MALLA KUURANNE – LUKIJA ITSEKIN

Teksti: Ali Kinnunen

Äänikirjaraadin asiantuntijajäsenenä lähes 20 vuotta toiminut Malla Kuuranne on puhealan monilahjakkuus. Hän on puhetekniikan yliopistonlehtori, lausuntataiteilija ja Taideyliopiston teatterikorkeakoulun professori. Hän on opettanut lausumista, puhumista ja ääneen lukemista yli 40 vuotta ja jättänyt oman pysyvän jälkensä maamme teatteritaiteen historiaan niin esiintyjänä kuin opettajana.
Kansallisbiografiassa Tiina Syrjä kirjoittaa Malla Kuuranteesta muun muassa näin: ”Hänen keskeinen ansionsa teatteripuheenopettajana on, että hän on tekstityöpajoissaan onnistunut herättämään näyttelijöiden kiinnostuksen puheeseen ja kirjallisuuteen silloinkin, kun näyttelijäkoulutuksen painopiste ei ole ollut puheilmaisussa, ja lausuntaa on pidetty vanhanaikaisena.”
Kovin moni ei taida tietääkään, että äänikirjojen lukeminen on hänelle tuttua myös käytännön kautta.
– Olen ollut aiemmin lukija itsekin. Luin näkövammaisten äänittämölle ja pitkään myös Suomen äänikirjoille. Jossain vaiheessa Marita Kuusela, joka tiesi minun lukeneen paljon, mutta jättäneen lukemisen omien työkiireiden takia, haastoi minut mukaan äänikirjaraatiin.
Malla Kuuranne on näyttelijöiden valmentamisen kautta koko ajan tekemissä äänenmuodostuksen ja muiden puhumiseen liittyvien asioiden kanssa.

Lukeminen on eri asia kuin näytteleminen

– Äänityöskentelyssä mielenkiintoa pitää yllä se, että lukeminen on eri asia kuin näytteleminen. Äänikirjan lukijoissa arvostetaan sitä, että lukija ei näyttele vaan on eläytyvä kertoja. Olen pohtinut koko urani ajan, mikä on se hiuksenhieno ero näyttelemisen ja eläytyvän kertomisen välillä. Minulla se pitää mielenkiintoa yllä äänikirjaraatityöskentelyyn.
Tärkeää tietenkin on, että ääni pysyy kunnossa ja että lukija jaksaa huoltaa ääntänsä, pitää yllä lukemisen taitoansa ja kehittyä työssään. Luennan perustana ääntämyksessä on suomen kielen hallinta, äänteiden korrektius sekä sananpainojen ja ajatuspainojen osuminen kohdalleen, että ne kulkevat kirjoitetun tekstin ja kirjailijan antaman tyylin mukaan; siis ajatuksen ja sisällön välittäminen.
Useimmilla näkövammaisilla on omia suosikkilukijoita. Kun uusi hyvä kirja ilmestyy, ensimmäinen kysymys monesti onkin, kuka sen lukee. Jokin tuttujen lukijoiden äänessä tai lukutavassa kiehtoo kuulijoita, eikä kaikista ole äänikirjojen lukijoiksi.
Malla Kuuranne kertoo, että näyttelijän ammattitaito ei välttämättä tarjoa taitoa lukea äänikirjoja, se on oma taitonsa, johon lukija, tuli hän mistä yhteydestä tahansa, harjaantuu lukukokemusten myötä. Monilla näyttelijöillä on mielikuva, että pitää lukea joko ää-rim-mäi-sen selkeästi artikuloiden tai toisinaan liiankin huolettomasti. Ajatuksen ja sisällön kuljetus on tärkeintä.
– Tyylilajit voivat liikkua Harry Potterista hyvinkin lakoniseen tyyliin, täytyy olla hyvin herkkä kuullakseen kirjailijan antaman ehdotuksen lukutavalle. Niin kuin Krista Putkonen-Örn sanoi, parin ensimmäisen sivun aikana hän on jo jyvällä siitä, mikä kirjailijan tyylilaji on. Ammattitaitoa on sekin, että tajutessaan tyylilajin vääräksi, ymmärtää aloittaa alusta toisella tavalla. Lukijalta on hieno päätös, jos hän tajuaa ottaneensa lukemisessaan vähän väärän vaihteen käyttöönsä.

Pitää olla armollinen uusille lukijoille

Malla Kuuranteen mielestä äänikirjojen lukijat ovat kehittyneet vuosien kuluessa. Sitten on tietenkin nämä klassiset radioäänet, Heikki Määttäset ja muut, jotka edelleenkin pitävät pintansa äärettömän hyvin. Uusille lukijoille täytyy olla sillä tavalla armollinen, että he voivat työn myötä kehittää tajun siihen mitä äänikirjan luenta on.
– Lukemiseen ei ole varsinaista koulutusta eikä myöskään äänikirjaraadin tehtävä ole kouluttaa lukioita, koska voimavarat eivät sellaiseen riitä. Viime aikoina on korviini kantautunut, että raadin antama palaute ei aina resonoi palautteen vastaanottajissa tai äänittämöissä. Minun näkemykseni mukaan kokemus on, että pienikin kritiikki aiheuttaa valtavan tunne- ja emootiomyrskyn, mikä ei missään tapauksessa ole ollut tarkoitus. Käsitämme, että kaikki eivät ymmärrä palautettamme kehitysohjeina ja pahoittavat turhaan mielensä.
Professori on avoin ja haasteita pelkäämätön ihminen ja niinpä hän on joskus tarjonnut uudelle lukijalle mahdollisuutta keskustella lukemisesta, mutta kovin paljon soittaja ei ole tullut.
Malla Kuuranne itse on selkeää kuunneltavaa. Kun hän puhuu, rauhoittava ymmärrys valtaa kuulijan. Häntä voisi kuunnella vaikka tunteja.
Entä mitä hän haluaisi sanoa lopuksi?
– Toivon äänikirjoille menestystä. Kasvava asiakaskunta odottaa uusia äänikirjoja. Vaikka äänikirjaraadin kohtalo on epävarma, toivon että laaduntarkkailu toimisi jatkossakin, jatkossa ilmeisesti äänittämöissä.
– Toivottavasti hyviä lukijoita riittää jatkossa myös lukemisesteisten puolelle, eivätkä kaikki hyvät ja ansioituneet, kuulijakuntansa vakiinnuttaneet hakeutuisi kaupallisen tuotannon pariin. Äänikirjojen lukijat tekevät arvokasta, osin pyyteetöntä kulttuurityötä lukemisesteisten hyväksi.