”KUVAILUTULKKAUS ON HIENO JUTTU”
Teksti: Ali Kinnunen
Miekkailijan ohjaaja on innoissaan elokuvasta ja hienosti toimivasta
kuvailutulkkauksesta.
Kun ohjaaja Klaus Härölle tarjottiin ohjattavaksi Miekkailija-elokuvaa, hän vastasi kohteliaisuudesta, että mikäpäs siinä. Mielessään hän ajatteli että huh huh: vieras kieli, vieras maa, vieras kulttuuri, vieras laji, mutta voisihan sitä yrittää.
Kun hän sitten sai luettavakseen Anna Heinämaan käsikirjoituksen, valtava innostus tarttui ensi liuskoista.
– Melkein odotin, että kohta tulee jokin romahdus, mutta sitä ei koskaan tullut. Käsikirjoitus oli aivan loistava!
Saman pyhän innostuksen vallassa Klaus on vieläkin. Miekkailija on jättänyt pysyvän jäljen häneen ja ehdottomasti jokaiseen elokuvan katsojaan. Taas ollaan Härön omimmilla alueella: mitään ei oikeastaan tapahdu, mutta katsoja jännittää ihmisten kohtaloita rystyset valkeina. Niin paljon pahaa voisi tapahtua.
Elokuva kuvattiin eri puolilla Viroa. Kun kuvattiin yhtä filmin vaikuttavinta kohtausta, jossa nuori mies katsoo, kuinka hänen isoisäänsä viedään viimeiselle matkalle neuvostoliittolaisten viranomaisten toimesta, Klaus huomasi, että koko kuvausryhmä räpläsi kännyköitään. Hänen mielestään ei ollut oikein mennä facebookin kesken tärkeän kuvauksen, mutta hänelle selitettiin vakavana, että he lukevat uutisia. Venäjän panssarit ovat juuri tunkeutuneet Ukrainaan.
Haapsalossa se tuntui järkyttävältä, itsenäisyydestä oli niin vähän aikaa ja kaikkien mielessä eli pelko, mitä tapahtuisi seuraavaksi.
Härön kaksi miekkailutuntia
Miekkailijan kuvaus oli niin kiihkeää, että Klaus ei muista, millä kielellä hän lopulta ohjasi. Hän arvelee puhuneensa näyttelijöille suomea, englantia ja elekieltä. Sen hän muistaa, että lapsinäyttelijöitä varten oli varattu tulkki, mutta hän puhui mieluummin itse vaikka käsin. Näin syntyi maaginen yhteys, joka näkyy läpi koko elokuvan.
Klaus ehti ottaa jopa kaksi miekkailutuntia ja enemmänkin olisi tehnyt mieli, mutta aika ei riittänyt. Näyttelijät sen sijaan harjoittelivat miekkailua kuukausia. Lapsinäyttelijöiden valinta tehtiin myös huolella, koekuvauksissa etsittiin sopivia tähtiä melkein vuosi. Miekkalijatyttö on näytellyt virolaisessa tv-sarjassa, muilla nuorilla tai lapsilla ei ole esiintymistaustaa.
Erityisen ilahtunut ohjaaja on siitä, että näkövammaiset pääsevät tasavertaisina nauttimaan Miekkailijasta, moni muistanee että Klausin edellisessä elokuvassa, Postia pappi Jaakobille, oli myös kuvailutulkkaus.
– Olen kuullut että kuvailutulkkaus on mennyt valtavasti eteenpäin ja se on hieno asia. Ilahdun aina kun uudet ryhmät pääsevät katsomaan elokuvia. Täytyy kiittää Suomen Elokuvasäätiötä, joka on pitkälti kuvailutulkkauksen saamisen takana.
Uusi elokuva samalla porukalla?
Vaikka olisi kuinka hyvä ja tunnettu ja kiitetty ohjaaja, uuden elokuvan rahoituksen järjestäminen voi olla vaikeaa. Klaus kyllä pääsee helposti rahoittajien puheille, mutta myönteistä päätöstä ei silti välttämättä synny. Esimerkiksi elokuva, jonka piti kertoa rintamalla tukki kerrallaan rakennetusta ja leskelle lähetetystä talosta, on jouduttu panemaan syrjään. Muiden kuin suomalaisten rahoittajien mielestä siitä olisi tullut liian suomalainen.
Härön pöydällä on suunnitelmia noin kymmenen vuoden töihin. Kaksi voidaan mainita: Suomen kuningas ja Tumma Kristus. Se ei ole uskonnollinen elokuva vaan viittaa Helene Schjerfbeckin Kristus-tauluun. Se kertoo taidekauppiaasta, joka eläkkeelle jäädessään tekee ison taidelöydön. Jos elokuva toteutuu, se on kertomus siitä saako hän sen taulun ja miten siinä lopulta käy. Elokuva kertoo paljolti siitä yleisestä kysymyksestä, mihin nämä 40 työvuotta menivät, mitä sain aikaiseksi vai sainko mitään.
Jos Schjerfbeck-elokuva toteutuu, se tehdään pääosin samalla työryhmällä kuin Miekkailijakin.