Teksti: Tuula-Maria Ahonen
Sähköpotkulauta lojui keskellä tietä. Tämä pisti silmääni autonikkunasta, mutta en heti osannut ajatella asiaa näkövammaisen kannalta. Ihmettelimme ja paheksuimme holtitonta jättämistä aviomiehen kanssa, mutta ajoimme ohi. Siksi Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset ry:n kutsu sokkoradalle Valkoisen kepin päivänä innosti tutustumaan. Toiset järjestäjät, VOI sähköpotkulautafirma (Voi Technology AB) ja Helsingin liikenneturvallisuusyhdistys ry (Hely) toivat paikalle sähköpotkulautoja ja muita esteitä Oodin pihalle.
Osallistujilla oli kolme erilaista tapaa kokea, miltä ympäristö tuntuu näkövammaiselle. Valitsin ensimmäiseksi helpoimman tavan, putkinäköä simuloivat lasit. Putkinäköinen näkee kapean putken eteensä, mutta ei sivulle. Kädessäni oli valkoinen keppi.
Kirsi Kariluoto HUNista kulki vierelläni varmistamassa, että en kävele päin maassa lojuvia sähköpotkulautoja tai muita esteitä. Kääntelin päätäni, että näin vähän sivuille. Silti olo tuntui epävarmalta. Kirsi kannusti eteenpäin.
Seuraavaksi kokeilin laseja, joiden kautta maailma näyttäytyi valoisana, mutta mitään muutakaan en nähnyt kuin valoa. Otin vastaan vaikeamman haasteen, eli mustat laput silmille. Epävarmuus muuttui suuremmaksi. Muutamalle tuhannelle suomalaiselle näkövammaiselle maailma näyttäytyy pimeänä. Innokkaat sähköpotkulautailijat lienevät useimmat autuaallisen tietämättömiä erilaisista kaduilla liikkujista.
– Suomessa on 50 000- 60 000 näkövammaista, kertoi puheenjohtaja Anneli Iltanen. -Näkövammojen kirjo on laaja. Suurimman osan näkövamma ei näy ulospäin.
Turvallisempaa liikkumista myös näkövammaisille
Seurasin sivusta, kun täysin näkövammainen Kaisa Penttilä kokeili sokkorataa yhdessä opaskoiransa Sepin kanssa. Kun este tuli, Sepi asettui turvaksi esteen ja Kaisan väliin. Kaikilla näkövammaisilla ei ole opaskoiraa.
– Sähköpotkulaudalla ei missään nimessä saa ajaa jalankulkuväylällä, totesi Mathias Soini VOIsta. – Sähköpotkulautaa ei myöskään saa jättää jalankulkuväylälle. Suomessa on aloitettu Ruotsista lähtenyt sosiaalisessa mediassa leviävä ilmiö #hjälpenvoi tai englanniksi #helpavoi eli käytäntö, että ohikulkija voi siirtää sähköpotkulaudan turvallisempaan paikkaan jalankulkuväylältä.
Täytyy todeta, että vaikka olenkin tottunut keräämään roskia Roska päivässä -liikkeen perustajana, mieleeni ei tullut ajaessamme keskelle jalankulkuväylää jätetyn sähköpotkulaudan ohi, että sähköpotkulaudan voisi siirtää syrjemmälle. Tärkeää siis tietää, että sähköpotkulautojen suhteen on kehitetty hyvä yhteinen näkövammaisille turvallisuutta luova käytäntö.
Tapahtuman järjestäjät kutsuivat lähistöllä liikkuvia kokeilemaan sokkorataa. Itsekin osallistuin tähän, mutta täytyy todeta, että rohkeita kokeilijoita saimme vähemmän tapahtuman alkupuolella.
Kysyin nuorelta mieheltä, jonka tyttöystävä osallistui rataan, miksi hän ei osallistu.
– Minä en hyödy siitä mitenkään, nuori mies vastasi. Aikamme ihminen on kiireinen ja hakee ennenkaikkea omaa välitöntä hyötyään.
Yksitoistavuotias Mitja sitävastoin kokeili innokkaasti. Hänellä on edessään vielä seitsemän vuotta, ennenkuin saa käyttää sähköpotkulautaa. Oikea asenne syntyi kuitenkin jo hyvissä ajoin.
-Illan aikana meille kertyi välillä ihan jonoa, ihmiset olivat kiinnostuneita ja osa kertoi, ettei ollut tullut ajatelleeksi asiaa eli sähköpotkulaudan holtitonta parkkeeraamista tai ohisujahtamista, kertoi Kirsi Kariluoto. – Mielestäni tapahtuma oli onnistunut ja VOI lähti hienosti mukaan.