Teksti: Jouko Lehtonen
Lukeminen ei ole kovin suosittua nuorten keskuudessa. Kirjastoon ei tee mieli mennä. Olivatko nuoret ennen vanhaan kirjojen innokkaita kuluttajia? Vai oliko niin, että muutamat olivat ”lukupinkoja”, mutta suurin osa kisaili ulkoleikeissä, urheilussa tai kävi ongella ja istuskeli takapihoilla niitä näitä jutellen?
Tutkija Lotta-Sofia Aaltonen Helsingin yliopistosta pohtii nuorten lukuharrastusta (Kirjastolehti 1). ”Osa nuorista vastasi, että kirjastoon lähteminen ja lukemisen etsiminen saattaa torpata orastavan lukumotivaation.” Tutkija näkee, että äänikirjoissa olisi suuri mahdollisuus. ”Nuorilla on puhelin aina mukana. He ovat tottuneet löytämään vapaa-ajan viihteensä puhelimella. Digikirjallisuus ei taianomaisesti sytytä lukumotivaatiota, mutta voi tehdä kirjoihin tutustumisen aiempaa helpommaksi.”
Näkövammaiset ovat olleet äänikirjojen käyttämisessä edelläkävijöitä. Nyt näkeville tarjotaan kirjallisuuden ”kuulokuvia” aivan kuin se olisi uusikin keksintö.
Miksi lemmikille tekee mieli jutella? kysyy Tiedelehti no 2. ”Ihmisen ja eläimen side sisältää samanlaisia psykologisia mekanismeja kuin kiintymys toiseen ihmiseen, jonka kanssa kokee turvaa ja yhteyttä. Ihmistenkään keskinäinen vuorovaikutus ei perustu vain puhuttuun kieleen, vaan kommunikoimme paljon eleiden, ilmeiden ja äänensävyjen avulla. Eläimet ymmärtävät näitä kieltä hienovaraisempia viestinnän muotoja jopa ihmistä paremmin. Vaikka eläimet eivät pysty ymmärtämään lauserakenteita, saattaa esimerkiksi koira silti ymmärtää jopa tuhat sanaa.” Lemmikki voi ymmärtää meitä joskus ihmistä paremmin.
Ihmiskunta on avaruustutkimuksen mukaan aika kaukana älykkään elämän syntysijoilta. Tuore yhdysvaltalainen tutkimus toteaa, että suurin älykkyys piilee galaksien keskiössä. Ja me, siis maapallo, on 25 000 valovuoden päässä Linnunradan keskuksesta. Otollisin paikka älyllisen elämän kehittymiselle sijaitsee lähempänä, 13 000 valovuoden päässä. Tutkimuksen perusteella elämme siis älyn periferiassa Tämä vaikeuttaa älykköjen havaitsemista ja sellaisten kanssa juttelemista. Huh-huh, homo sapiens saa vielä rauhassa hieroa älynystyröitään, kauan ja kaukana.
Paras kai on ottaa kissan elämänasenne: ”Kun kissat haluavat jotakin, ne eivät kiertele ja kaartele. Ne eivät luovuta ennen kuin ovat saavuttaneet päämääränsä. Jos kissoista on mukava piileskellä ulkona kukkapenkissä, niitä ei voi pakottaa palaamaan illalla kotiin.” Elä kuin kissa, on nimeltään Stephane Garmierin mukava mietekirja, Tammi 2020. ”Kissat tietävät, mitä haluavat, ja toimivat joka hetki sen mukaan. Yksikin vilkaisu kissan silmiin paljastaa, kuinka suuria salaisuuksia niiden kimallus meille ihmisille tarjoaa.”