Teksti: Eija-Liisa Markkula
Celia-kirjaston ja Näkövammaisten Kirjastoyhdistyksen ylläpitämä äänikirjaraati palkitsee kunkin kolmivuotisen toimikautensa päätteeksi ns. Vuoden äänikirjan. Nykyinen raati on lopettelemassa työrupeamaansa, ja sen valitsema teos julkistettiin ja palkittiin torstaina 15.11. Iiris-keskuksessa järjestetyssä yleisötilaisuudessa. Vuosina 2016-18 Celian kokoelmiin tulleista äänikirjoista raati oli valinnut parhaaksi Krista Putkonen-Örnin lukeman Lucia Berlinin novelleista kootun teoksen nimeltä Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia.
Putkonen-Örn sai palkinnoksi hänen nimissään Luonnonperintösäätiölle tehdyn 250 euron suuruisen lahjoituksen, jolla suojellaan pieni alue ikimetsää Tomteskogissa lähellä Porvoota. Palkintoon liittyivät myös raadin jäsenen neulomat kauniit villasukat. Novellikokoelman kääntäjälle, kustantajalle ja äänittämön edustajalle ojennettiin ruusu kullekin.
Siivoojan käsikirjan on kustantanut Aula Kustantamo, suomentanut Kristiina Drews ja teksti on luettu äänikirjaksi Silencion studioilla. Perusteluissa Krista Putkonen-Örnin luennasta sanotaan seuraavaa: ”Valintaperusteina olivat muun muassa lukijan ääni ja puheteknisesti erinomainen luenta. Lukija kiinnittää luennassaan huomiota kirjan tyyliin ja tekstin rakenteeseen. Lukija on sisäistänyt kirjan hengen sopivasti eläytyen. Putkonen-Örnin ääni soi sanat loppuun saakka, ja hän pystyy kannattelemaan tekstiä. Kirjaa kuunnellessa ei tule kuulijalle vaivautunutta tunnetta. Lukija ei teeskentele lainkaan lukiessaan.”
Lopullisen valinnan tehneeseen äänikirjaraatiin kuuluvat Eija-Liisa Markkula (pj.), Arto Kurvinen (vpj.), Annami Poivaara (jäsen), Sari Holmberg (jäsen) , Malla Kuuranne (asiantuntijajäsen), Eeva Paunonen (sihteeri) ja Janne Lappalainen (jäsen). Kaksi viimeksi mainittua edustavat Celia-kirjastoa. Vuoden äänikirjan löytymiseksi ehdotusprosessi aletaan jo ennen kesää, jolloin ehdokkaiden esittämistä pyydetään Celian somessa sekä näkövammaisten lehdissä ja keskustelukanavilla. Sihteeri laatii ehdokkaista luettelon tarkistaen, ettei mukana satu olemaan ennen raadin toimikauden alkamista Celian kokoelmiin tulleita kirjoja. Eniten ehdotettujen kärki nousee yleensä selkeästi esiin. Raati kuuntelee kärkeen päässeitä vielä kerran, jopa kaksi, ja pohdinnan jälkeen päätös on useimmiten varsin yksimielinen. Eräälle aiemmalle raadille kävi kylläkin niin, että he eivät pystyneet päättämään kahden äänikirjan välillä, vaan joutuivat palkitsemaan molemmat.
Toimikautensa aikana äänikirjaraadin tehtävänä on tarkkailla Celia-kirjastolle lukevien luennan korkean tason säilymistä. Raati kokoontuu kerran kuussa. Suurin osa ajasta kuluu lukijaseurantaan, mikä tarkoittaa otteiden kuuntelemista sihteerin valitsemilta lukijoilta. Raadin sihteeri on varsinaiselta toimenkuvaltaan Celia-kirjaston kokoelmapäällikkö. Asiantuntijajäsen puolestaan on Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun professori, jonka erikoisalana on näyttelijöiden puheilmaisu ja äänenkäyttö, siis myös luenta. Kuunneltu lukija arvioidaan ja hän saa palautteen, joka lähetetään myös hänen äänittämölleen. Toisaalta raati voi suositella kirjastolle hyviksi havaitsemiaan koelukijoita. Kokouksissa käydään läpi myös kirjaston asiakaskunnalta tulleet palautteet.
Ehkä helpoin tapa avata tällä kertaa voittaneen teoksen sisältöä on kertoa faktoja kirjailijan elämästä, vaikkakin hän itse luonnehtii kertomuksiaan enimmäkseen fiktiivisiksi. Lucia Berlin syntyi Alaskassa 1936 kaivosmiehen perheeseen, joka muutti Toisen maailmansodan jälkeen Chileen. Lucia opiskeli New Mexicossa ja eli lopun ikänsä Yhdysvalloissa asuinpaikan vaihtuessa monia kertoja. Hän työskenteli puhelunvälittäjänä, opettajana lukiossa, siivoojana, sairaanhoitajana ja vastaanottoapulaisena. 1990-luvun alussa hänet kutsuttiin luennoitsijaksi Coloradon yliopistoon, jossa hän toimi sittemmin apulaisprofessorina. Hän oli neljän pojan äiti ja koki kolme avioeroa. Jo kymmenvuotiaana Lucia Berlinillä todettiin skolioosi, joka vaikeutti hänen toimintakykyään niin paljon, että hän joutui käyttämään metallista tukikorsettia. Kuitenkin 90-luvun taitteessa sattuneessa onnettomuudessa tukikorsetti puhkaisi hänen toisen keuhkonsa ja hän joutui siitä lähtien kuljettamaan mukanaan happisäiliötä. Tämän kaiken lisäksi hän taisteli alkoholismia vastaan koko aikuisikänsä. Lucia Berlin kuoli syöpään 68-vuotiaana vuonna 2004.
Berlin kirjoitti 76 novellia, ei yhtään romaania. Hänen novellejaan julkaistiin aluksi kirjallisuusjulkaisuissa. Vasta 1990-luvulla, hänen ollessaan jo yli 50-vuotias, ilmestyivät hänen kolme kokoelmaansa: Homesick, Solong ja Where I Live Now, joista ensimmäinen palkittiin heti ilmestyttyään arvostetulla American Book Award -palkinnolla. Kaikki kolme herättivät suurta mielenkiintoa. Vuonna 2015 julkaistiin postuumisti kokoelmateos A Manual for Cleaning Women. Kristiina Drews kertoi, ettei suomeksi kääntäminen ollut aina helppoa, koska tekstissä on oma rytminsä ja sanasto on usein tilanteen sopivasti sattuessa jopa onomatopoeettista Hän kertoi myös joutuneensa tarkistamaan esimerkiksi, mitä työvälineitä ja laitteita amerikkalaisen hammaslääkärin vastaanotolla oli 1930-luvulla. Suomennos on julkaistu kahtena kirjana; vuonna 2017 ilmestyi juuri juhlittu voittajavalinta ja tänä syksynä ilmestynyt alkuperäisteoksen loppuosa nimellä Siivoojan käsikirja 2: Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia.