Teksti: Heidi Ikäheimonen
…laukussa ei kuitenkaan ole pelkkää leipää ja piimää vaan, kuten vanhassa laulussa. Lehden ilmestyessä tiedämme jo Daruden edustuskappaleen nimenkin, mikä sai minut heittäytymään muistelemaan menneitä kisaretkiä ympäri Eurooppaa. Niitä on ennen kevään Tel Avivin matkaa kertynyt jo täysi tusina. Monenlaista on mahtunut matkan varrelle.
Teksti: Heidi Ikäheimonen
Unohtumattomin varmaan on se hetki, kun Lordi voitti 2006 Ateenassa. Puolentoista viikon ajan seurasimme Lordin matkaa menestykseen. Ennakko-odotukset velloivat ympärillämme, mutta me kaveriporukassa yritimme pitää jalat maassa, vielä semifinaalinkin jälkeen. Edes lauantaina juuri ennen h-hetkeä emme uskaltaneet vielä innostua, vaikka kaikki uskoivat meidän voittoon areenalla ja lehdistössä. Vaatimattomaan suomalaiseen tapaan rauhoittelimme ulkomaalaisia, että kisataas nyt ensin ja katsotaan sitten, miltä taulukko näyttää. Se epätodellinen hetki, kun pisteidenlasku alkoi ja joka puolelta rupesi tulemaan pisteitä. Tuijottelimme hämmentyneinä toisiamme ja ihmettelimme, miten tässä näin kävi? Mitä täällä tapahtuu? Yhtäkkiä kansainvälisen median huomio oli meissä. Ateenan yö oli lämmin ja voittoa juhlittiin aamuun asti.
Helsingin kotikisat olivat omanlaisensa kokemus. Oli hienoa näyttää kesään heräävää Helsinkiä ja Suomen kaunista luontoa kisavieraille. Moni ulkomaalainen viisufani totesikin myöhemmin tavatessamme, että Helsingin kisat oli parhaat kisat, missä he ovat olleet. Suomi onnistui järjestelyissä.
Vuonna 2011 kisattiin Düsseldorfissa, mutta majapaikkamme on Duisburgin puolella. Meillä oli ihana, vieraanvarainen saksalaisperhe isäntinä majapaikassa, joka oli rakennettu vanhaan autotalliin. Suurinta hilpeyttä koko kymmenen päivän reissun ajan herätti asuntomme takapihan aidan takana ollut lammikko ja kovaäänisesti kurnuttavat sammakot. Koskaan ei ollut iltamyöhällä vaikeutta löytää kotiin. Sammakot pitivät ansiokkaasti huolen, ettei suunnasta voinut erehtyä.
Seuraavana vuonna teimme ensimmäisen pidemmän reissun Euroopan itäiselle laidalle. Matkustimme Georgian kautta Azerbaidjanin Bakuun. Ruotsin Loreen tuli, näki ja voitti, mutta lähinnä niistä kisoista jäi mieleen yli 30 asteen helle. Azerbaidjan on karu ja kaunis maa niiltä osin, mitä näimme sitä kisakaupungin ulkopuolelta. Retki Gobustanin autiomaahan lähelle Armenian rajaa teki vaikutuksen. Mutta ihmiset olivat ystävällisiä ja auttoivat mielellään, usein puutteellisellakin englannintaidolla.
Ruotsin voitto vei meidät taas Pohjoismaihin pariksi seuraavaksi vuodeksi. Vuoden 2013 kisakaupungiksi valikoitui Malmö, kun Göteborg oli ensin kieltäytynyt kunniasta ja Tukholmassa pelattiin samaan aikaan jääkiekon MM-kisoja. Niinpä päädyimme reissaamaan Tanskan ja Ruotsin väliä päivittäin. Itse viisujen lisäksi matkan kiintoisinta antia oli retki Ystadiin Henning Mankellin Wallander-kirjojen tapahtumapaikoille. Ystäväni täti asui Ystadissa, joten saimme erinomaisen paikallisoppaan mukaamme.
Hiukan myöhemmin päädyimme kauniiseen Wieniin. Kisamatka alkoi mitä upeimmalla tavalla. Olimme vain pari tuntia aiemmin saapuneet majapaikkaamme, jonka emäntä tuli tervehtimään meitä. Asuimme kahden metropysäkin päässä Schönbrunnin linnasta, ja tuloiltanamme siellä järjestettiin perinteinen kevätkonsertti, joka lähetetään myös Suomessa vuosittain Yle Teemalla. Siispä suuntasimme sinne. Juuri samalla hetkellä, kun astuimme linnanpuistoon, alkoi orkesteri soittaa Sibeliuksen Finlandiaa. Se herkisti meidät kaikki. Oli aivan kuin meidät olisi toivotettu henkilökohtaisesti tervetulleiksi Wieniin.
Oma kaikkien aikojen viisusuosikkini löytyy Wienin kisojen vuosikerrasta. Italian hurmaava tenorikolmikko, Il Volo, oli silloin suurin suosikkini ja se on edelleen minulle se kaikkien aikojen viisu. Koko matkan kruunasi paluupäivän lentokenttäkohtaaminen, kun viimein sain yhteiskuvan Il Volon komistusten kanssa.
Pahin pettymys ehkä ikinä, enkä vieläkään ole päässyt siitä yli, oli Ruotsin voitto kisoissa. Sitä kiukun määrää, kun turhaakin turhempi mitäänsanomaton David Guetta -kopio menee ja voittaa koko kisan ja vie kisat jälleen Ruotsiin. Jopa toiseksi sijoittuneen Venäjän olisin suonut mieluummin voittavan kuin Ruotsin. Olin vihainen, koska Italia olisi ansainnut voittonsa. Se oli kuitenkin suuren eurooppalaisen yleisön suosikki, mutta tuomariäänet ratkaisivat pelin.
Ja taas Tukholmaan… Melkein ehdin jo vannoa Wienistä palattuamme, että ensi keväänä minä katson kisat kotisohvalla, vaan toisin kävi. Sama kaveriporukka veti jälleen mukaan. Laivalla yli lätäkön ja uudet seikkailut odottivat…
Koska poikkeuksellisesti en ollut varsinaisissa lehdistötehtävissä, saatoin keskittyä pelkästään huvitteluun ja keväisestä Tukholmasta nauttimiseen. Kaupunki itsessään on tuttu, koska vierailen siellä useita kertoja vuodessa sukulaisten ja ystävien luona. Mutta Tukholma tarjosi paljon uuttakin. Paikallinen kisaorganisaatio oli rakentanut kohtaamispaikat näppärästi toistensa lähelle. Gamla Stan ja sen lähiympäristö tarjosivat kisaviikkojen ajan lukuisia mahdollisuuksia nähdä huippuartisteja, tavata ystäviä sekä tanssia ja pitää hauskaa viisuväen kanssa.
Olen vuosia fanittanut alun perin Boråsissa ja Göteborgin alueella vaikuttanutta bändiä nimeltä Barbados, ja etenkin sen keulahahmoa Magnus Carlssonia. Kauemmin kuin moni viisuystäväni. Ystävieni fanitus on ainakin suurimmaksi osaksi alkanut vasta vuosituhannen vaihteessa, kun bändi tuli suuren yleisön tietoon Ruotsin viisukarsintojen kautta. Itse aloin fanittaa bändiä jo paljon aiemmin opiskellessani Länsi-Ruotsissa 90-luvun puolenvälin tienoilla. Ensimmäistä semifinaalia edeltävänä iltana olimme saaneet kutsun Israelin edustajan delegaation juhliin, ja pienen vihjeen siitä, että ruotsalaisia tähtiä esiintyisi myöhemmin illalla samoissa juhlissa. Minulla oli samana päivänä syntymäpäivä ja illan päätteeksi esiintyi yli 20 vuotta fanittamani Magnus Carlsson. Täydellisempää synttärilahjaa en olisi voinut saada kuin tuo esiintyminen ja jälkeenpäin otettu yhteiskuva. Vinoilin vain lievästi ystävälleni, joka kertoi fanittaneensa Carlssonia jo vuodesta 2000 lähtien, että sori, mutta nyt pistän kyllä paremmaksi. Minun fanitukseni oli alkanut jo vuodesta1994.
Eurooppa-kiertueeni tuorein etappi oli Portugali vajaa vuosi sitten. Aurinkoa ja lämpöä tarjonnut Portugali oli vieraanvarainen kisaisäntä. Itse asiassa sää onkin yksi tämän lajin haasteellisimmista asioista. Kevätretkien sääkartalle mahtuu kaikkea mahdollista. Molemmilla kerroilla, vuosina 2000 ja 2016, Tukholma on tarjonnut sekä aurinkoa ja lämpöä, mutta myös hyytävän kylmää Pohjolan kevättä. Ateena, Baku ja Lissabon puolestaan lämpöä. Kiovaankin mentiin lähes 30 asteen helteessä halki Puolan, mutta sää yllätti ja kisapäivinä kolea kevätsää +5 asteen lämpötilassa pisti kiskomaan vaatetta niskaan. Helsinkikään ei kaunista kevätsäätä tarjonnut koko kahden viikon ajan, avajaispäivänäkin satoi lunta, mutta onneksi kisat sentään järjestetään sisätiloissa, niin ei ainakaan kastu.
Tätä kirjoittaessani Daruden viisuehdokkaista on julkaistu jo kaksi, ja eikun Tel Avivia kohti toukokuussa. Ehkä pistäydyn Jerusaleminkin puolella uudelleen reilun kolmen vuoden tauon jälkeen. Niistä retkistä enemmän seuraavassa lehdessä.