Tuula-Maria Ahonen
Jarno Paalasmaa: Maailman
parhaat kasvatusajatukset
Into Kustannus, 2016
Mikä on kasvatuksessa ja ihmisessä olemisessa oleellista?
– Ihannoimme teknologiaa. Sivistys ja ihmisenä kasvaminen on kutistettu EU:n ja OECD:n piirissä testipistemääriksi ja taitopuheeksi, toteaa kasvatusvaikuttaja, opettaja Jarno Paalasmaa. -Oppiminen valjastetaan kilpailukyvyn ja talouden palvelukseen.
Voimmeko hyvin tässä
yhteiskunnassa?
-Nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet koko 2000-luvun, Paalasmaa kertoo. – Koulusurmat ovat vain jäävuoren huippu. Pahoinvointi on yhä suurempi ongelma yhteiskunnassa. Sadat tuhannet syövät masennuslääkkeitä.
-Tätä kirjoittaessani Pariisin ja Brysselin terrori-iskut synkistävät uutisvirtaa. Eurooppa elää aikaa, jolloin sen on pakko löytää tie ihmisyyteen. Sanoisin jopa, että nyt jos koskaan meillä olisi käyttöä maailman parhaille kasvatusajatuksille.
Paalasmaa hakee viisautta ja voimaa historian suurilta kasvatusajattelijoilta.
Hän esittelee kymmenen kasvatusajattelun jättiläistä ja heidän parhaat ajatuksensa. Ensimmäinen heistä, Johan Amos Comenius syntyi 1592, mutta oli jo silloin satoja vuosia edellä ajattelussaan.
YK:n erityisjärjestö UNESCO on pitänyt Comeniusta omien periaatteidensa edelläkävijänä, koska hän jo aikanaan esitti kansainvälisen tieteen ja kasvatuksen yhteiselimen perustamista, nimellä Valon kollegio.
-Viisauden saavuttaminen on prosessi, joka kestää koko eliniän. Jokainen ihminen maailmassa sekä oppii että opettaa, Comenius oivalsi kohtaamisen ja vuorovaikutuksen merkityksen.
-Kaikkeen, mitä ikinä tavoittelet, liittyy sekä oppimisen että kehittymisen haaste ja myös velvoite opettaa ja auttaa toisia ihmisiä saavuttamaan tavoitteensa, Comenius sanoo itsekeskeistä menestystä jahtaavalle nykyihmiselle.
Pelastuuko maailma itsekkyydellä vai kunnioituksella?
Elämme aikaa, jolloin ympäristöongelmat, ilmastomuutos ja edessä häämöttävä ekokatastrofi ovat todellisuutta.
– Luontoarvon ja ihmisarvon tulisi olla ensisijaista, rahan ja talouskasvun vasta toissijaista. Kasvatuksen tulee olla itsekkyyden vastakulttuuria. Kasvatuksen klassikot ovatkin liikuttavan yksituumaisia korostaessaan enemmän hyvinvointia, rauhaa, rakkautta ja kiireettömyyttä, kuin esimerkiksi mitattavia oppimistuloksia, tuottavuutta ja työelämän tarpeita, Paalasmaa toteaa.
Hänen mukaansa koulu on pysynyt perusrakenteeltaan yllättävän samanlaisena viimeiset 200-300 vuotta.
-Ilmastonmuutos ja ympäristökriisi herättävät kysymyksen, miten kehittää aito luontosuhde. Koulujen pitää tuottaa aktiivisia toimijoita ja luovia muutosagentteja yhteiskunnallisellakin tasolla.
Paalasmaa peräänkuuluttaa sydämen sivistystä ja myös meidän aikuisten jatkuvaa kasvua.
Kuten kasvatusfilosofi Rudolf Steiner ( 1861- 1925) sanoo: ”Kaikki kasvatus on itsekasvatusta ja me olemme kasvattajina oikeastaan vain itseään kasvattavan lapsen ympäristö. Tärkein kasvattajan ominaisuus on siis aito ja nöyrä kiinnostus itsensä kehittämiseen ja elinikäisen oppimisen idean ymmärtämiseen:”