Teksti: Tuula-Maria Ahonen
Marja-Liisa Manka: Stressikirja Mistä virtaa? Talentum, 2015
Marja-Liisa Manka on itsekin kokenut työuupumuksen, vaikka on yksi Suomen tunnetuimmista työhyvinvoinnin asiantuntijoista. Hän kertoo kirjassaan omakohtaisesti stressistä ja erilaisista keinoista palautua ja lisätä omia voimavaroja.
Työ ja elämä tuottavat stressiä, mikä on normaalia. – Ei haittaa, vaikka olisi välillä kovastikin paineissa, jos huolehtii palautumisestaan, Manka toteaa. – Stressijärjestelmän lisäksi ihmisellä on myös palautumisjärjestelmä, joka alkaa toimia, kun sille antaa tilaisuuksia.
-Kokeelliset tutkimukset osoittavat, että toimistotyön stressitilanteiden jälkeen luontoympäristön katselu, siellä oleilu tai kävely rentouttaa noin 4-7 minuutin kuluttua. Samaan tulokseen päädyttiin tutkimuksessa, jonka mukaan jo viiden minuutin oleilu luonnossa johti lyhyt- ja pitkäkestoisiin terveysvaikutuksiin: mieliala koheni ja itseluottamus parani, Manka kertoo.
Ei siis ole työajan tai muunkaan ajan tuhlausta, jos lähtee hetkiseksi ulos. Ja jos kerää ulkona roskan, mieliala kohenee, täytyy Roska päivässä- liikkeen perustajana lisätä. Ulkona, mieluiten metsässä, kannattaa olla myös vähän pidempäänkin, tutkimukset kertovat.
-Luonnossa alkavat ensin myönteiset fysiologiset vaikutukset sydämeen ja lihaksistoon. Hengitys rauhoittuu ja verenpaine laskee noin 20 minuutin kuluttua. Sitten tulevat vaikutukset mielialaan: sisäinen ajatusmaailma lähtee uusille urille. Viimeisenä tarkkaavaisuudessa tapahtuu muutoksia ja keskittymiskyky paranee. Vaikutukset näkyvät myös terveydentilassa, erityisesti infektiosairauksien vastustuskyky kasvaa. Myös niin sanottujen tappajasolujen aktiivisuuden ja syöpää ehkäisevien proteiinien määrä veressä on suurempi metsäkävelyjen jälkeen kuin kaupunkikävelyjen jälkeen, Manka kertoo.
Japanissa annetaan jopa metsäterapiaa metsäkylpyjen muodossa, joita varten on koulutettu terapeuttejakin. Suomessa voimme olla ilmaisia terapeutteja itse itsellemme ja ystävillemme.
Voimaa tietoisesta läsnäolosta, myös ympäristöllemme
Joku viisas on sanonut: ”Kiire on paholaisen keksintö”. Kiiressä suoritamme ”tehokkaasti”, mietimme tulevia tehtäviä, emme ole läsnä rauhassa tässä hetkessä. Kiire voi jäädä päälle niin, ettei vapaa-ajallakaan osaa olla rauhassa.
Ennen vanhaan Suomessa osattiin paremmin vaalia voimauttavaa läsnäoloa tässä hetkessä. Lapsuudenkodistani muistan mm. keinutuolin ja sen, että isällä oli ruokatunnille tullessaan aikaa nukahtaa pieni hetki ruuan jälkeen.
-Tutkimusten mukaan tietoisen läsnäolotaitojen säännöllinen kehittäminen on tehokasta muun muassa stressin ja uupumuksen, kroonisen kivun, uusiutuvan masennuksen ja tunne-elämän epävakaisuuden hoidossa, Manka kertoo.
Hän ei kirjassaan tarkemmin esittele erilaisia tietoisen läsnäolon menetelmiä, joten täydennän kirjaa tältä osin. Yksinkertainen tekniikka, jota itse käytän, on laskea hitaasti hengityksen tahdissa yhdestä kymmeneen, ja aloittaa aina alusta. Ajatus tietenkin aina karkaa välillä, mutta tietoiseen läsnäoloon kuuluu lempeys itseä kohtaan. Palataan aina jatkamaan, eikä syytellä itseä mielen luonnollisesta liikkuvuudesta.
Kun harjoitusta toistaa, mieli ja keho alkavat oppia rauhoittumisen taitoa. Monien ihmisten aamuun, iltaan tai yöhön kuuluu säännöllinen tietoisen läsnäolon harjoitus. Yöllä harjoitus auttaa nukahtamaan uudestaan, eikä tarvita unilääkkeitä.
-Tietoisuustaitojen harjoittelu aktivoi aivoalueita, jotka ovat yhteydessä empatiaan ja kykyyn havannoida toisen ja omia psyykkisiä tiloja, Manka kertoo.
-Jos emme harjoita tietoisuustaitoja, olemme ympäristöhaittoja lähimmäisillemme, totesi äskettäin hyvinvointikouluttaja Marika Borg, joka hänkin on kokenut uupumuksen ja tervehtynyt tietoisuustaitojen ja joogan harjoittamisella.
Kun asioimme stressaantuneiden, kiireisten ja henkisesti poissa olevien ihmisten kanssa, koemme tämän todellakin omissa nahoissamme.
Teemme siis palveluksen myös ympäristöllemme, kun otamme rauhoittumisen ja tietoisuustaitojen harjoittamisen päiväohjelmaamme.