Teksti: Tuula Paasivirta
Muistonäyttely Ateneumissa 5.1.2020 saakka
Kuvataiteilija Olli Lyytikäisen (1949–1987) syntymästä on tänä vuonna kulunut 70 vuotta. Juhlavuoden näyttely on Ateneumissa 8.10.2019–5.1.2020. Lyytikäisen teokset heijastivat jo 1970-luvulla 1980-luvun taiteen henkeä: taiteilija on saanut aikalaisten piirissä lähes myyttistä hohdetta modernina suomalaisena taiteilijanerona. Näyttelyn kuratoijina ovat toimineet museonjohtaja Marja Sakari ja intendentti Sointu Fritze.
Uusi Focus -sali
Lyytikäisen näyttely avaa Ateneumin toisen kerroksen Fokus-salin, joka esittelee tiiviitä nostoja Ateneumin kokoelmien taiteilijoista tai teemoista. Tämä on tervetullut lisä Ateneumin näyttelyihin.
Akvarellit, piirustukset ja
valokuvat
Tässä yhden salin näyttelyssä on esillä noin 40 teosta, pääasiassa akvarelleja ja piirustuksia vuosilta 1969–1982. Teokset ovat Ateneumin omista kokoelmista sekä yksityiskokoelmista. Tärkeän osan näyttelyä muodostavat Olli Lyytikäisen ystävän, taiteilija ja arkkitehti Stuart Wreden omistamat teokset, jotka näyttelyn myötä talletetaan Ateneumin kokoelmaan. Lisäksi esillä on Hannele Rantalan valokuvia Olli Lyytikäisestä.
Elonkorjaajat
Heinävedellä syntynyt Olli Lyytikäinen nousi 1970-luvulla julkisuuteen Elonkorjaajat-ryhmän jäsenenä. Hän sopi hyvin vapauttaan vaalivien taiteilijoiden ryhmään, johon kuuluivat muun muassa Antero Kare, Philip von Knorring, Jan Olof Mallander, Ilkka Juhani Takalo-Eskola ja Stuart Wrede.
Helgé
Näyttelyn pääkuva on Olli Lyytikäinen: Hergé (1973). Se heijastelee hänen värimaailmaansa tässä näyttelyssä. Monet teoksista hän on maalannut oranssin eri sävyissä. Näiden herkkien töiden äärellä jää pohtimaan elämää ja myös taiteilijan sielunmaisemaa. Osa töistä taas tuo pintaan jonkinlaisen synkkyyden ja harmaan ja mustan eri sävyjä.
Etsijä
Lyytikäisellä ei ollut kuvataiteilijan koulutusta, mutta siitä huolimatta hän oli taiteilijana kuin valmis alusta lähtien. Sekä korkea- että populaarikulttuuri olivat hänelle visuaalista materiaalia, jota hän sovelsi suvereenisti tyylitellen omaan tekemiseensä. Lyytikäiselle taiteen tekeminen oli oman identiteetin etsimistä ja tutkimista.
Aikaansa edellä
Taiteilijana Olli Lyytikäinen oli aikaansa edellä. Hänen teoksensa perustuivat kuvataiteen klassisiin arvoihin, piirtämiseen ja muodon hallintaan. Samalla ne heijastivat jo 1970-luvulla 1980-luvun taiteen henkeä, jolle oli ominaista siirtyminen suurten aatteiden maailmasta yhä enemmän kohti yksilöllisyyttä ja moniäänisyyttä.
Lyhyt alati muuttuva ura
Lyytikäisen taide muuttui hänen lyhyen uransa aikana jatkuvasti. Alun kuvitteellisten henkilösommitelmien jälkeen seurasi sarja kuvia Afrikasta, minkä jälkeen kuvamaailmaa hallitsivat oivaltavat ja ironiset havainnot ympäristöstä. 1980-luvulla kuvat muuttuivat entistä ilmaisuvoimaisemmiksi, säilyttäen leikkimielisyyden ja tarkkanäköisyyden.
Myyttisyys
Lyytikäisen kuvat kertovat monia asioita mutta jättävät kertomatta kuvan tarkoituksen. Niissä tuntuu aina olevan myös jokin salaperäinen, myyttinen ulottuvuus.
Museonjohtaja Maija Sankari kertoo taiteilijasta: ”Myyttisiä aineksia tarjosi Lyytikäisen boheemi, traaginen taiteilijapersoona. Pelkkä taiteilijan romanttinen habitus ja nykyajan dandyn huoliteltu olemus herättivät huomiota 1970-luvulla”.
Sankari jatkaa: ”Olli Lyytikäisen muistonäyttelyn yhteydessä 1989 puhuttiin Ollin hehkusta, hänen ihmeellisestä kuvamaailmastaan, ja häntä pidettiin ainutlaatuisen valppaana ja merkittävänä taiteilijana. Ylistys tuntuisi liioitellulta, ellei tuntisi Lyytikäisen virtuoosimaisia teoksia, taiturillisia piirrostöitä, hänen värikylläisiä akvarellejaan ja oivaltavia kuvallisia anekdoottejaan”.
Tulipalo
Lyytikäisen ateljeessa vuonna 1979 sattunut tulipalo, jossa tuhoutui satoja hänen teoksiaan, aiheutti syvän haavan herkkään taiteilijasieluun. Lyytikäisen luomisvoima oli valtava: alle kahteenkymmeneen vuoteen sisältyy parin tuhannen teoksen tuotanto. Luovuuteen yhdistyi kuitenkin itsetuhoisuus. Vain 37-vuotiaana kuollut Lyytikäinen onkin saanut aikalaisten piirissä lähes myyttistä hohdetta modernina suomalaisena taiteilijanerona.