JÄNNÄRIJOUTSENTEN TUPLA
Teksti: Pasi Päivinen
Näkövammaisten nettikuunnelmaharrastus voi paremmin kuin koskaan. Näkövammaisten harrasteteatteriryhmä Jännärijoutsenet aloitti kuunnelmien tekemisen 10 vuotta sitten marraskuussa. Kuuntelin kaksi Jännärijoutsenten uutta nettikuunnelmaa: Älä vihellä teatterissa ja Kun yhden on lähdettävä. Anne Huttusen käsikirjoittamia ja ohjaamia kuunnelmia Jännärijoutsenten esittämänä on kuunneltavissa netin kautta jo kuusi.
Innokas jatkojännäreiden joukko vietti pitkän ja elämyksellisen lauantaipäivän joutsenparven keskellä Braille-salin lehtereillä. Vieläkin laajemman yleisön kuultavaksi nettikuunnelmat saatiin, kun ne ilmestyivät Näkövammaisten liiton tiedonhallintapalvelun sivulle. Uusia kykyjä oli liittynyt joutsenparveen viisi henkilöä.
Älä vihellä teatterissa
Käsikirjoittaja ohjaaja Anne Huttunen poikkeaa tällä kertaa hänen tavaramerkikseen muodostuneesta goottityyppisestä draamasta. Tapahtumapaikkana ei olekaan huvila- tai kartanomiljöö meren rannalla, vaan Myllypuron lähiö Itä-Helsingissä. Jatkojännärin ainekset ovat olemassa: koolla on harrastajateatteriporukka ja tarinassa selvitellään murhamysteeriä, mutta tapahtumat eivät etene jännitystä nostattaen jakso jaksolta, johon Jännärijoutsenten kuunnelmissa on totuttu. Älä vihellä teatterissa jää aikaisempien Jännärijoutsenten kuunnelmien varjoon.
Ensimmäinen jakso on usein jatkojännäreissä orientoiva, mutta jo toisessa jaksossa on alkanut tapahtua. Tarina ei imaise kuulijaa mukaansa, kuten edellisessä nettikuunnelma Pirittassa. Toisaalta näyttelijöille kirjoitetut roolit eivät mahdollistaneet vahvojen näyttelijäpersoonien, kuten Inkeri Kauppisen, virtuoositeetin ulos tuloa. Markku Känninen onnistui kuitenkin jälleen kerran, ja hän onkin ollut kotonaan kaikissa Jännärijoutsenten kuunnelmarooleissaan. Se on yhtäältä osoitus Markun loistavista ääninäyttelemisen kyvyistä ja toisaalta Anne Huttusen osaamisesta ohjaajana. Ääninäyttelemisen osaamista löytyy joutsenparvesta runsaasti, mutta esimerkiksi Riikka Hänninen, Mira-Maria Kuudanpaiste ja Inkeri Kauppinen tarvitsevat suuremman ja persoonallisemman roolin noustakseen lentoon.
Kuunnelman äänitys ja editointi on jälleen tehty huolella, mutta äänisuunnittelussa olisi ollut toivomisen varaa. Jokaisen jakson alussa oleva lyhyt vihellysosio ei korvaa osaksikaan tunnuslaulua, joka on ollut aikaisempien kuunnelmien kulmakivi. Jännärijoutsenissa on runsaasti musiikillista potentiaalia, jota pitäisi ehdottomasti hyödyntää.
Kun yhden on lähdettävä
Anne Huttunen jatkaa rohkeasti uudella aihepiirillä ja tulos on parempi kuin Älä vihellä teatterissa kuunnelmassa. Tarina on kirjoitettu uskottavasti, ja vaikka paikkana ei edelleenkään ole Annen sielunmaisemaan parhaiten sopiva merellinen goottihenkinen vanha kartano tai huvila, harmaaseen toimistoon on luotu sähköinen tunnelma jännityksineen, juonitteluineen ja työpaikkakiusaamisineen. Tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin konttoreissa rätisivät kirjoituskoneet ja konekirjoittamot olivat naisten työpaikkoja.
Tarina kehittyy jakso jaksolta ja koukuttaa kuuntelemaan seuraavan osan heti perään. Äänitehosteet eivät erotu tälläkään kertaa edukseen, mutta eivät toisaalta ole häiritseviäkään. Äänitys ja editointi on laadukkaasti tehty, joka kuuluu lopputuloksessa.
Ensikertalaisista parhaiten onnistui Johanna Herranen. Kaikki ensikertalaiset selviytyivät kuitenkin tyydyttävästi ja seuraavalla kerralla on jo lupa odottaa paljon enemmän. Anne Huttusen ohjauksessa uusista joutsenista kuoriutuu uusia näyttelijäpersoonallisuuksia, joiden nousukiito joutsenparvessa on vielä edessä.
Konkareista onnistuivat parhaiten Marianne Tenhami ja Medina Omeragic. Roolianalyysi ja intensiivinen läsnäolo ovat Marianne Tenhamilla vahvaa. Anne Huttunen on onnistunut saamaan siirretyksi hänen persoonallisuudestaan kaiken tarvittavan Sirkun rooliin. Eläytyminen on niin aitoa, että Sirkun luonteenpiirteet tuntuvat olevan hänelle sisäsyntyisiä ominaisuuksia. Bosnialaistaustaisen Medina Omeragicin näyttelijäsuoritus on koskettava, ja hänen kauniisti käyttämänsä suomenkieli soveltuu loistavasti ujon savolaisen nuoren naisen rooliin. Medinan esiintymisessä on kuultavissa tunnollisen harjoittelun tulokset, ja hän suoriutuu hyvin myös vaativasta Savon murteesta.
Anne Huttunen osaa käsikirjoittaa muutakin kuin goottihenkistä romanttista draamaa. Hän tuntee joutsenparven ja uskaltaa kokeilla Jännärijoutsenten siipien kantavuutta myös erilaisissa kuunnelmissa. Silti romanttiset goottihenkiset jatkojännärit merellisessä miljöössä ovat Anne Huttusen leipälaji.
Nettikuunnelman juhlaa
Olemme saaneet nauttia vuosien varrella kiehtovista Anne Huttusen käsikirjoittamista tarinoista ja hienoista jännärijoutsenten ääninäyttelijäsuorituksista monien lahjakkaiden näkövammaisten toteuttamina. Tähän mennessä satoa on kertynyt kuuden Jännärijoutsenten nettikuunnelman ja yhden Näkövammaisten Kulttuuripalvelun vuonna 2004 julkaiseman cd-levyllä julkaistun kuunnelman verran.
Jännärijoutsenet-harrastajaryhmän perustamisesta tulee kuluneeksi tänä vuonna kymmenen vuotta. Sen kunniaksi olisi juhlakuunnelman paikka. Joutsenparven kasvun myötä mahdollisuudet vieläkin suurempiin ja kunnianhimoisempiin tuotantoihin ovat olemassa, mutta kuunnelman tekeminen on myös kustannuskysymys. Jännärijoutsenet on merkittävä kuunnelmaperinteen vaalija ja uranuurtaja nettikuunnelmien saralla, jonka toimintaa soisin tuettavan apurahoin erityisesti nyt juhlavuotena, mutta myös jatkossa, jotta joutsenparvi saadaan säilytettyä elinvoimaisena. Toivottavasti Anne Huttusen tarinalähde pulppuaa myös tulevina vuosina vuolaana ja saamme kuulla lisää jatkojännäreitä. Jännärijoutsenet ovat tehneet monta hienoa nettikuunnelmaa, mutta ehkä paras on vielä kuulematta!
Nettikuunnelmia voit ladata osoitteesta
http://thp.nkl.fi/kuunnelmat/