Teksti: Susanna Halme
Olli Kytöviita ei ole antanut vakavan sairauden tai koulutushaasteiden pysäyttää itseään.
Uusikaupunkilaislähtöinen ja sittemmin espoolaistunut Olli Kytöviita, 22, opiskeli hierojaksi ja on mukana nuorisotoiminnassa ja urheilupiireissä. Harrastuksekseen Olli tekee myös muovailutöitä. Sokeutuminen tai vuonna 2013 todettu aivokasvain eivät ole jämähdyttäneet nuorta miestä paikoilleen. Päinvastoin, tekemistä riittää ja oma asenne ratkaisee.
Koulupolun monet mutkat
14-vuotiaana aivan tavallinen koulupoika menetti näkönsä ja liikuntakykynsä vaikean sairastumisen johdosta. Koulu ei muutenkaan ollut kuulunut Ollin kiinnostuksen ykköskohteisiin, joten uusi tilanne muodostui lopulta liian haastavaksi.
-Loppujen lopuksi minut erotettiin koulusta Uudessakaupungissa. Minulla tai koulun henkilökunnalla ei ollut tarvittavaa tietotaitoa siitä, miten asioita olisi voinut soveltaa tai ongelmia ratkaista, Olli kertoo.
Olli siirtyi Jyväskylän Näkövammaisten kouluun suorittamaan peruskoulunsa loppuun. Sen jälkeen hänellä on ollut monia suunnitelmia – ja suunnitelmien muutoksia.
-Aloitin merkonomiopinnot Joensuussa, mutta se suunnitelma ei oikein ottanut tuulta siipien alle. Päädyin opiskelemaan hierojaksi. Tavoitteenani on aina ollut hankkia ammatti. Vaikka kirjaa en useinkaan kunnolla avaa, olen kiinnostunut oppimaan muilla keinoin.
Muutokset terveydentilassa ovat määritelleet pitkälti opiskelujen intensiivisyyttä, suoritusaikataulua ja tavoitteita. Hierojaopinnot kuitenkin tulivat onnistuneesti valmiiksi, ja tavoite ammatista täyttyi.
-Kouluttautumiseen on liittynyt monia mutkia lainsäädännöstä opiskelupaikkakuntaan ja avustajiin, mutta kaikki on ratkaistavissa. Olen mennyt eteenpäin puhtaasti tahdon voimalla.
Sattuu ja tapahtuu
Luonteeltaan Olli kertoo olevansa sosiaalinen ja avoin. Hän tutustuu mielellään uusiin ihmisiin. Kaveri- ja tuttavapiiri onkin muodostunut laajaksi – ystäviä löytyy niin Uudestakaupungista, Espoosta kuin muualtakin Suomesta.
-Koskaan ei voi tuntea yhtäkään ihmistä liikaa.
Nykyisin Olli asuu Espoossa kämppiksenä kahden kaverinsa kanssa. Hän viettää paljon aikaa eri ystävien seurassa.
-Kaikkea kyllä sattuu ja tapahtuu. Sitä on eksytty, sekoiltu, seikkailtu ja selvitty. Ja matkan varrella on tullut hankittua ikimuistoisia kokemuksia ja kontakteja.
Sokkopingistä ja shakkia
Olli on myös tiiviisti mukana urheilupiireissä. Liikunta onkin luonnollinen osa nuoren miehen arkea. Moni Ollin lähipiirissä pelaa maalipalloa, joten se laji on tullut tutuksi –niin pelaajana kuin katsojanakin.
Päättipä hän kokeilla vähän sokkopingistäkin. Ja kuinkas kävikään: hän oli erittäin lahjakas.
-Liittyen aivokasvaimeeni minulla on poikkeuksellisen tarkka kuulo. Siitä on kieltämättä apua ääneen perustuvissa pallopeleissä.
Ollilta onnistuu myös kärsivällisyys, loogisuus ja pitkäjänteisyys. Nämä ovat ominaisuuksia, joita shakissa tarvitaan.
-Shakkia olen harrastanut hyvin pitkään. Ja muutama kisapelikin on tullut pelattua.
Nuorisotoimintaa ja verkostoitumista
Näkövammaisten liitolla on nuorisotoimijaryhmä Nutor, joka vastaa muun muassa toiminnan sisällön suunnittelusta, tapahtumien teemoista ja näkövammaisiin nuoriin liittyvästä vaikuttamistyöstä. Nutorissa on viisi nuorta, ja yksi heistä on Olli Kytöviita. Lisäksi Olli oli yhden vuoden Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin yhdenvertaisuusteemaryhmässä.
-On tärkeää, että näkövammaiset nuoret saisivat verkostoja ja olisivat monessa mukana. Itse haluan myös tehdä vaikuttamistyötä ja levittää hyvää näkövammaiskuvaa. Sellaista, että me teemme ja haluamme ihan samoja juttuja kuin muutkin nuoret.
Ollin verkostoitumistaidot ovat välillä hämmästyttävänkin hyvät. Ei ole tavatonta, että vastaantulijasta kadulla tai kaupassa tulee uusi kaveri.
-Tässä maailmassa kyllä tapaa paljon mielenkiintoisia ihmisiä, jos vain on sille avoin.
Käsityöt – luovuutta ja voimaantumista
Vapaa-ajallaan Olli myös silloin tällöin intoutuu muovailemaan.
-Siinä saan käyttää mielikuvitustani. Voin myös muovata mielikuvani konkreettisiksi.
Käsityöt antavat mahdollisuuden irrottautua arjesta ja käsitellä vaikeampiakin asioita. Muovailuteoksiin voi purkaa tunteitaan ja mielipiteitään. Voi heittäytyä hetkeen – pois normaalista arjesta.
-Tykkään tehdä erilaisia hahmoja. Keksin aika helposti ”mielikuvitusörkkejä”. Saatanpa tehdä sellaisen vaikka suklaapatukan paperista tai muropaketistakin, Olli kertoo.
Hän ei kuitenkaan toivo käsitöistä mitään harrastusta suurempaa.
-Tykkään kyllä tehdä käsilläni, ja siihen on myös hierojan ammatti hyvä. Tämän muovailuhomman haluan pitää vain rentona omana juttunani.
Kohti uusia seikkailuja
Aivokasvaimen takia Olli joutuu elämään koko ajan melkoisessa epätietoisuudessa. Tietoa tulevaisuudesta ei ole – ennusteita on vaikea tehdä, eivätkä ne ennenkään aina ole pitäneet paikkaansa.
-Yritän puhua asiasta mahdollisimman avoimesti. Koen, että se on oikein kaikille. Yritän elää hetkessä ja nauttia siitä, että minulla on ihmisiä ympärillä.
Olli myöntää, että aina se ei ole helppoa.
-Joskus on vaikeaa sitoutua johonkin pitkäjänteiseen tulevaisuudessa. Voinko esimerkiksi aloittaa koulutusta tai sitoutua parisuhteeseen, kun en tiedä, mitä parin kuukauden päästä tapahtuu?
Olli on päättänyt tehdä niitä asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Jos hän tahtoo tehdä jotain, hän sen tekee.
-Menen eteenpäin tahdolla ja asenteella. Se tuo varmasti eteen vielä paljon uusia ja jännittäviä kokemuksia. Menen sinne, mihin elämä vie.