Teksti: Päivi Kremenenko
Psykoterapeutti Eeva-Maija Möttönen auttaa asiakkaitaan myönteisen tunneviestinnän poluille. Oma sokeus on hänelle elämän rikkautta.
”Taas se on lorvinut koko päivän. Märät pyykit koneessa ja tiskipöytä kuin lastattu laiva. Kirjoittaa muka työhakemuksia. Hei, onko täällä ketään? Mikset ole vienyt roskia?! Kotona se on muttei inahdakaan vastaukseksi.” Näin moni kohtaa puolisonsa työpäivän jälkeen.
-Toivomme, että kumppani olisi minua varten, kun tarvitsen lohdutusta. Haluaisimme jakaa ilomme ja surumme. Suurin osa ihmisistä tulee vastaanotolle, koska tunnesuhde on katkennut, pariterapeutti Eeva-Maija Möttönen, 49, kertoo.
Syviä tunteita tavoittamassa
Voimme olla vihaisia ja turhautuneita. Tämän pinnan alla piilee näkymättömämpiä tunteita: Olen riittämätön. Tulen torjutuksi. En ole rakastamisen arvoinen.
−Pikkuhiljaa terapiassa tavoitetaan haavoittuvia syviä tunteita. Yhteys alkaa rakentua, kun niitä jaetaan parin kanssa. Teemme töitä, jotta kumppanit olisivat olemassa toisiaan varten. Opetellaan lähettämään selviä viestejä.
Kun toinen vaatii yhteyttä ja syyttää, toinen pystyttää suojamuurit ja vetäytyy. Muurin takana hän kokee tulevansa hylätyksi, koska ei ole riittävän hyvä.
– Ei ole kenenkään syy, jos tunteet ovat lukossa. Syyttämisen ja suojautumisen kehä on yhteinen vihollinen. Sen purkaminen ja uuden tunnesuhteen rakentaminen ei käy käden käänteessä, Eeva-Maija Möttönen kuvaa työnsä ydintä.
– Tunnekeskeinen pariterapia on parhaiten tutkittu ja dokumentoitu pariterapian suuntaus. On osoitettu, että sen tulokset kantavat vuosien päähän.
Terapia pohjautuu kiintymyssuhdeteoriaan. Lapsi tukeutuu tunne-elämässään aikuiseen. Aikuinen kiintyy kumppaniinsa. Tunnesiteen katkeaminen ahdistaa.
Terapia ei onnistu, jos asiakas on sidoksissa muualle kuin omaan kumppaniinsa. Uskottomuutta voidaan käsitellä yhdessä, mutta rinnakkaissuhde estää työskentelyn. Myös hoitamaton riippuvuus tukkii tien kumppanin luo. Jos pelaa kaiket yöt netissä, ei ole lähimpänsä saatavilla.
Sokea terapeutti
– Kun varataan ensimmäistä aikaa, kerron olevani sokea. Aniharvoille pareille sokeuteni on ollut este. Ihmisillä on oikeus kuitenkin myös kieltäytyä. He maksavat palvelusta ja valitsevat terapeuttinsa.
Joskus asiakkaat hurmioituvat. He otaksuvat, että sokea terapeutti on yliveto: hän tuntee syvemmin kuin näkevät ihmiset.
-Terapeutti ei ratkaise ongelmia. Olen asiakkaiden rinnalla. Yritämme yhdessä ymmärtää, mistä on tultu ja miten päästään eteenpäin.
Eeva-Maija Möttönen ei anna tehtäviä eikä työkaluja umpisolmujen avaamiseen.
– En kehota paria hieromaan toistensa jalkoja. Jos tunnesuhde on poikki, jalkahieronta voi etäännyttää kumppaneita entisestään.
Asiakkaat ovat sanoneet, että on helpompaa, kun terapeutti ei näe heidän kyyneleitään.
Eeva-Maija Möttösen vastaanottotila on näkövammaisten toimintakeskus Iiriksessä. Ihmiset pitävät paikasta.
– Sokeuteni ei ahdista minua. Siitä voidaan jutella, saatte kysyä, mutta enimmäkseen puhutaan teidän asioistanne, sanon ensikäynnillä. – Jos en olisi näkövammani kanssa sinut, en pystyisi tekemään työtäni.
Eeva-Maija Möttönen on kiitollinen lapsuudestaan. Syntymäsokean tytön elämää ei rajoitettu. Hän sai kiipeillä portaissa, osallistua kerholeireille ja juoksennella näkevien kavereiden opastamana pitkin Pirkkalaa. Vanhemmat uskoivat hänen pärjäävän siinä missä näkevä sisko ja sokea velikin.
Kuuntelijasta terapeutiksi
Nuorena Eeva-Maija kuunteli usein porukan murheita. Opiskellessaan sosionomi-diakoniksi hän suoritti yhden työharjoitteluista SPR:n turvatalossa. Sinne tuli nuoria, joilla oli kriisi kotona. Työntekijät laittoivat heille ruoan, pesivät pyykit ja selvittelivät ongelmia. Sokea harjoittelija oli lähes kaikessa mukana. Turvatalon johtaja totesi Eeva-Maijan empaattiseksi kuuntelijaksi ja suositteli perheterapiaopintoja. Eeva-Maija kauhistui. 28-vuotiaana hän oli mielestään liian nuori.
Ensimmäinen työpaikka avautui Vantaan kaupungin ehkäisevän päihdetyön yksiköstä kuukausi valmistumisen jälkeen. Työkokeilu jatkui vakituisena työsuhteena. Eeva-Maija toimi ohjaajana tupakkaklinikalla. Työn ohessa hän lähti kuin lähtikin opiskelemaan perheterapiaa. Riittävä pohjakoulutus takasi paikan maksullisella kurssilla.
– Olen aina suhtautunut varovaisesti uusiin ideoihin. Perustin toiminimeni Elämän virralla vasta vuonna 2009, kolmen vuoden kuluttua perheterapeuttikoulutuksen päättymisestä.
Sokea terapeutti ei kokenut olevansa parhaimmillaan pienten asiakkaiden kanssa. Lapsi saattaa vaikkapa puida nyrkkiä ja irvistellä sanomatta sanaakaan. Niinpä Eeva-Maija Möttönen jatkoi opintoja ja valmistui pariterapeutiksi. Hänellä on oikeus antaa Kelan kustantamaa kuntoutuspsykoterapiaa.
– Haluan kehittää ammattitaitoani. Opiskelen päivittäin tunnekeskeistä pariterapiaa kirjoista, joita luetan Näkövammaisten liiton lukupalvelussa.
Näkevät pariterapeutit videoivat istuntonsa. Sokea terapeutti äänittää tapaamiset, tietenkin asiakkaiden luvalla.
– Ohjaukset ovat hyvin opettavaisia. Voin kysyä itseltäni, mitä minun olisi tietyssä kohdassa pitänyt tehdä. Jos en tiedä, miten etenisin, työnohjaaja auttaa äänitteen perusteella.
Yrittäjän arkea
Savuttomuusohjaajan työn lisäksi Eeva-Maija Möttönen on toiminut perhetyöntekijänä lastensuojelussa.
– Olen saanut työpaikkani helposti.
Sokea työntekijä on ollut upea uutuus työyhteisölle. Muutamassa kuukaudessa on kuitenkin selvinnyt, että hän tekee työnsä muita hitaammin eikä kykene kaikkiin tehtäviin. Lopulta on puitu, kuka häntä joutuu opastamaan.
– En ole menossa toiselle töihin.
Näkövammainen yrittäjä ei ole riippuvainen työkaverien hyväntahtoisuudesta. Tosin itsensä työllistäjältä vaaditaan hyviä hermoja: asiakkaita on milloin enemmän, milloin vähemmän.
– Yrittäjän ei pidä siekailla ottaessaan rahaa. On tunnettava oman työnsä arvo. Itseään ei saa alihinnoitella.
– En hallitse Facebook-hommaa. Ei siellä voi pitää täysin kuollutta Elämän virralla -sivua. Olisi kirjoitettava blogia. Mutta mistä? En voi kertoa, mitä päivän mittaan teen. Ja täytyisi muokata sivuja, käsitellä kuvia.
Eeva-Maija Möttösen tärkeä markkinointikanava on kristillinen Radio Dei. Mainosten perusteella on tullut puhelinasiakkaita jopa Keski-Suomesta. Puhelimitse onnistuu vain yksilöterapia.
– Olen kristitty. Jos kristinusko on tärkeä osa asiakkaan elämää, sen arvot voivat sisältyä terapiaan.
Täyttä elämää
– Olen hyvin kiitollinen omasta parisuhteestani. Olen turvallisesti kiintynyt toisin kuin kovin monet parit. Kun tunneyhteys kumppaniin ei toimi, ihminen kantaa valtavaa taakkaa.
Asiakkaiden kuormat saavat kyytiä Lauttasaaren rannassa. Eeva-Maija Möttönen käy viikoittain Saunaseurassa.
– Menen suoraan mereen. Kaikki on unohtunut, kun hyppään vedestä savusaunan löylyihin. Tapaan saunasiskoja ja nautin hyvästä ruuasta. Rentoudun.
Eeva-Maija Möttönen on pystynyt tekemään haluamiaan asioita. Näkövamma on avannut monia ovia.
– Olen päässyt hienoille ulkomaanmatkoille.
Kuubassa espanjantaitoinen reissaaja tutustui näkövammaisten kirjastoon ja yhdistykseen, vierailipa sokean muusikon kotonakin.
Eeva-Maija Möttönen on valmis kulkemaan aikuisena sokeutuneiden rinnalla.
– Näön yhtäkkinen menettäminen on iso kriisi, jota pitäisi saada purkaa ulkopuoliselle kaikessa rauhassa. Ehkä pystyisin jakamaan toivoa: ihminen pärjää ilman näköäkin.