. Nyt elämä siirsi jonon hännille.
– Meni aikaa, että pystyin hyväksymään, että minulla on tällainen vamma, että tässä kohtaa ei auta vaikka kuinka tsemppaisin itseäni. Tämän kanssa pitää vain oppia olemaan, Saara sanoo.
– Olen onneksi aina ollut hulluuteen asti positiivinen. Muistan, miten makasin sängyllä ja luettelin, mitä kaikkea minulla vielä oli jäljellä, hän jatkaa.
Enää näkövamma ei tunnu raskaalle taakalle.
– Ei näköä kaikkeen tarvitse. Elämästä tulee toisella tavalla syvää, kun ottaa muut aistit käyttöön. Arvot ovat menneet uusiksi, Saara sanoo.
Uusille urille
Kesällä 2016 Saaran avustaja Salla ilmoitti, että nyt mennään Cross over -festivaaleille. Saara näki Näkövammaisteatterin Rakkaus on sokea -esityksen ja päätti, että jos vain ottavat, hän lähtee mukaan.
– Teatteritaustani on ihan koulun tonttunäytelmissä. Mummin kanssa käytiin kyllä lapsena paljon teatterissa ja rakastin kaikkea siinä. Huomionkipeä olen ollut aina, Saara sanoo.
Näkövammaisteatterissa Saarasta on kuoriutunut näyttelijä ja Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:n Ura käsillä -hanke on kovaa kyytiä leipomassa hänestä käsityöläistä.
– Kaverien kesken käsityötaitoni ovat olleet jonkinlainen vitsi, vaikka ruokaa olen tehnyt taiteeksi asti. Huipputason ohjauksessa huovutustaidot ovat lähteneet hurjaan nousuun. Ura käsillä -hankkeelle toivon paljon lisävuosia, hän sanoo.
Jos Saara perustaa käsityöalan yrityksen, hän tietää, mistä saa apua. Opiskelukin on alkanut kiinnostaa. Ehkä Saara opiskelee kotitalous- tai käsityönopettajaksi tai artesaaniksi. Väenpaljoudessa hän ei enää viihdy. Vaikka Saara pystyy hyvin liikkumaan tutuissa paikoissa, kuten rakkaassa Kalliossa, metakka vie keskittymiskyvyn.
– Rauhallisempi elämä on tosi jees. Voi itse valita, milloin on keskipisteenä, Saara Ryynänen hymyilee.