”ELOKUVA ON YHDESSÄ KATSOTTU UNI”
Ohjaaja Saara Cantell Kuvanlukupäivässä
Teksti: Tanja Rantalainen
Saara Cantellin uutukainen, lastenelokuva Onneli ja Anneli ja nukutuskello saa ensi-iltansa joulupäivänä 2018. Ohjaaja vieraili marraskuussa Näkövammaisten Kulttuuripalvelun Kuvanlukupäivässä kertomassa kuvailutulkeille ja kuvailutulkkauskonsulteille elokuvan tekemisen osa-alueista ja vision välittämisestä elokuvan keinoin.
Kuvanlukupäivän tarkoitus oli antaa kuvailutulkeille ja konsulteille välineitä elokuvan tulkitsemiseen ja apua niihin vaikeisiin valintoihin, kun jotain on jätettävä kertomatta, että kaikista olennaisin tulisi välitetyksi. Iiris-keskuksessa järjestettyyn päivään osallistui 14 kuvailutulkkia ja näkövammaista kuvailutulkkauskonsulttia.
Ohjaajan ydinkuva
Saara Cantellilla on neljännesvuosisadan kokemus elokuva-alalta. Hän on ohjannut lyhytelokuvia, kuunnelmia ja yhdeksän pitkää elokuvaa.
– Elokuvan ohjaamisen haaste on se, miten yksityisen kokemuksen voi jakaa yhteiseksi. Ohjaajan visio on alussa vahva, mutta se ei ole tarkka. On lähdettävä seuraamaan omaa ydinkuvaa, joka ei oikeastaan ole edes kuva, vaan ydintunne, Saara Cantell kertoi Kuvanlukupäivässä.
Elokuvan ydinkuva on hänen mukaansa kiteytymä teemasta. Kuva ei välttämättä päädy teokseen, mutta se on sen visuaalinen tiivistymä, jolle ohjaajan pitää olla uskollinen.
Cantell korosti, että elokuva väittää aina jotain maailmasta ja että ohjaajan on kannettava siitä vastuu. Hän kertoi nuorempana kiihtyneensä, kun Independence Day -toimintaelokuvan ohjaaja Roland Emmerich sanoi haastattelussa, ettei elokuva ole poliittinen. Elokuva, jossa Amerikka pelasti maailman tuholta oli Cantellin mielestä mitä suurimmassa määrin poliittinen ja häntä raivostutti, ettei ohjaaja tunnustanut sitä.
Onneli ja Anneli -elokuvat ikkunoita lapsuuteen
Lähtökohta Onneli ja Anneli -elokuvien tekemiselle oli ohjaajan oma lapsuudenkokemus. Pieni Saara rakasti Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -tarinoita. Kolme ensimmäistä Onneli ja Anneli -elokuvaa perustuvat Kurenniemen 60-luvulla kirjoittamiin kirjoihin, jotka kuluivat Saaran käsissä, kun hän oli lapsi. Onneli ja Anneli ja nukutuskello on kirjoitettu 1980-luvulla, eikä Cantell aluksi ollut sen tarinasta niin innostunut, kuin Kurenniemen aikaisemmasta tuotannosta.
– Sitten luin Sami Keski-Vähälän hienon käsikirjoituksen ja muistin Hitchockin lausahduksen, että hyvästä kirjasta voi tehdä hyvän elokuvan, ei niin hyvästä loistavan, Cantell nauroi Kuvanlukupäivässä.
Hän määrittelee lastenelokuvan niin, että se kertoo asioita lasten näkökulmasta. Onneli ja Anneli -elokuvissa kamera on asetettu lasten korkeudelle. Lapset ovat elokuvan normi, järkeviä ja normaaleita, aikuishahmot vinksallaan, hassuja ja hömelöitä, niin kuin aikuiset usein lasten näkökulmasta ovat.
Minipossu Puustinen ja Michael Monroe
Kuvailutulkit ja konsultit saivat Kuvanlukupäivässä harjoitusmateriaalikseen kohtauksia vielä julkaisemattomasta Onneli ja Anneli ja nukutuskello -elokuvasta. Käsikirjoitusta verrattiin valmiisiin kohtauksiin ja kuvailutulkit saivat sanallistaa ihmeitä täynnä olevaa unimaailmaa. Ryhmissä pohdittiin, miten parhaiten tavoittaa Minipossu Puustisen majesteetillinen pakolaukka tai se yllätyksen hetki, kun Oskarin unimaailman unirespan virkailija onkin kaulaliinaa kutova Michael Monroe.
Onneli ja Anneli ja nukutuskello on luovuuden ja yhteistyön ylistys. Sen teemoja ovat unet, unelmat, unelmiin uskominen, yhteistyö ja mahdollisuus muuttaa maailmaa. Cantell kertoi olleensa aina kiinnostunut unista ja lukeneensa paljon uniaiheista kirjallisuutta. Mikä tahansa elokuva on hänen mukaansa yhdessä katsottu uni.
Onneli ja Anneli ja nukutuskello -elokuvassa Vekotiitus on rakentanut nukutuskellon ja Onneli ja Anneli päättävät käyttää sitä, mutta lähettävätkin vahingossa Oskarin unimaailmaan.
– Halusin tehdä sinisen elokuvan, jonka värimaailma on tyylitelty. Kuvallisen ilmaisun innoittaja oli Mai Karman Onneli ja Anneli -kirjojen kuvitus. Se muistuttaa Monetin ja Manetin impressionistisia maalauksia ja Degasin utuisia ballerinoja, Saara Cantell kertoi Kuvanlukupäivässä.
”Missä se on se surffaaja?”
Kun Saara Cantellin poika oli pieni, hänellä oli tapana piirtää ja kertoa tarinoita Kylli-tädin tyyliin. Kerran poika oli kertonut pitkän ja värikkään tarinan surffaajasta ja kuvittanut sen samalla. Koska hän kuitenkin oli vasta 3-vuotias, teos oli ikätasoista suttua. Kun poika palasi muista leikeistään ja näki taideteoksensa pienen tauon jälkeen, hän puhkesi itkuun ja parkui, että missä se on se surffaaja?
Saara Cantell vertasi Kuvanlukupäivässä pojan kauhua elokuvaohjaajan työhön. Ohjaaja pyrkii elokuvalla tekemään sisäisestä visiostaan näkyvän. Kuvailutulkin tehtävä on sanallistaa tämä pyrkimys.
Saara Cantellin neljäs Onneli ja Anneli -elokuva, Onneli ja Anneli ja nukutuskello, saa ensi-iltansa 25.12.2018.