Eija-Liisa Markkula
SAAVUTETTAVUUS PÄÄLLIMMÄISENÄ
Huomaan nyt vasta jälkikäteen, että loppukevään teema on ollut saavutettavuus; olen tavannut kolme kansainvälisesti mielenkiintoista asiantuntijaa ja osallistunut kahteen hyvään seminaariin.
Ruotsalainen Per Liljeqvist kävi Elokuvasäätiössä esittelemässä n. 25 hengen joukolle IOS- ja Samsung-laitteille kehitettyä sovellusta, jonka avulla voidaan seurata kuvailutulkkausta tai tekstitystä elokuvia katseltaessa. Olin paikalla kutsuttuna näkövammaisena kommentaattorina. Katsoimme pätkän elokuvasta Grand Hotel Budapest. Sovellus toimi erinomaisesti. Filmi oli englanniksi, tekstitys näkeville suomeksi ja ruotsiksi, kuvailutulkkaus ruotsiksi. Yllättävintä sovelluksessa oli synkronointi, joka toimi moitteettomasti. Vaikka ryhtyi katsomaan filmiä sen jo alettua esim. 10 minuuttia sitten, kuvailutulkkaus löysi oikean kohdan ja pysyi samassa tahdissa filmin kanssa. Kokeilimme myös sellaista versiota, jossa miehen lukeman kuvailutulkkauksen lisäksi nainen luki repliikkitekstit. Epäluuloisesti odotti jonkinlaista sekamelskaa, mutta molemmat ”mahtuivat” hoitamaan työnsä, joskin tällaisen esityksen seuraaminen vaatii herkeämätöntä keskittymistä.
Vierailin sitten itse Päijät-Hämeen Näkövammaisten tiistaikahvilassa Lahdessa. Esittelin Perille meni -työryhmän sana- ja kohokarttoja sekä kerroin Kulttuuripalvelun toiminnasta. Lahdessa olisikin kohta erilaisille näkövammaisten kartoille käyttöä, sillä rautatieaseman seutu oli suuren myllerryksen alaisena uuden matkakeskuksen rakennustöiden takia.
Torstai 22.5. oli kiire päivä; aamulla tapasin Marcus Weisenin rautatieaseman kahvilassa. Hänellä oli juuri sopivasti aikaa reilu tunti vaihtaessaan junasta lentokentälle lähtevään bussiin. Marcus toimii Ranskan valtion museolaitoksen saavutettavuuskonsulttina ja on yksi Montrealissa lokakuussa pidettävän ”Destinations for all” -saavutettavuushuippukokouksen järjestäjistä. Kokous keskittyy aiheeseensa turismin kannalta, mutta nykyään vammaiset ovat turisteja siinä kuin ketkä tahansa, ja toisaalta turistit ovat kiinnostuneita kaikesta mahdollisesta. Marcus kaavailee laajempaa, muutaman eurooppalaisen museon välistä yhteistyötä kosketeltavan materiaalin suhteen. Tähän hankkeeseen hän haluaisi mukaan myös meidät. Urheilumuseon näyttely kiinnosti häntä kovasti.
Tuon tapaamisen takia myöhästyin Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:n kuvailutulkkausseminaarista sen verran, etten ehtinyt kuulla Tanja Rantalaisen Arto Nybergistä tekemää live-kuvailua. Riitta Lahtisen esityksestä tajusin, että haptisen kuvailun mahdollisuudet olin aivan aliarvioinut! Tavanomaisin haptinen kuvailu on esim. reitin kuvailu piirtämällä se sokean henkilön selkään.
Maanantaina 26.5. olin Tampereella British Councilin järjestämässä Arts Unlimited -seminaarissa, jossa oli yli satapäinen kuulijakunta erilaisia yleisötyöntekijöitä. Seminaari oli englanninkielinen ja pääesitelmöitsijät Tanskasta ja Englannista. Tanskalainen Niels Righolt kertoi, että heillä oli eri menetelmin tutkittu sen väestönosan määrän suuruutta, joka kokee julkisten kulttuuripalveluiden olevan heiltä saavuttamattomissa. Prosentiksi saatiin 37.
London Symphony Orchestran yleisötyön kehittymistä esitteli Eleanor Gussman kertoen, miten orkesteri vielä 1980-luvulla kilpaili muutaman muun orkesterin kanssa maailman parhaan tittelistä, nyt on tultu siihen äärilaitaan, että halutaan konsertoida nimenomaan lontoolaisille. Uudet soittajat halutaan rekrytoida lontoolaisista ja järjestetään jopa kursseja, joille kuka tahansa lontoolainen voi mennä koulituttamaan taitojaan. Tärkeänä pidetään eri kaupunginosissa esiintymistä, samoin eri väestöryhmille. Suurimpina haasteina on koettu East Endin ja Pohjois-Lontoon koulut.
Lontoon Victoria & Albert Museum on uskoakseni yksi maailman parhaista kulttuurihistorian museoista. Sen edustaja Eithne Nightingale kertoi, miten vaikeaa oli saada perustetuksi museoon afrikkalainen osasto. Hän on erikoistunut lasten asemaan museovieraina ja heidän sosiaalisiin oikeuksiinsa.
Valitettavasti jouduin poistumaan ennen panelistien osuutta ehtiäkseni illaksi Helsinkiin. Tästä erittäin mielenkiintoisesta tilaisuudesta ei suoraan näkövammaistyölle tullut kovinkaan suurta antia. Yleisötyö tuntuu edelleenkin paljolti keskittyvän lapsiin, vanhuksiin ja maahanmuuttajiin, vammaiset jäävät yleismainintojen varaan. Päivän anti olikin kansainvälisissä yleisissä trendeissä, mikä on varsin avartavaa.
Seuraavana päivänä Kulttuuripalvelussa vieraili Koneen Säätiöltä suuren apurahan saanut kreikkalainen Ilan Manouak, joka puolestaan on valmistamassa sarjakuvaa kohoversiona suurille levyille, repliikit ovat
pistekirjoituksella, mutta ruutuihin tulee kohosymboleilla esille myös esim. hahmojen mielentiloja. Ilanille ja säätiölle on luvattu, että teoksen julkistamistilaisuus voidaan pitää aikanaan Kulttuuripalvelussa.
Paras ja ihanin saavutettava asia tällä hetkellä on kuitenkin Kesä! Sen suloisuutta teille kaikille!