Teksti: Timo Lehtonen
Sain mahdollisuuden lähteä ikuiseen kaupunkiin, Roomaan. Pyhiinvaellusmatkan järjestäjänä toimi Olarin seurakunnan kappalainen Antti Kruus.
Antti Kruus on järjestänyt yli kolmekymmentä matkaa Italiaan ja Roomaan. Muina asiantuntijoina matkalla olivat kirkkoherra Teemu Laajasalo ja dominikaaniveli Gabriel Salmela. Matka oli ekumeeninen, sillä mukana oli osallistujia kaikista kolmesta kirkkokunnasta.
Matka alkoi varhain maanantaiaamuna Helsinki-Vantaalta. Lento aurinkoiseen Italiaan kesti kolmisen tuntia. Saavuimme Fiumicinoon, Rooman toiseksi suurimmalle kentälle, noin kello 11 paikallista aikaa. Joukkoomme kuului 47 pyhiinvaeltajaa. Osa oli käynyt aikaisemmin Roomassa Antti Kruusin matkoilla, meitä ensikertalaisia oli noin puolet.
Birgittalaisluostari
Majoituimme birgittalaisluostari Casa di Santa Brigidan kodikkaaseen vierastaloon, joka sijaitsi aivan kaupungin keskustassa Piazza Farnesen laidalla. Aukion keskellä on Caracallan kylpylästä tuodut antiikin aikaiset isot kylpyammeet, jotka toimivat nyt vesialtaina ja suihkulähteinä. Meidät otti vastaan suomea puhuva sisar Marja-Liisa, joka toivotti pyhiinvaeltajat lämpimästi tervetulleeksi Roomaan. Saimme huoneet, jotka olivat viihtyisiä ja kodikkaita. Mikä hienointa, niissä ei ollut radiota tai televisiota. Ainoa yhteys ulkomaailmaan oli matkapuhelin, joka sekin oli pyhiinvaeltajana hyvä sulkea.
Luostarin rakennukset ovat 1400-luvulta ja ainoastaan paria sisterssiläisten hallitsemaa kautta lukuun ottamatta tilat ovat olleet birgittalaisten hallussa. Luostarissa asuu 37 sisarta, joista kaksi on suomalaisia. Luostari saa tuloja tarjoamalla pyhiinvaeltajille majoitusta vierastalossa. Tulopäivänä nautimme lounaan luostarin ruokasalissa, mutta muuten lounastimme kaupungilla paikallisissa ravintoloissa.
Osallistuimme tulopäivänä rukoushetkeen, jonka yhteydessä saimme pyhiinvaeltajien siunauksen ja kaikille ripustettiin kaulaan oliivipuinen Pyhän Franciscuksen T-kirjaimen muotoinen risti. Nauhan kolme solmua symboloivat evankeliumin neuvoja: köyhyyttä, kuuliaisuutta ja naimattomuutta. Messun jälkeen sisar Marja-Liisa esitteli meille luostaria kertoen samalla pyhästä Birgitasta ja hänen elämästään Roomassa.
Iltakävely tehtiin Piazza Navonalle, missä tutustuimme Sant´Agnese in Agonen kirkkoon. Sen suunnittelivat arkkitehdit Girolamo ja Carlo Rainaldi sekä Francesco Borromini vuosina 1652-1672. Aukion keskellä on kolme suihkulähdettä, joista suurimman, Fontana dei Quattro Fiumin, suunnitteli arkkitehti Gian Lorenzo Bernini vuonna 1651.
Ohjelma Roomassa oli tiukka. Kävelimme viikon aikana ainakin 20 kilometriä mukulakivikatuja ja -kujia pitkin. Teimme tilausautolla kaksi retkeä katakombeille ja Orvietoon, missä sijaitsee upea tuomiokirkko.
Forum Romanum
Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen alkoi tutustuminen Forum Romanumiin, keisarien aikaiseen Rooman hallintokeskukseen. Tarun mukaan kaupunki perustettiin 21. huhtikuuta 753 eKr. Rooma on rakennettu seitsemälle kukkulalle ja pyhiinvaellus aloitettiin kipuamalla Michelangelo Buonarrotin 1500-luvulla suunnittelemia Cordonata-portaita pitkin Capitoliumin laelle.
Aukion keskellä on keisari Marcus Aureliuksen ratsastajapatsaan jäljennös (alkuperäinen on siirretty viereiseen museoon) sekä sivummalla Romuluksen ja Remuksen patsas. Alhaalla avautui näkymä Forum Romanumin raunioille, jotka kaivettiin esiin yli sata vuotta sitten. Nähtävissä oli Via Sacra, joka johti Colosseumilta Forum Romanumiin. Näimme melko hyvin säilyneet riemukaaret, jotka oli rakennettu Septimius Severuksen ja Konstantinus Suuren valtakausilla.
Pyhän Klemensin kirkko
Kävely jatkui Colosseumin ohi Pyhän Klemensin kirkkoon. Kirkon yhteydessä toimii dominikaanien konventti eli luostari. Pyhä Klemens oli Rooman piispana vuosina 92-99 ja hänet on myös haudattu kirkon alle. Ensimmäinen paikalle rakennettu temppeli on 200-luvulta ja sen päälle rakennettiin sata vuotta myöhemmin uusi kirkko. Nykyinen kirkko on 1100-luvulta. Kirkossa on erittäin upea alttariapsiksen mosaiikkityö.
Kirkon alla aloitettiin historialliset kaivaukset vuonna 1852. Tällöin löytyi raunioita ja osia vanhemmista temppeleistä. Tähän 300-luvulla rakennettuun kirkkoon on haudattu 800-luvulla Pyhät Kyrillos ja Methodios, jotka olivat slaavien opettajat. He toimivat Roomassa 800-luvulla. Pyhä Kyrillos on antanut nimensä kyrilliselle kirjaimistolle. Pyhimykset on kuvattu heidän hautansa vieressä sijaitsevaan hienoon seinämosaiikki-ikoniin.
Rooma on entisaikaan ollut tärkeä kristittyjen pyhiinvaelluskohde, jossa hurskaimmat kiersivät saman päivän aikana seitsemän kirkkoa paljain jaloin. Tätä varten kirkkojen eteen aukioille pystytettiin korkeat monoliittipylväät, joiden perusteella vaeltaja löysi seuraavaan temppeliin. Kaikki kirkot, joissa kävimme, olivat todella isoja ja suurimmaksi osaksi kolmilaivaisia, jotkut jopa viisilaivaisia. Kaikissa oli lisäksi sivualttareita. Seiniä, kattoja ja alttarikuoria koristivat seinämaalaukset tai rikkaasti kuvioidut mosaiikkityöt.
Paavi ja Pietarinkirkko
Ryhmämme osallistui keskiviikkoiseen paavi Franciscuksen yleisvastaanottoon Pietarinkirkon aukiolla. Turvatoimet olivat tiukat aukiolle mentäessä ja kirkkoon saavuttaessa. Aukiolle oli kokoontunut paljon ryhmiä eri puolilta maailmaa. Paavin vastaanotto on jokaviikkoinen tilaisuus. Kaikki ryhmät oli etukäteen ilmoitettu ja kuulutettiin ennen paavin saapumista. Yleisvastaanotossa paavin opetuspuhe käännettiin useille kielille. Tilaisuus kesti noin tunnin, minkä jälkeen paavi poistui aukiolta.
Apostoli Pietarin uskotaan tulleen haudatuksi Vatikaanin alueelle. Ensimmäinen kirkko rakennettiin jo 300-luvulla, mutta nykyinen mahtava kirkko on 1500- ja 1600-luvuilta. Pietarinkirkon rakentaminen kesti peräti 120 vuotta ja suunnitelmat ehtivät vaihtua moneen kertaan. Tärkeimmän panoksen uuden Pietarinkirkon suunnitteluun antoi arkkitehti Donato Bramante, jonka laatimissa suunnitelmissa kirkko sai kreikkalaisen ristin muotonsa. Bramanten jälkeen suunnitelmista vastasivat vuorollaan lukuisat arkkitehdit, kuten Rafael ja Michelangelo. Kirkko ja kupoli valmistuivat vasta Michelangelon kuoleman jälkeen vuonna 1626.
Pietarinkirkon pituus on 220 ja leveys 150 metriä. Kupolin korkeus on 138 metriä ja sisähalkaisija 41,5 metriä. Jo näillä lukemilla kyseessä on yksi maailman suurimmista kirkoista. Kirkon sisällä on 778 pylvästä, peräti 44 alttaria, 135 mosaiikkia ja 395 veistosta. Kirkon valtavan päälaivan keskellä on arkkitehti Berninin suunnittelema kullattu baldakiini eli katos. Kirkkoon mahtuu lähes 60 000 henkeä.
Kirkon edessä on Pietarinkirkon aukio, jota reunustaa puolikaaressa olevat pylväsrivit. Aukiolle mahtuu 100 000 kuulijaa, jotka saapuvat maailman kaikista kolkista muun muassa pääsiäisenä. Aukion keskellä on pronssijalustansa kanssa mitattuna yhteensä 41 metriä korkea egyptiläinen obeliski, jonka keisari Caligula toi Egyptistä Roomaan. Pietarinkirkon mahtavuudesta huolimatta paavin virallinen kirkko on San Giovanni in Laterano, jossa sijaitsee Rooman piispanistuin. Kirkossa säilytetään myös apostolien ja Pietarin ja Paavalin reliikkejä.
Pyhän Paavalin kirkko
San Paolo fuori le mura eli Pyhän Paavalin kirkko oli Rooman suurin temppeli Pietarinkirkon valmistumiseen asti. Konstantinus Suuri rakennutti 300-luvulla apostoli Paavalin hautapaikalle kristillisen basilikan, jota laajennettiin vuosisatojen kuluessa. Kirkko tuhoutui tulipalossa vuonna 1823, mutta se rakennettiin uudelleen vanhan mallin mukaan.
Basilikan edustalla on lähes 100 x 100 m pylväspiha, jota reunustaa kaksinkertainen pylväikkö. Tyyliltään temppeli on viisilaivainen basilika. Kirkon yhteydessä toimii 1200-luvulla rakennettu benediktiiniläisluostari. Munkit huolehtivat kirkosta ja toimittavat päivittäin palvelukset. Osallistuimme Pyhän Paavalin kirkossa iltarukoukseen eli vesperiin.
Villa Lante ja Pantheon
Vierailimme Villa Lantessa, joka toimii Suomi-instituuttina. Rakennus oli aikoinaan ruhtinaspalatsi. Rooman vanhin säilynyt rakennus on vuonna 27 eKr. valmistunut Pantheon. Se oli alun perin pakanallinen temppeli. Rakennus on sekä ulkoa että sisältä sangen yksinkertainen. Kirkoksi muutettu temppeli on samalla upea rakennustaidon ihme.
Pantheonin seinät ovat 6,2 metriä paksut. Syy massiivisille seinille on temppelin kupoli, jonka 43 metrin halkaisija luo valtavan painon kannatteleville seinille. Kupoli onkin maailman suurin holvattu rakennelma. Kupoli on huipulta avoin: 8,23 metrisen oculuksen kautta sisälle lankeaa sekä päivänvalo että sade.
Katakombit
Ensimmäinen bussiretkemme suuntautui kaupungin ulkopuolelle San Calliston katakombeihin, jonka maanalaiset käytävät olivat lähes kymmenen metrin syvyydessä. Kapeat käytävät ja lattian epätasaisuus saivat aikaan lievän ahtaanpaikankammon. Katakombien kappelissa ryhmämme lauloi ”Maa on niin kaunis” -virren. Maanalainen luolasto on paljon suurempi kuin mitä meille oppaan avulla esiteltiin.
Maanpäälle palattuamme kävelimme lyhyen matkaa Via Appia Anticaa, vanhaa Roomaan vievää kauppa- ja sotilastietä. Matka jatkui jälleen bussilla ja poikkesimme kahdessa kirkossa: San Sebastiano fuori le murassa, missä kunnioitimme kirkon nimikkopyhimyksen reliikkejä, ja Domine quo vadiksessa, jonka nimessä oli Neron vainoja paenneen apostoli Pietarin kysymys Jeesukselle, ”Minne menet, Herrani?” Jeesuksen vastaus, ”Roomaan uudelleen ristiinnaulittavaksi”, antoi Pietarille rohkeutta kohdata oma marttyyrikuolemansa.
Castel Gandolfo
Iltapäivällä matka jatkui Castel Gandolfoon, joka sijaitsee 30 kilometriä Roomasta kaakkoon. Vierailimme siellä olevassa paavin kesäpalatsissa. Paluumatkalla kävimme apostoli Paavalin mestauspaikalla eli Kolmen lähteen kirkossa. Perimätiedon mukaan mestatun apostolin irti lyöty pää pomppi maasta kolme kertaa ja jokaiseen osumakohtaan syntyi lähde. Tälle paikalle rakennettiin kirkko.
Roomaa voidaan pitää kirkkojen kaupunkina ja saimme tutustua vielä kolmeen merkittävään pyhäkköön, kuten Santa Maria Maggioreen ja Santa Maria sopra Minervaan. Kävimme myös dominikaanien käytössä olevassa Santa Sabinan kirkossa, missä meille esiteltiin dominikaanien toimintaa ja osallistuimme veli Gabrielin pitämään messuun.
Orvieto ja Greccio
Toinen retki tehtiin Orvietoon, jonka upea katedraali teki lähtemättömän vaikutuksen. Kirkon julkisivu oli todellinen mestarien taidonnäyte mosaiikkeineen, reliefeineen, maalauksineen ja ornamentteineen. Jokainen arkkitehtuurin yksityiskohta tehosti vaikutelmaa korkeuksiin kohoavasta kivitaiteesta. Illan viimeinen kohde oli Greccio. Kiipesimme loputtomilta tuntuneita portaita vuorenhuipulle, missä sijaitsi pieni kappeli ja Pyhän Franciscuksen ensimmäinen jouluseimi vuodelta 1223.
Arrivederci Roma
Sunnuntaina osallistuimme pyhään messuun Pietarinkirkossa. Pyhätössä, jonka valtavia mittasuhteita on vaikea kuvailla, oli paljon väkeä. Pappien ja kuoron äänet kaikuivat kaiuttimista, joten oli vaikea tietää missä he kulloinkin olivat. Pyhiinvaellusmatkamme päättyi yhteiseen illalliseen birgittalaisluostarissa. Seuraavana aamuna oli kotiinlähtö.
Viikon pyhiinvaellusmatka oli mielenkiintoinen kokemus, mutta vain pintaraapaisu Roomaan ja sen historiaan. Vaikka en kaikkea nähnytkään, niin voin sanoa käyneeni Roomassa ja monissa sen historiallisissa paikoissa – ja onneksi Roomaan voi palata aina uudelleen!