Teksti: Marianne Tenhami
Kirsti Rosendahl ja Harri Tuominen ovat muiden vapaaehtoisten kanssa skannanneet kirjoja ja muita julkaisuja muiden näkövammaisten luettavaksi yli kymmenen vuoden ajan. Viime vuoden huhtikuussa heidät sekä Oiva Hellman palkittiin kolmena eniten julkaisuja skannanneena vapaaehtoisena Näkövammaisten Kirjastoyhdistyksen ja Celia-kirjaston täyttäessä 125 vuotta.
Joulukuussa 2002 Näkövammaisten Keskusliiton Tiedonhallintapalveluissa aloitettiin palvelu, jossa vapaaehtoiset näkövammaiset skannaavat erilaisia julkaisuja paitsi itselleen, myös toisten näkövammaisten iloksi.
– Windows Luetus-ohjelmalla ilmestyneisiin julkaisuihimme tuli aina joskus jonkun asiakkaamme tekemä julkaisu ja saimme myös välillä kyselyitä, voisimmeko muokata jonkin teoksen. Meitä on aina ollut turhan vähän työmäärään nähden, joten pohdimme ideaa järjestää tapa toimittaa julkaisuja automaatin muokattavaksi. Näin saisimme asiakkaillemme arvokkaan lukuaarteen. Toteutimme järjestelmän ja kerroimme asiakkaille tästä mahdollisuudesta. Toiminta otettiin hienosti vastaan ja tulos on nyt nähtävillä: valtava määrä luettavaa. Tällä hetkellä meillä on kymmenen aktiivista skannaajaa, valottaa Tiedonhallintapalveluiden tuotantosihteeri Virpi Jylhä. Tämän vuoden helmikuussa vapaaehtoisten skannaajien julkaisuja oli näkövammaisille jaossa kaiken kaikkiaan 4377, joista suurin osa on kirjoja. Lisäksi on skannattu muun muassa lehtiä ja erilaisia käyttöohjeita. Tiedonhallintapalveluiden nettikeskustelualueiden joukossa on alue Skannatut, johon kukin skannaaja laittaa tiedot, julkaisun hakunimen sekä lyhyen esittelyn skannaamastaan julkaisusta.
Mieltymysten mukaan lopputulokseen
Harri Tuomisen ja Kirsti Rosendahlin mukaan aina kannattaa lukea kaikki, mitä vain voi lukea.
– Kun näkövammaisen on teknisesti mahdollista saattaa kirja, käyttöohje, oma postinsa tai vaikka suklaalevypakkauksen takakansi luettavaan muotoon, miksi sitä mahdollisuutta ei käyttäisi hyväkseen. Olen aina haaveillut tilanteesta, jossa voisin itse lukea tavalla tai toisella minkä tahansa kirjan siten, että otan sen käteen ja luen. Näinhän ihmiset tekevät, Harri kiteyttää.
– Keväällä 2002 aloin kokeilla skannausta omalla skannerillani, tekstintunnistusohjelmalla ja tietokoneella. Aloin skannata itselleni omaa postiani ja kirjoja. Sitten aloin ajatella, että eikö näitä kirjoja voisi skannata muillekin ja kerroin ajatuksestani Tiedonhallintapalveluiden keskustelualueilla. En edes tiennyt, että tätä jo oltiin siellä perustamassa. Tietysti aloin tuuppia omia skannauksiani Tiedonhallintapalveluille toisten näkövammaisten iloksi. Minusta on hyvä, ettei jokaisen tarvitse skannata yksin samoja asioita, vaan kun sen on joku tehnyt, siitä voivat hyötyä muutkin, muistelee Kirsti alkuaikojaan vapaaehtoisena skannaajana. Hän kuvaileekin skannaamista kovin itsekkääksi, mutta toisia näkövammaisia hyödyttäväksi vapaaehtoistyöksi.
– Voimme itse valita skannaamamme kirjat ja muut julkaisut, joita toiset näkövammaiset voivat lukea.
Aluksi skannausvirheitä ei pahemmin korjailtu, vaan skannatut julkaisut vain lähetettiin suoraan Tiedonhallintapalveluihin.
– Kun totesimme, että tämähän on hyvä homma ja toimii, alettiin virheitä korjailla enemmän. Alussa teksti tuli yhtenä pötkönä, jossa ei ollut mitään rakennetta. Myöhemmin kirjoihin ja muihin julkaisuihin on voinut laittaa rakenteen, Harri ja Kirsti selittävät. Heidän mukaansa skannauksessa ei ole yhtä oikeaa tapaa, vaan kullakin skannaajalla on omat mieltymyksensä.
– Samaan ja yhtä hyvään lopputulokseen voi päästä seitsemällä miljoonalla tavalla, Harri korostaa pilke silmäkulmassa. Hän katsoo ensin kirjan sivunumeroiden sijainnin oman skannausmukavuutensa vuoksi. Hänellä on käytössään kirjaskanneri, johon hän voi laittaa sivun kerrallaan. Hän käynnistää tekstintunnistusohjelmansa, jonka asentaa skannaamaan automaattisesti skannaustauon ollessa nolla sekuntia. Nyt hänen tarvitseekin vain käännellä kirjan sivuja sitä mukaa, kun skanneri on ne tietokoneelle skannannut. Tämän jälkeen hän laittaa tekstintunnistusohjelman tunnistamaan skannatun tekstin, tallentaa sen muutamaan tiedostomuotoon, alkaa tehdä esikorjauksia, merkkaa kirjan tarvittavan rakenteen ja alkaa lukea skannaamaansa tekstiä. Joskus teksti vielä oikoluetaan Word-tekstinkäsittelyohjelmalla. Kirsti skannaa ja tallentaa skannatun tekstin muutamaan tekstimuotoon kuten Harrikin. Hän on kuitenkin asentanut kolmen sekunnin skannaustauon. Harrin käyttäessä skannatun tekstin lukemiseen Windows Luetus-ohjelman editoria Kirstin skannaaman kirjan teksti on Word-tekstinkäsittelyohjelmassa.
– Yleensä skannaan ensin pari sivua nähdäkseni, minkälainen skannausjälki on. Skannattuani ja tallennettuani tekstin avaan kirjan Wordiin ja teen tarvittavat esikorjaukset ja rakenteen, Kirsti kertoo toimintatavoistaan.
Kirjoja kirjastoista, divareista ja sukulaisten kirjahyllyistä
Kirsti ja Harri iloitsevat voidessaan skannata itselleen ja muille mielikirjallisuuttaan.
– Voimme valita itse kirjastosta, mitä haluamme lukea, mitä käsiin osuu ja skannata teoksia sen mukaan, he toteavat. Harrin lempikirjoja ovat trillerit ja sotakirjat. Kauhukirjallisuus yleensäkin kiehtoo häntä. Kirsti kertoo skannaavansa milloin mitäkin.
– Välillä skannaan romantiikkaa, välillä lastenkirjoja. Olen skannannut lähes kaiken Agatha Christien tuotannon, hän kuvailee. Kirjaston lisäksi ystävien ja sukulaisten kirjahyllyt voivat olla hänen mukaansa melkoisia aarreaittoja.
– Ollessani lastenlasteni syntymäpäivillä palautin kaksi Liisa Ihmemaassa -kertomusta sisältävän kirjan kotiinsa kirjahyllyyn. Tyttäreni sanoi, että ei meidän kirjahyllyyn nyt mahdu. Ota jotain muuta tilalle, Kirsti hymyilee. Harri on löytänyt skannattavaa divareista.
– Joskus kirjaston kirjat ovat olleet niin huonokuntoisia, ettei niitä ole voinut skannata. Niinpä olen ostanut muutaman kirjan divareista, mutta eipä niihin montaa euroa ole mennyt, naurahtaa mies, jolla on tälläkin hetkellä kirjaston kymmenen kirjan pino skannausta odottamassa.
Vapaaehtoisille skannaajille on olemassa Tiedonhallintapalveluissa oma keskustelualue Skannaajat, jolla annetaan ja saadaan paljon apua ja vertaistukea.
– Olemme vaihtaneet kokemuksia skannauksesta ja kertoneet, mikä olisi hyvä tapa tehdä asioita. Joitakin ideoita on sitten kehitetty eteenpäin ja toteutettu. Alussa emme voineet korvata jakoon laittamiamme, skannausvirheitä sisältäneitä julkaisuja korjatuilla versioilla, mutta kehitimme yhdessä muiden vapaaehtoisskannaajien ja Tiedonhallintapalveluiden henkilökunnan kanssa systeemin, jossa voimme omatoimisesti hallinnoida skannaamiamme julkaisuja: voimme laittaa itsenäisesti jakoon kirjoja ja poistaa virheellisiä julkaisuja, Harri kuvailee. Kirsti lisää, että Skannaajat-alueella on tehty yhdessä esikorjausta helpottavia makroja ja bateja niin, että osa skannausvirheistä löytyy automaattisesti jolloin niiden korjaaminen helpottuu merkittävästi.
– Tämä on yhteistyötä, vapaaehtoisskannaajat myhäilevät. Muutaman vuoden välein Tiedonhallintapalvelut, Celia-kirjasto ja Näkövammaisten Kirjastoyhdistys ovat järjestäneet vapaaehtoisskannaajien tapaamisia. Tiedonhallintapalveluilta skannaajat kuitenkin toivovat Windows-luetuksen ja sähköpostiviestinnän kehittämistä. Tämä auttaisi niin skannaamisessa kuin muussakin it-viestinnässä. Myös Celia-kirjastolle heillä on toivomus.
– Olemme pyytäneet Celia-kirjastolta vuosittaista luetteloa siitä, mitä kirjoja Celia-kirjasto ei aio ottaa valikoimiinsa missään muodossa. Näin tietäisimme, mitä kirjoja ei ole olemassa ja mitä voisi skannata. Tällaisia luetteloja ei ole kuitenkaan näkynyt. Voisiko Celia-kirjasto tehdä enemmän yhteistyötä kanssamme?
Kirstin mukaan kirjahulluus pakottaa skannaamaan. Harri lisää, että kun Celia-kirjaston ääni- ja pistekirjoilla on niin pitkät tuotantoajat, ehtii jo kauan ennen Celia-kirjaston kirjan valmistumista skannata haluamansa kirjan. Sen kuin vain laittaa koneen hurisemaan.
– Kuka vain voi skannata, jos vain kiinnostaa. Olisi kiva saada lisää porukkaa. Kaikki ovat tervetulleita. Ei tämä mitään tähtitiedettä ole, eikä tarvitse olla it-alan ammattilainen, vapaaehtoisskannaajat kannustavat.