LUKUNURKKA
Tuula-Maria Ahonen
Timo Vihavainen: Vladimir suuresta Putiniin
Venäjän sankarit ja epäjumalat
Otava, 2015
Neuvostoliiton romahdettua yleiset läntiset kulttuuriset trendit virtasivat aluksi myös Venäjälle, mutta Vladimir Putinin kaudella voi havaita suunnan kääntyneen, toteaa Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen emeritusprofessori Timo Vihavainen. – Venäjän televisio, jota valtio kontrolloi, on nykyään täynnä tarinoita sankaruudesta. Putin on todella noussut venäläisten sankariksi ja tämän voi havaita tapahtuneen nimenomaan Ukrainan kriisin aikana.
Mitä on sankaruus, kirja esittää aluksi kysymyksen.
– Sankaruuden alkuperäinen merkitys lienee ollut tiettyjen yksilöiden asettuminen laumansa pelastajiksi oman turvallisuutensa ja henkensäkin uhalla, Vihavainen toteaa ja vie kohta meiltä tärkeän luulon. – Tällaista sankaruutta voidaan tavata myös useilla eläinlajeilla, ja esimerkiksi vanhempien asettuminen suojelemaan jälkeläisiään on suorastaan biologisia perustoimintoja kaikkialla luonnossa.
– Venäjän muinaiset sankarit ovat olleet ennen muuta taistelijoita ja hallitsijoita, jotka ovat kohottaneet valtakunnan mahtia ja laajentaneet sitä. Tällaisia hahmojahan on kaikkialla aina kunnioitettu, jopa silloin, kun oman maan laajentaminen on tapahtunut täysin moraalittomasti toisia tuhoamalla, kuten esimerkiksi Fredrik Suuren, Napoleonin tai Hitlerin tapauksessa, Vihavainen kertoo.
Lukijoina voimme miettiä, mistä arvostus tulee. Kuvitellaanpa tilanne, että Suomi hyökkäisi johonkin pienempään maahan ja liittäisi sen itseensä. Olisimmeko ylpeitä? Uskoisin, että suurin osa nykysuomalaisista olisi pikemminkin häpeissään.
Entä minkälaisia motiiveja ”suurmiehillä” on ollut tai on?
– Palvotut johtajat ovat varsin usein olleet pienikokoisia. Sellainen oli Napoleon ja sellaisia olivat niin Hitler kuin Stalin. Jopa Venäjän kuuluisin sotapäällikkö kautta aikojen, generalissimus Suvorov, oli kooltaan pieni ja hento, Vihavainen kertoo.
Kuinka ollakaan, myös Putin kuuluu samaiseen sarjaan. Vihavaisen mukaan on mahdollista, että Putinilla on itsetunto-ongelmia, jotka liittyvät hänen pituuteensa. Hänen opiskelutoverinsa KGB- akatemiasta kertoo, että Vlamidimir Vladimirovits tunnettiin siellä nimellä ”Tumppi”.
-Suomessa tunnetaan tarina, ettei Putinia erottanut seinäpaperista silloin kun hän vähän ennen suurta uraputkeaan vieraili Turussa ystävyyskaupunkivisiitillä. Tässä ei sinänsä ole mitään erityisen merkillistä, myös Stalin kuului noihin huomaamattomiin ja hiljaisiin, joita ymmärtämättömät ovat aina väheksyneet. Amerikassa heille tarjottaisiin diagnoosia ja hoitoa, Vihavainen ottaa kantaa.
Tällä hetkellä kuitenkin Putin on noussut Venäjän selväksi kansallissankariksi. Vihavaisen mukaan Putin on halunnut profiloitua johtajaksi, sankariksi, joka ”nosti Venäjän polviltaan”.
-Putinin imagoon kuuluu mitä suurimmassa määrin yksinvaltiuden korostaminen, vaikka mandaatin oletetaankin tulevan kansalta. Hän esiintyy oikeamielisenä hallitsijana, joka vaikuttaa kaikkialla ja panee asiat kuntoon, kun virkamiehet ovat sotkeneet. Hän palauttaa oikeuden ja totuuden ja taistelee pahuutta ja fasismia vastaan vaikka koko muu maailma olisi sen puolella. Putin on eräänlainen Pyhän Yrjänän ja Pyhän Nikolaoksen yhdistelmä, jonka saapuminen tietää aina oikeamielisyyden voittoa ja järjestyksen palauttamista, Vihavainen kuvaa.
Time-lehti valitsi Hitlerin vuoden mieheksi vuonna 1938. Samainen lehti valitsi Putinin vuoden henkilöksi vuonna 2014.
– Pahaenteistä on, että sankaruuden lajeista primitiivisintä, nimittäin sotasankaruutta, on Venäjällä tietyissä piireissä alettu jälleen palvoa ja valtion rooli on tämän toiminnan tukemisessa ilmeinen, Vihavainen toteaa.
Hän ei pohdi kirjassaan, mitä nykysankaruus Venäjällä merkitsee naapurimaa Suomelle. On kuitenkin tärkeätä olla tietoinen ja ymmärtää, katsoa asioita naapurin näkökulmasta.