Annoit meille niin paljon – Hannes Tiiran muistolle
Tiiran lento on katkennut
Teksti: Anne Huttunen
”Rakastan nuorukaista, josta kumpuaa naurua, ääntä, jolla puheessaan syke on sellainen, että pysähtyy kuuntelemaan.”
Näillä sanoilla aloitin runon, jonka seitsentoistavuotiaana kirjoitin ihastukseni kohteelle, Hannes Tiiralle. En koskaan kehdannut näyttää runoa hänelle. Silti lemmenliekki leimahti välillämme ja seurustelimme jonkin aikaa. Teinistyylaus ei johtanut avioliittoon, mutta seurauksena oli yli 40 vuotta kestänyt, lämmin ystävyys. Viikatemies katkaisi tuon ystävyyden 21.08.2019. Hannes nukkui pois 64 vuoden ikäisenä, pitkän sairauden murtamana.
Elämä kuljetti meidät asumaan eri puolille Suomea, mutta pidimme yhteyttä puhelimitse ja sähköpostilla. Hannes valmistui papiksi, minusta tuli sairaalakonekirjoittaja. Toisinaan kävimme syvällisiä keskusteluja uskonnosta, ihmissuhteista ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Toisinaan nauroimme katketaksemme, sillä Hannes oli myös sukkelakielinen koomikko. Usein hän jakoi minulle kaikenlaista knoppitietoa elämän eri alueilta. Hänellä itsellään oli suunnaton tiedonjano eikä hän jättänyt kynttiläänsä vakan alle, jos joku tarvitsi apua. Jo muutama päivä hänen poismenonsa jälkeen tulin sanoneeksi, että kysäisenpä Hannekselta, ovatko korpit muuttolintuja. Sitten muistin, että hänen aarrearkkunsa on iäksi sulkeutunut.
Hannes ja Näkövammaisten Kulttuuripalvelu
Nuoresta alkaen Hannes oli aktiivinen järjestötoimija. Hän oli mukana valtakunnallisessa politiikassa, mutta näkövammaisyhdistykset olivat yhtä lähellä hänen sydäntään, muiden muassa Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry. 42 vuotta sitten hän tuli tokaisseeksi, että me näkövammaiset elämme kulttuurityhjiössä, koska meiltä esimerkiksi puuttuu oma harrastajateatteriryhmä. Näkövammaisten Kulttuuripalvelu otti onkeensa ja ryhmä perustettiin pääkaupunkiseudulle. Hanneksesta itsestään ei harrastajanäyttelijää tullut, koska työt kutsuivat hänet muualle Suomeen. Mutta Näkövammaisteatteri elää edelleen ja on ollut innoittajana muidenkin näkövammaisista koostuvien näytelmäkerhojen perustamiselle. Olin mukana Näkövammaisteatterissa ja nautin joka hetkestä, kunnes itsekin muutin pois PK-seudulta.
Hanneksen anti Näkövammaisten Kulttuuripalvelulle ei toki rajoittunut teatteriryhmän perustamiseen. Hän oli ajoittain mukana yhdistyksen hallituksessa, lahjoitti tuntuvia summia yhdistyksen toimintaan, järjesti tapahtumia, kirjoitti Kajastus-lehteen ynnä muuta. Kajastuksen nykylukijat muistanevat hänet parhaiten tietovisoista ja sanapähkinöistä.
Hannes ja pienet ihmiset
Hannes ei tyytynyt tukemaan vain useita yhdistyksiä vaan hänen kätensä oli altis antamaan apua myös yksityisille kulttuurin harrastajille ja ammattiuransa aloittajille. Hän kannusti ja rohkaisi näkövammaisia taiteilijoita ja järjesti esiintymistilaisuuksia näkövammaisille muusikoille. Hän antoi myös apurahoja yksityisiin hankkeisiin, muiden muassa minun perustamalleni Jännärijoutsenet-nimiselle harrastajaryhmälle, joka tuottaa kuunnelmia nettiin maksutta ladattaviksi.
Kuin soljuvaa musiikkia
Kirjoittaminen haukkasi leijonanosan Hanneksen elämästä. Hän ehti julkaista 20 tietokirjaa, kirjoitteli lehtiin, piti plogia ja oli erittäin aktiivinen Näkövammaisten liiton organisoimilla sähköisillä keskustelualueilla. Hänen tekstinsä oli silkkaa korvan iloa ja ehkäpä silmänkin: pulppuilevaa, vivahteikasta, kaunista, eloisaa. Hänen kansantajuisten tietokirjojensa äärellä lukija ei pitkästynyt, koska kielikuvien paraati oli niin vaihteleva ja värikylläinen.
Sanaseppoilu oli sitten oma lukunsa. Hannes rakasti sanoilla leikkimistä. Hän laati sanakätköjä, anagrammeja, palindromeja jne. Sanaseppoilupiireissä hän oli tähtiluokkaa ja myös me näkövammaiset pääsimme osallisiksi aivovoimistelusta ja iloittelusta, koska hän järjesti meille sanaseppoilukursseja verkossa.
Terve teille, lintuset
Hannes oli intohimoinen lintuharrastaja. Lintujen kuuntelu oli hänelle elinehto. Hän samoili luonnossa linnunlaulua tallentaen, oli mukana rengastusmatkoilla ja osallistui lintubongarien järjestämiin tornien taistoihin. Hän ei hyväksynyt sitä, että minulla on häkkilintuja, mutta kinasimme aiheesta kaikessa ystävyydessä. Hän ymmärsi, että ne ovat minulle lapsettoman naisen lohdutus. Hanneksen ansiosta linturetket tulivat mahdollisiksi myös näkövammaisille. Hänen johdollaan niitä järjestettiin Näkövammaisten Kulttuuripalvelun siipien suojassa ja sekin toiminta laajeni muihin yhdistyksiin.
Hyvästi, Vanja-eno!
Hannes ja minä keskustelimme myös kirjoista. Hän luki enimmäkseen tietokirjoja, mutta romaaneista hänen sydäntään lähinnä olivat venäläiset klassikot. Hän kutsuikin itseään usein Ivaniksi tai Vanja-enoksi. Hän ei enää voi kuulla Dostojevski-dramatisointeja, jotka Yle julkaisi Areenassa elokuun puolivälissä. Minä kuuntelen nyt Rikos ja rangaistus -kuunnelman hänen muistokseen, vaikka emme enää voikaan vaihtaa siitä mielipiteitä.
Jää hyvästi ja kiitos, Vanja-eno! Sinä annoit niin paljon.