SIRI OPPI SUOMEA

Teksti: Kaisa Penttilä

Siri piri pom ̶ ihastuttava vihastuttava härpäke

Applen puhelin iPhone oppi puhumaan suomea. Tämän avuliaan avustajan nimi on Siri. Se ymmärtää ja vastaa suomeksi, kun sille puhutaan.
Siriltä voi kysyä kellonaikaa, säätilaa tai vaikkapa etäisyyttä Rovaniemelle. Vastaus tulee nopeasti ja selkeällä Satu-synteettisellä äänellä. Siriä voi pyytää tekemään ja lukemaan muistiinpanon ja lukemaan tai lähettämään tekstiviestin. Myös soittaminen numeroon tai tallennettuun yhteystietoon onnistuu mukavasti puhumalla.
Kosketusnäytöt ovat vihastuttavia ja turhauttavia ja ne vain yleistyvät kaikissa mahdollisissa laitteissa. Pesukoneet, jääkaappi, liesi ja kerrostalon hissikin toimivat hipaisuilla, ilman mitään sormiin tuntuvaa nappulaa. Näiden kanssa ei pärjää ilman riittävää näkökykyä, vaan valituksi tulee näyttöä tunnusteltaessa kaikki vaihtoehdot.
Tästä huolimatta Applen iPhone puhelin on saanut suuren suosion näkövammaisten keskuudessa ja valloittanut minutkin omenaiseksi naiseksi. Apple on tehnyt laitteet noudattaen design for all -periaatetta, joten laite itsessään sisältää jo kaikki tarvittavat apukeinot ja ohjelmat, jotta hipaisunäytöstä selviää ilman näkökykyä.

Apple on asentanut kaikkiin iPhoneihin valmiiksi Voiceover ruudunlukijaohjelman, jonka käynnistämällä laite muuttuu puhuvaksi näytöksi. Näyttöä pyyhitään sormella tai useammalla sormella, sitä napautetaan yhdellä tai useammalla sormella ja näitä erilaisia kosketuksia kutsutaan eleiksi.
Kun haluan kuulla seuraavan rivin, sipaisen näyttöä yhdellä sormella oikealle. Kun sitten haluan avata tai hyväksyä viimeksi kuulemani kohdan, napautan näyttöä yhdellä sormella kahdesti. Tässä olikin kaksi tärkeintä elettä, joilla pääsee jo alkuun. Eleiden tekeminen kosketusnäytölle on oltava määrätietoista ja vakaata, joten ylimääräisiä hipaisuja laite ei salli. Tämä aiheuttaa haasteita niille, joiden käsien motoriikka ei ole vakaata.

Kirjoittaminen iPhonella onkin sitten mukavaa, koska minulla on valittavissa useiden tapojen joukosta se tilanteeseen sopivin. Hitainta on kirjoittaa näytöllä olevalla virtuaalisella näppäimistöllä, koska kirjaimien kohdalle saaminen pienellä näytöllä vaatii kärsivällisyyttä ja toistuvaa pyyhkimistä edes takaisin. Toisena keinona on sanelu, jolloin voin vain puhua laitteelle ja se muuttaa kuulemansa puheen tekstiksi. Sanelua ei kuitenkaan oikein hyvin voi käyttää julkisilla paikoilla tai meluisassa ympäristössä.
Kolmantena keinona on käsinkirjoitus, jolloin voin piirrellä sormella näkevien kirjaimen kerrallaan näytön pinnalle. Laitteen kosketusnäyttö tunnistaa kirjaimen ja näin kirjoittaminen sujuu sutjakkaasti.
Neljäntenä tapana on pistekirjoittaminen kosketusnäytölle. Laite tunnistaa mitkä braillen pisteet koskettavat näyttöä ja kirjaimet tunnistetaan. Kun haluan kirjoittaa k-kirjaimen, laite tunnistaa, kun vasemmalla puolella etusormi ja nimetön sormi koskettavat yhtä aikaa näyttöä.
Tässä härpäkkeessä on valmiina kaikki tärkeimmät sovellukset, joita ovat puhelin, yhteystietojen luettelo, sähköposti sekä internet-selain. Myös muistiinpanosovellus ja säätiedot ovat heti käytettävissä.
Ilmaiseksi tai pikkurahalla pääsee laajentamaan ohjelmien valikoimaa laitteen omasta kauppasovelluksesta eli appstoresta.

Nämä erilliset ohjelmat ovat muuttaneet puhelimeni minulle hyvin tärkeäksi apuvälineeksi. Näiden avulla käytän iPhonea apuna arjen monissa asioissani ja huvituksissa. Kulkiessani kuulen lähellä olevat kadut ja kaupat ja voin tarkistaa junani lähtöajan ja lähtölaiturin. Matkan aikana voin huvikseni kuunnella radiota tai äänikirjaa tai vaikkapa käydä tarkistamassa lähikaupan ruokatarjoukset. Jos jokin pulma tulee eteen, minun on mahdollista kysyä apua videopuhelun välityksellä näkevältä auttajalta.

Uusia ominaisuuksia tulee jatkuvasti ja niitä tutkiessa voi käydä pieniä erehdyksiäkin. Facebook-sovellukseen tuli uutena ominaisuutena mahdollisuus lähettää kavereille videokuvaa. Ryhdyin kokeilemaan sitä ja ajattelin näyttää kavereille, mitä opaskoirani puuhaa lattialla. En tiennyt, että sovellus käyttää laitteen etukameraa, joten kuvatessani lattiaa se näytti kattoa ja lopulta lähetinkin kavereille lähikuvaa omasta nenästäni.

Vaikka kosketusnäytöllisen laitteen kanssa toimimaan oppiminen
vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa, se panostus kyllä kannattaa, koska näin monipuolista härpäkettä en olisi voinut viisi vuotta sitten edes unissakaan kuvitella saavani käyttööni.