Teksti: Sanna Tynkkynen
Pikkujouluihin tai uudeksi vuodeksi voi rakennella buffetpöydän jonkin aiheen ympärille. Olympiavuoden kunniaksi otimme teemaksi olympiarenkaat ja maisteltavaa kaikilta asutuilta maanosilta. Tervetuloa pöytään!
Aasia
Aasialainen eli itämainen ruokakulttuuri on todella laaja käsite. Aasialainen ruoka on vahvasti maustettua ja sille ominaista on erilaisten makujen harmonia. Soijaa ja kookosta käytetään paljon, ja riisi on arvostettu perusraaka-aine. Perinteillä ja uskonnolla on vahva vaikutus, hindulaisille lehmä on pyhä ja islam kieltää sianlihan syönnin.
Itäisen Aasian ruokakulttuurit tunnetaan parhaiten. Kiinalainen ruoanlaittotaito lukeutuu maailman vanhimpiin ja sitä pidetään ranskalaisen ja meksikolaisen keittiön rinnalla yhtenä tärkeimmistä gastronomioista. Itä-Aasian keittiöihin lukeutuvat myös japanilainen, korealainen ja taiwanilainen ruoka.
Plov eli pilahvi on Keski-Aasiassa, Lähi-idässä ja Pakistanissa arjen ja juhlien riisiruoka. Keskiaasialaiset ovat siitä niin ylpeitä, että jokainen kansa pitää sitä nimenomaan juuri heidän kansallisruokanaan. Myös jogurtti on lähtöisin Keski-Aasiasta.
Pohjois-Aasian ruokakulttuurilla on monelta osin yhteneväisyyksiä venäläisen gastronomian kanssa, joskin alueellisia perinteitä on paljon.
Intian gastronomia on eteläisen Aasian aarre. Maahan on kehittynyt tuhansien vuosien aikana omintakeinen ruokaperinne. Uskontojen vaikutus näkyy lihan vähäisenä kulutuksena. Intialaisissa ruoissa käytetään paljon palkokasveja ja runsaasti mausteita.
Kaakkois-Aasiassa naapurimaiden ja siirtomaa-ajan Ranskan keittiöt ovat vaikuttaneet vietnamilaiseen ruoanvalmistukseen, jossa kasvisten, yrttien ja salaattien käyttö on keskeistä. Höyrytettyä riisiä tai nuudeleita tarjotaan liha-ja kalaruokien kanssa, eikä sitruunaruohoa ja chiliä säästellä. Nuoc mam -kalakastike on peruskastike maustamisessa.
Thaimaalainen ruoka valmistetaan wokissa paistamalla tai höyrykeittimessä. Samaan ruokalajiin voidaan yhdistää lihaa ja kalaa. Thaimaalaisen ruoan perusmausteita ovat inkivääri, sen sukulainen galangal, sitruunaruoho, chilit, kurkuma, limetinkuori, basilika ja jeera. Suolaisuus saadaan kalakastikkeesta.
Eurooppa
Löytöretkien ja siirtolaisten mukana eurooppalaisten ruokaperinteet ovat levittäytyneet ympäri maailmaa vaikuttaen muiden maanosien ruokakulttuureihin. Tämä on toiminut myös toisin päin, kun eksoottiset mausteet, ruoka-aineet ja valmistustavat ovat kulkeutuneet Eurooppaan vaikuttaen sen eri maiden gastronomiaan.
Ruokakulttuureista puhuttaessa Eurooppa on luultavasti monipuolisin ja hajanaisin maanosa. Se jakautuu useisiin pienempiin keittiöihin, joista jokaisella on omat ominaispiirteensä, mutta yhtäläisyyksiäkin on. Eurooppalainen ruoka on tunnettu miedoista mauistaan. Ruokailutavat ovat myös yhteneväisiä, mikä näkyy esimerkiksi ruokailuvälineiden käytössä ja pöytätavoissa.
Karkeasti eurooppalainen gastronomia voidaan jaotella Pohjoismaiden, Keski-, Etelä- ja Itä-Euroopan keittiöihin. Maantieteellisesti jakaminen ei välttämättä ole täysin oikein, sillä ruokakulttuuriin vaikuttavat monet asiat. Välimeren maissa käytetään lähes kaikkeen oliiviöljyä, kun taas Saksassa ja Pohjois-Euroopassa on perinteisesti käytetty voita ja paljon maitotuotteita. Perunat ovat tärkeä osa niin skandinaavista, irlantilaista kuin saksalaistakin keittiötä, mutta etelämpänä suositaan enemmän vehnää esimerkiksi pastan muodossa. Riisiäkin käytetään paljon, vaikkei se perinteiseen eurooppalaiseen ruokavalioon alun perin kuulukaan.
Espanjalainen ja italialainen keittiö ovat luultavasti eteläeurooppalaisista parhaiten tunnettuja. Terveellisyytensä vuoksi Välimeren ruokavaliokin on noussut suosioon viime vuosina.
Euroopan gastronomioissa Ranska nousee ensimmäisenä esille. Ranskalainen keittiö on länsimaisen ravintola-alan perusta ja se lisättiin ensimmäisenä yksittäisen maan gastronomiana Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Englantilainen aamiainen on sekin käsite.
Itä-Euroopan gastronomiana pidetään yleensä venäläistä ruokaperinnettä, mutta puolalaisessa ja unkarilaisessa keittiössä on samoja piirteitä. Myös Baltian maiden ruoissa on runsaasti vivahteita itäeurooppalaisesta makumaailmasta.
Oseania
Oseania on Tyynellämerellä sijaitseva, saariryhmistä koostuva maanosa. Se jaetaan Melanesiaan, Mikronesiaan ja Polynesiaan, suurimpina saarina Uusi-Guinea ja Uuden-Seelannin pääsaaret. Maanosaan lasketaan mukaan myös Australian manner.
Australiaa ja Uutta-Seelantia lukuun ottamatta valtaosa saarista sijaitsee tropiikissa. Tällä on suuri merkitys alueen ruokakulttuuriin, samoin kolonisaatiolla ja siirtolaisten mukanaan tuomilla vaikutteilla. Merenelävät, hedelmät ja grillaus ovat luonteenomaisia Oseanian saarivaltioiden ruoalle.
Australialaista ruokaa kuvaa parhaiten sana fuusio, sillä monipuoliset juuret eri kulttuureissa ovat muokanneet sen nykyiseen muotoonsa. On kuitenkin yksi ruokalaji, jonka alkuperä on tässä maanosassa. Tosin australialaiset ja uusiseelantilaiset eivät ole päässeet sopuun, kumpi maa on keksinyt Pavlovan. Kumpikin väittää luoneensa ja nimenneensä sen venäläisen ballerinan Anna Pavlovan kunniaksi 1920-luvulla tämän vierailtua molemmissa maissa. Tuoreiden marjojen tai hedelmien kanssa tarjoiltava marenkikakku on klassikko, joka tunnetaan ympäri maailmaa.
Myös Vegemite, oluen valmistuksen yhteydessä syntyvästä hiivauutteesta tehty levite, on ainutlaatuinen erikoisuus. Marmite on uusiseelantilainen versio.
Barbecue on todellista australialaista kansallisruokaa, mikä tahansa grillissä valmistettava käy. Australialaiset rakastavat mutkatonta ruokaa. Tästä hyviä esimerkkejä ovat suositut makkararullat (sausagerolls) ja paikallinen, kämmenenkokoinen lihapiiras (meat pie).
Afrikka
Afrikkalaiseen keittiöön kuuluu erilaisia perinteitä mantereen kulttuurillisista, ilmastollisista ja maantieteellisistä eroista johtuen. Orjakaupan myötä afrikkalaisiin makuihin ovat vaikuttaneet myös ulkopuoliset uusine raaka-aineineen ja ruoanvalmistustapoineen.
Pohjoisafrikkalainen keittiö on saanut vaikutteita niin Euroopasta kuin idästäkin. Ruoanvalmistuksessa käytetään usein lammasta, hedelmiä ja vihanneksia sekä mausteina muun muassa sipulia, yrttejä, kardemummaa, kanelia, neilikkaa, anista, muskottia ja hunajaa. Couscous ja kannellisessa savipadassa haudutettavat taginet ovat Marokon, Tunisian ja Algerian perinteistä ruokaa.
Länsiafrikkalainen ateria on tärkkelyspitoinen, vähälihainen ja runsasrasvainen. Kalaa, kanaa, kananmunia ja itse viljeltyjä kasviksia käytetään runsaasti ja ruoka maustetaan tulisesti pippureilla ja chilillä. Ruoanlaitossa käytetään palmuöljyä, joka värjää ruoan punaiseksi. Fufu, tärkkelyspitoisista juureksista tai riisistä valmistettu jauhopallo, on tyypillistä ruokaa Länsi- ja Keski-Afrikan alueella. Fufua syödään repimällä siitä irti palasia, joita dipataan kastikkeeseen tai keittoon.
Keski-Afrikka oli hyvin kauan vapaa muun maailman vaikutteista, lukuun ottamatta orjakaupan mukana saapuneita ruoka-aineita (kassava, chili ja pähkinät). Ruoanvalmistusmenetelmät ovat säilyneet kaikkein perinteisimpinä. Paikalliset, itse kasvatetut ainekset ovat pääosassa. Liharuokiin suosituimpia ovat nauta ja kana, mutta myös riistaa syödään satunnaisesti.
Itä-Afrikassa kasvatetaan erilaisia vihanneksia, hedelmiä ja viljoja, joihin ruoka perustuu. Sisämaan ruohoaavikoilla asuville perinteisille karjankasvattajille naudat, lampaat ja vuohet ovat varallisuuden mitta, eivät yleisesti ruokaa. Joillakin alueilla sekoitetaan maitoa ja karjan verta ruoaksi. Mausteina suosittuja ovat erilaiset yrtit, inkivääri, jeera ja chilit. Tavallisinta ruokaa ovat täytetyt piiraat samosat eli paikallisesti sambuusat. Ravinnoksi käytetään myös hyönteisiä.
Eteläafrikkalainen keittiö ilmentää maan monikulttuurista taustaa. Hollantilaisten maatilojen työvoimaksi tuomat malajiorjat toivat maahan oman ruokaperinteensä, kuten myös ranskalaiset hugenotit ja kullan perässä maahan muuttaneet britit ja saksalaiset. Myöhemmin erityisesti Natalin sokeriplantaaseille tuodut intialaiset rikastuttivat ruokakulttuuria. Alueella intialaisesta ruoasta tuli hyvin suosittua, paikalliset zulutkin ryhtyivät valmistamaan niistä omia muunnelmiaan. Monet eteläafrikkalaiset pitävätkin currya ja riisiä maan kansallisruokana. Alkuperäisväestön ravinto koostuu edelleen pääasiassa riistasta, juureksista ja maissista sekä proteiinipitoisista hyönteisistä.
Amerikka
Pohjois-Amerikan ruokakulttuuri on saanut vaikutteita niin intiaaneilta kuin eri puolilta maailmaa tulleilta siirtolaisiltakin. Erityisesti kiinalaiset ja italialaiset kehittivät kotimaidensa ruokalajeista amerikkalaisia versioita.
Yhdysvallat on tunnetuin pikaruuastaan. Nakkisämpylät, hampurilaiset ja ranskanperunat ovat suosittuja, ja Coca-Colan brändi on yksi maailman tunnetuimmista.
Koillisosien keittiö heijastaa alueen kulttuuriperintöä varhaisten eurooppalaisten uudisasukkaiden maihinnousupaikkana. Alue on tunnettu esimerkiksi Marylandin rapukakuista, itärannikon hummereista ja Uuden-Englannin simpukkakeitosta. Bostonin pavut on yksi varhaisilta uudisasukkailta peräisin oleva ruoka, joka on muunnelma intiaanien vastaavasta ruokalajista.
Kaakkoisosan keittiössä yhdistyvät rannikko- ja vuoristoseutujen ruoka sekä afrikkalaiset, karibialaiset ja kuubalaiset vaikutteet. Tyypillisiä ruokia ovat ulkogrillissä pariloitu liha ja meren antimista tai lihasta tehty gumbo-muhennos.
Etelärannikon Louisianan keittiö on muuhun maahan nähden omaleimainen. New Orleansin mustat keittäjät, ranskalaiset ja intiaanit loivat kreolikeittiön, johon tuli vaikutteita myös Espanjasta, Italiasta ja Afrikasta. Cajun-keittiötä voidaan kutsua kreolikeittiön maalaisversioksi. Molemmista käytetään yhteisnimitystä louisialainen keittiö ja sen tunnetuin ruokalaji on ”kreolien paella” jambalaya.
Lounaisten osavaltioiden ruoka on espanjalaisen, meksikolaisen ja intiaanien keittiön liitto. Sen kulmakiviä ovat riisi, tomaatti, maissi, pavut, tuore korianteri ja chili. Suosittuja ruokia ovat pataruoat, grillattu naudanliha ja tex-mex.
Pohjois-Amerikan sisäosien eli keskilännen ruokakulttuuri on saanut vaikutteita etenkin pohjoismaisilta ja puolalaisilta siirtolaisilta. Perinteisiä ruokia ovat täyttävät muhennokset ja padat. Itsekasvatetut vihannekset ja luonnonantimet ovat ruoan perusta.
Luoteisrannikon keittiö tunnetaan riista-, kala- ja marjaruoistaan. Alaskassa tyynenmerenlohi on tärkeä ruokakala. Aasialaisten siirtolaisten perinteiset maut ovat vaikuttaneet alueen keittiöön.
Kanadalainenkin keittiö vaihtelee paljon alueittain. Englanninkielisen Kanadan perinteinen ruoka on samanlaista kuin brittiläinen ja yhdysvaltalainen, kun taas ranskankielisen Kanadan pohjautuu ranskalaiseen ruokaan ja etenkin ranskalaisten turkiskauppiaiden talvimuonaan.
Etelä- ja Väli-Amerikka
Etelä- ja Väli-Amerikkaa kutsutaan myös latinalaiseksi Amerikaksi. Sen ruoassa yhdistyy mayjojen ja atsteekkien perintö siirtomaavallan mukanaan tuomaan ruokakulttuuriin. Maut ja raaka-aineet ovat suurelta osin alkuperäisasukkaiden peruja. Intiaanien asuinalueilta ovat peräisin ainakin avokado, bataatti, chili, kaakao, kurpitsa, maapähkinä, maissi, pavut, tomaatti ja vanilja. Myöhemmin espanjalaiset ja portugalilaiset toivat mukanaan riisin, vehnän, sipulin ja uusia mausteita, kuten kanelin ja valkosipulin. Heidän mukanaan tuli myös karjankasvatus, mikä lisäsi lihan käyttöä ja maitotuotteet ruokiin.
Arepas-leivät ovat yksi Etelä-Amerikan vanhimmista ruokalajeista. Venezuelan ja Kolumbian alkuasukkaat söivät tätä paikallista pikaruokaa jo valloittajien saapuessa maanosaan. Arepa on erilaisilla täytteillä täytettyä maissileipää. Boliviassa näitä täytettyjä leipiä kutsutaan nimellä chola.
Suklaa on peräisin Etelä-Amerikasta. Atsteekit viljelivät kaakaopapuja jo satoja vuosia ennen eurooppalaisten tuloa Amerikkaan. Intiaanit valmistivat niistä kitkeränmakuista juomaa nimeltä xocoatl, johon he lisäsivät muun muassa chiliä. Myös popcornit ovat intiaanien keksintö. Arkeologit ovat löytäneet Meksikosta popcornin jäänteitä, jotka on ajoitettu vuoden 3600 eaa. paikkeille.
Koekeittiön arvio
Eri maanosien ruokakulttuureihin tutustuminen on mielenkiintoista. Merkittävin huomio on, että maailman keittiöt ovat todella sekoittuneet toisiinsa. Löytöretkillä, siirtomaavallalla ja kaupankäynnillä on ollut suuri merkitys gastronomioiden kehityksessä. Buffettiin päätyi ruokalajeja, jotka toimivat yli rajojen.
Samosat ovat kulkeutuneet Afrikkaan intialaisten siirtolaisten mukana ja saaneet nimen sambuusa. Kasvisnyytit valmistuivat melko vaivattomasti, joskin niiden tekeminen oli vähän näpertämistä. Australialaisten rakastamien makkararullien väsääminen se vasta pipertämistä olikin. Amerikkalaisversio hot dog ja suomalaisillekin tuttu nakkipiilo syntyvät helpommin. Kumpiakin voi makunsa puolesta tehdä uudestaan, mutta isommassa koossa.
Falafelpyörykät ovat kotoisin Lähi-idästä, mutta niitä syödään yleisesti myös Afrikassa. Raikas minttu-jogurttikastike olisi Intiassa nimeltään raita. Pyöryköiden pyörittely onnistui näppituntumalla, mutta öljyssä kypsentämisen jätin mieluummin näkevälle.
Eurooppaa edustivat salaatit, koska ne ovat tyypillisiä täällä. Kreikkalainen salaatti on aina varma valinta ja teimme siitä papuisen version. Italiansalaatti on alkujaan kotoisin Venäjän hovista. Jos maailmalla haluaa sitä, on pyydettävä Insalata russa eli venäläistä salaattia. Alkuperäisesti se on melkein mitä tahansa sisältävä majoneesikastikkeinen tuhti salaatti, mutta tätä versiota moni pitää ainoana oikeana.
Jälkiruoaksi valmistimme suklaata. Brikadeirokset ovat brasialaisten suosikkiherkku. Suklaapallosista tuli aika söpöjä, kun koristelimme ne sokerisydämin. Hyvä joululahjaidea suklaasta pitävälle, sillä makeanhimo talttuu varmasti.