NÄKÖPIIRI – KIRJALLINEN KOHTAUSPAIKKA
Teksti: Elina Kujanpää
Kirja elää ja kirjallisuudesta keskustellaan ainakin näkövammaisten kesken. Pääsimme mukaan Tampereen seudun Näkövammaisten Näköpiiriin.
lettuani äänittää sanomalehtiä Tampereen seudun Näkövammaiset ry:ssä silloinen projektivastaava Terttu kysyi kerran, voisinko ryhtyä pitämään kirjallisuuspiiriä, jota oli usein toivottu. Koska kirjallisuus on aina ollut itselleni tärkeää, suostuin mieluusti.
Ensimmäinen kerta oli 16.2.2010, jolloin pieni joukko kokoontui Näkövammaisten kerhohuoneella. Aloitin lukemalla suosikkinovellini Tsehovin Hevosenkaltainen sukunimi (sitä uskallan suositella kaikille, jotka eivät sitä vielä tunne).
Päätettiin jatkaa kirjaesittelyllä, jolloin halukkaat voisivat kertoa kirjasuosikeistaan.
Kokoontumispäiväksi vakiintui kuukauden kolmas tiistai, ko-ti, kuten yksi jäsenistä ehdotti. Koska nimi Näkövammaisten kirjallisuuspiiri tuntui liian pitkältä, kysyin, miltä Näköpiiri tuntuisi. Se on nyt vakiintunut nimeksemme.
Osallistujien toivomuksesta kokoonnumme myös joulu- ja kesäkuussa; heinäkuussa on ”epävirallinen” tapaaminen Laukontorin kahvilassa.
Toki silloinkin puhumme myös kirjoista! Aihepiirimme on laaja, ikärakenne samoin. Kun kerran sanoin, että samat teokset eivät varmasti kuulu vaikkapa Arton ja minun – ikäeromme on kymmeniä vuosia – kirjasuosikkeihin, Arto totesi: ”Onneksi.” Ehkä juuri tämän takia ohjelmistomme on ollut varsin kirjava: on uutta ja vanhaa kirjallisuutta, koti- ja ulkomaista, proosaa ja runoutta, mieluisia vierailijoita unohtamatta.
Vierailijoistamme mainittakoon vaikkapa Finlandia-palkittu Johanna Sinisalo, kirjoittaja ja tietokirjailija Maijaliisa Mattila, lehtori Virpi Kaartinen, kääntäjä Donald Adamson…
Johanna kertoi kirjoistaan, Maijaliisa valaisi Nobel-palkitun Tomas Tranströmerin tuotantoa ja puhui suomennoksistaan, Virpi kuvaili kirjoittamaansa sukunsa vaiheita käsittelevää mikrohistoriaa, Donald Adamson Riika-vaimoineen puhui Donaldin Eeva Kilpi -käännöksestä.
Helsinkiläisystäväni Irja, joka on tullut näköpiiriläisille tutuksi lähettämiensä lehtijuttujen ansiosta, on käynyt keskustelemassa niin Pauliina Rauhalan Taivaslaulusta kuin Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksestä.
Kaikki ovat luvanneet tulla toistekin.
Myös muita kirjoja on esitelty – ja niistä keskusteltu, kuten juhlavuottaan viettäneiden Kirsi Kunnaksen ja Tove Janssonin tuotanto, Rosa Liksom: Hytti numero 6, Anja Snellman: Parvekejumalat, Tolkien: Taru sormusten herrasta, runoja, novelleja…
Jäsentiedotteessa lukee, että Näköpiiri on kaikille avoin. Siitä olemmekin saaneet mukavia kokemuksia: valokuvaajamme, äänilehtivastaava Eva totesi kuultuaan maaliskuun aiheestamme – Kissa kirjallisuudessa – että hänkin haluaisi tulla mukaan, ja toimistosihteeri Soile, jonka työhuone on kokoontumispaikkamme vieressä, on kertonut kuuntelevansa mieluusti alustuksiamme ja keskustelujamme, vaikka työnsä takia ei mukaan pääsekään. Osallistujiin ovat kuuluneet myös Opas Ape ja Opas Kimi, jotka eivät ole Näköpiirin toimintaa juurikaan haukkuneet!
Näköpiirissä on myös kirjoittajia, joten liitetäänpä loppuun Sannan runo kissasta ja lukemisesta:
Täyskuu ei yötään nuku,
on monella kesken
kirjan luku.
Jossain naukuu kissa
aivan pistoksissa
dekkarihan sen
on saamassa päätöksen:
Kun hiiri jostain säntää
on pörhistettävä häntää
ja valmiina saalistukseen
on silmä keltainen,
– siis ei hiiren,
vaan rivien ja kirjainten.