HELMIKKO
Riitta-Kaisa Voipio
Nykyään kunnissa budjetoidaan aina vain vähemmän rahaa kulttuuritapahtumiin, kuten vaikkapa kirjailijavierailuihin. Olen kokenut sen isona puutteena. Siksi hyökkäänkin heti paikalle, kun joku ilmaantuu näille kulmille kertomaan työstään ja teoksistaan.
Marraskuussa kolme keskisavolaista kuntaa kutsui Virpi Hämeen-Anttilan kylään, ja menin Leppävirran tunnelmalliseen kirjastoon häntä kuuntelemaan. Samoilla matkakuluilla saatiin iloa ja valoa lukuisammille lukutoukille, vaikka eivät kirjailijavierailut muutenkaan järin kalliita ole. Eläköön silti kuntienvälinen yhteistyö!
Virpi Hämeen-Anttila on kunnostautunut sekä kaunokirjailijana että tieteentekijänä. Hän tutkii vanhaa intialaista kulttuuria ja kirjallisuutta ja on mieltynyt ennen muuta muinais-Intiaan. Parhaillaan työn alla on väitöskirja vanhan intialaisen kertomakirjallisuuden teoriasta, se valmistunee ensi vuonna.
Intialaisten kielten lisäksi häneltä sujuu myös englanti ja ranska. Hän on kääntänyt tekstejä suomesta ja suomeksi. Monenlaisissa käännöstöissä hän myönsi usein tuhahtelevansa huonoa kieltä ja kertoi tuumineensa, että osaisi itse kirjoittaa paremmin. Sitä paitsi kääntäjille maksetaan tolkuttoman kehnosti työn vaativuuteen nähden.
Pöytälaatikkoon kirjoittavana Hämeen-Anttila lopulta rohkaistui lähettämään kustantajalle Suden vuoden käsikirjoituksen, ja niin hänestä tuli Otavan kirjailija vuonna 2003. Esikoisrakkaustarinasta on muokattu samanniminen elokuva, joka nähtiin valkokankaalla ensi kerran 2007.
Kirjailija kertoi osallistuneensa jonkin verran Olli Saarelan käsikirjoituksen filmatisointiin ja ihasteli kovasti työlään taidemuodon ammattilaisia. suden vuoden kimpussa hääräili kaikkiaan 120 ihmistä, mutta varauksettoman tyytyväinen Hämeen-Anttila ei ollut lopputulokseen.
– Leffahan on aivan oma taideteoksensa. Harvoin se onnistuu tavoittamaan sen, minkä kirja laajempana ja perusteellisempana tarjoaa. Sama pätee myös kuunnelmiin. Tehtäköön siis ihkauudet käsikirjoitukset molempiin draaman muotoihin. Niin ajattelen.
Eniten Hämeen-Anttilaa kiinnostavat sukutarinat, akateeminen maailma ja luonto. Tarina on kuitenkin aina se kaikkein tärkein. Historia kiehtoo myös; kolmen dekkarin sarja sijoittuu 1920-luvun Helsinkiin.
Yliopistossa hän valitsi aineyhdistelmään taidehistorian, historian ja kulttuurihistorian.
Hämmästyin nyt vajaa kuusikymppisen lahjakkuuden monipuolisuutta, sillä hän on myös kuvittanut paljon, samoin soittanut pianoa niin pitkälle, että yhtä hyvin siitä olisi voinut kehkeytyä elämäntyö.
Kirjailija luonnehti itseään ahkeraksi ja aikaansaavaksi. Hän perehtyy kulloiseenkin aiheeseen perusteellisesti, jopa niin täysillä, että esimerkiksi Marionetit-romaania kirjoittaessaan opetteli jonglööraamaan tietääkseen, miten ihminen silloin toimii ja ajattelee.
Tieteellisten julkaisujen ohella Hämeen-Anttila on kirjoittanut 15 vuodessa yksitoista romaania ja kolme dekkaria. Hän on jo sopinut kustantajan kanssa kolmesta uudesta, saman sarjan dekkarista. Lisäksi hän on sepittänyt kolme nuortenkirjaa yhdessä tyttärensä kanssa.
Kun otetaan lukuun opetustyö, kuvitukset, käännökset ja matkasaarnaajan pesti, ei voi kuin ihailla hänen uutteruuttaan. Hän kertoi lukevansa ja kirjoittavansa jok’ikinen päivä jotakin. Kiivaimmassa luomisvaiheessa hän puurtaa ympyriäisiä päiviä. Kirjoittavalla ihmisellä hyrrää kaiken aikaa päässä ideamylly ja tekstinkäsittely, vaikka aina ei siltä näyttäisikään.
Kansainvälisissä tieteellisissä riennoissa rouva Hämeen-Anttilaa arvostetaan niin ikään: hän toimii European Association for South Asian Studies -yhdistyksessä ja on Organizing Committee of the 12th World Sanskrit Conferencen kirjallisuuden jaoston puheenjohtaja.
Herra Hämeen-Anttila puolestaan on arabiankielisen kirjallisuuden ja kulttuurin rautainen tuntija ja tutkija. He ovat julkaisseet yhdessäkin, muun muassa Rakkauden atlaksen ja Tarujen kirjan eli Kansojen kertomuksia läheltä ja kaukaa. Heitä on palkittu sekä yhdessä että erikseen, sekä tieteen että kaunokirjallisuuden saralta.
Rakkaus on Virpi Hämeen-Anttilan aikuiselämässä iso voima, ja hyvä parisuhde on korjannut paljon hänen lapsuuttaan, joka ei kuulemma ollut kovin mukava. Nelihenkinen perhe viettää tiivistä yhteiseloa, vaikka tällä hetkellä Jaakko Hämeen-Anttila opettaakin Skotlannissa.