Teksti: Tanja Rantalainen
MAAILMA ON MINUN
Sarja esittelee näkövammaisia nuoria joissa on tulevaisuus
Tytti Matsinen (s.1987) uskoo kohtuullisuuteen ja kehitysyhteistyöhön. Hän on tutkinut konflikteja Pohjois-Irlannissa ja käynyt diplomaattisessa kuplassa New Yorkissa. Seuraavaksi
valkoinen keppi ohjaa Namibiaan.
Tytti Matsinen syntyi Jyväskylässä nuoren opiskelijaperheen esikoiseksi. Päämäärätietoinen ja tiedonjanoinen tyttö ei lapsenakaan tehnyt mitään puolinaisesti. Isä oli ala-asteella hetken aikaa huolestunut siitä, ettei Tytti hengaillut kavereiden kanssa. Kohta oli vuoro järkyttyä, kun Tytti ei muuta tehnytkään.
Yhteisöön kuuluminen on aina ollut Tytille tärkeää, muttei välttämättä helppoa.
– Minua luullaan hyvin seuralliseksi, mutta itse asiassa olen introvertti ja ihmisten kanssa oleminen vaatii keskittymistä, Tytti kertoo.
Ala-aste sujui integroidusti lähikoulussa, yläaste ja lukio Norssin kulttuuriluokalla lahjakkuuskeskittymässä. Luokkakavereista moni on sijoittunut luovaan ammattiin. Kansainvälisen rippileirin jälkeen Tytin ystävät olivatkin jo ympäri maailmaa. Nuorten keskuksen kansainvälisillä leireillä eri puolilla palloa verkosto laajeni entisestään.
Koska koko suku on täynnä ”enemmän tai vähemmän puolinäköisiä”, Tytti nauraa, ettei ole koskaan päässyt käyttämään näkövammaa verukkeena. Heikkonäköisyyteen on suhtauduttu luontevasti, eikä sen varjolla ole saanut mitään ilmaiseksi. Tytillä on tarvittavat apuvälineet ja avustaja, mutta yleensä hän matkustaa yksin.
Muutoksentekijä
Lukion jälkeen Tytti haki moneen opiskelupaikkaan. Tampereen teknillisen yliopiston ovet avautuivat ensimmäiseksi ja tuotantotalouden opinnot starttasivat. Pian hän oli sisällä myös Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Samalla Changemaker -verkosto sai yhden tärkeän vaikuttajan lisää.
-Olin vuosikausia osallistunut Nuorten Keskuksen kansainvälisille leireille ja lopulta toiminut niillä ohjaajana. Kun tuli olo, että elämässä pitäisi päästä eteenpäin, Changemaker tarjosi vaikuttamiskanavan, Tytti sanoo.
Changemaker on Kirkon Ulkomaanavun yhteydessä toimiva nuorten ja nuorten aikuisten vaikuttamisverkosto. Sen tarkoitus on osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tuoda esille nuorten asiantuntemusta. Changemaker haluaa vaikuttaa rakenteisiin niin, että suomalaiset tunnistaisivat globaalin vastuunsa ja toimisivat sen mukaisesti.
-Vaikuttamistyötä suunnittelevat ja toteuttavat nuoret itse. Nuorimmat muutoksentekijät ovat 14-15 -vuotiaita, vanhimmat kolmenkympin ylittäneitä. Verkostolla on kolme poliittista teemaa: rauha, velka ja ympäristö. Olen toiminut rauha- ja velkaryhmissä ja päätoimitan verkoston Globalisti-lehteä kaiken ohella, Tytti kertoo.
Rauhantyössä Pohjois-Irlannissa
The Corrumeela Community on rauhan ja sovinnon keskus Pohjois-Irlannissa. Siellä, Game of Thrones -fantasiasarjan maisemissa, 4000 asukkaan pikkukylässä Tytti eli vuoden.
-Hain vapaaehtoistöihin ulkomaille ensiksi vammaisille nuorille tarkoitetun EU –ohjelman kautta, mutta ilmeisesti siksi, että olin tekemässä kahta eri yliopistotutkintoa, minua ei pidetty tarpeeksi vähäosaisena, Tytti hymyilee
Tytti oli aiemmin osallistunut rauhanleirille, jolla oli ollut Corrymeelan kokeneita. Sattuman kautta hänkin päätyi leirikeskukseen. Keskuksessa nuoret tutkivat sitä, mitä konfliktit ovat, mistä ne syntyvät ja miten eri tavoin ihmiset reagoivat kofliktitilanteissa. Yksi keskuksen rauhantyön perusajatuksista on, että konfliktia ei tarvitse ratkaista, vaan negatiivinen energia pitäisi saada suunnattua positiiviseen. 30 nuorta, jotka asuivat saman katon alla ja jakoivat saman jääkaapin, käsittelivät viikkopalaverissa usein myös sitä, laitetaanko haarukat tiskikoneeseen piikit ylös- vai alaspäin.
-Vuoden lopuksi keskuksen johtaja sanoi meille, että suurin rauhanteko oli se, kun me keskuksen vapaaehtoiset opimme toimimaan yhdessä, Tytti kertoo.
Pohjois-Irlannin vuosi opetti Tytille paljon hänestä itsestään ja siitä, miten ihmiset toimivat. Siellä syntyneet ystävyyssuhteet ovat Tytille erityisiä. Keskuksen nuoret tutustuivat toisiinsa sillä tasolla, että kun taas tavataan kahvilan pöydässä, voidaan ilman muuta jatkaa siitä, mihin jäätiin.
YK:n nuorisodelegaatti
– Ulkoministerin naamatuttu
Vuonna 2013 Tytti sai YK-liiton kunniatehtävän nuorisodelegaattina. Toimivuotensa aikana hän edusti nuoria YK:n yleiskokouksessa osana Suomen valtuuskuntaa. Tytti myös puhui Ulkoministeriön kuulemistilaisuuksissa ja osallistui YK-asioihin liittyvään koulutukseen ja tiedotukseen.
Tytin nuorisodelegaattivuoden teemana oli yhdenvertaisuus globaalilla tasolla. Tytti halusi tuoda esiin, että vammaisten lasten ja nuorten ongelmat eri puolilla maailmaa ovat hyvin eritasoisia. Kaikki maailman lapset eivät esimerkiksi pääse kouluun, mutta vammaisten lasten kohdalla tilanne on erityisen epätasa-arvoinen.
Kahta viikkoa New Yorkissa YK:n yleiskokouksessa Tytti kuvaa diplomaattiseksi kuplaksi. Nuorisodelegaatin työ tuntui kuitenkin hyödylliseltä.
-Suurin voitto oli kun ulkoministeri Erkki Tuomioja ja ulkoasianneuvos Anne Sipiläinen tunnistivat kasvoni ja muistivat asiani. Tiesin, että nuorten asia oli tullut kuulluksi, Tytti sanoo.
Kohtuullisuus kaikessa
Kestävä elämäntapa tarkoittaa Tytille aktiivista kansalaisuutta ja ennen kaikkea kohtuullisuutta. Tytti uskoo, että kaikkea saa haluta, mutta pitää toimia harkiten ja kysyä itseltään, onko se tarpeellista.
Hän rakastaa matkustamista, mutta matkustaa ajan kanssa ja välttää viikonlopun pikapyrähdyksiä, jotka kuormittavat ympäristöä suhteellisesti enemmän. Tytti tukee ostopäätöksillään reilua kauppaa, hankkii luomua ja on tyytyväinen siitä, että työterveyshuolto on järjestetty Aavassa. joka ei ole sijoittanut omaisuuttaan veroparatiiseihin. Lastensairaalakampanja saa hänet ärtymään.
-Jos veroparatiisikupla puhkeaisi, vapautuisi 320 miljoonaa. Sillä saisi kaksi lastensairaalaa. Kampanjaa ei pitäisi voida ulkoistaa pienten ja söpöjen potilaiden varaan, hän sanoo.
Haastatteluhetkellä Tytin sijaisuus vammaisjärjestöjen kehitysyhteistyöjärjestö Fididan hankekoordinaattorina on juuri päättynyt. Seuraavaksi pitäisi jättää gradu ja kahden viikon Nizzan loman jälkeen lähteä Näkövammaisten Keskusliiton hommiin Namibiaan. Eivätkä Tytin työt tosiaan ole loppumassa.
-Nyt pitäisi vakuuttaa viranomaiset siitä, että kehitysyhteistyö on tärkeää ja sitten kehitysyhteistyö siitä, että vammaiset pitää ottaa huomioon, mukava maailmanparantaja kuvaa työkenttäänsä.
Nuori- Innostuitko?
http://www.nuortenkeskus.fi/fi/etusivu/