Teksti: Ilkka Väisänen
Keijumummo ökköjen ja lohikäärmeiden maassa. Pirkko Stoltin satutaulut kosketeltavina.
letko koskaan nähnyt tai tunnustellut ökköä? Tai lohikäärmeen hampaita, sieraimia tai pitkiä ja teräviä kynsiä? Satuolentojahan liikkuu keskuudessamme pilvin pimein. Jokaisella on oma mielikuvansa siitä, miltä ne näyttävät. Toukokuun ajan saattoi Iiris-keskuksessa Helsingissä tehdä tuttavuutta Pirkko Stoltin luomien satuhahmojen kanssa Koskettelun iloa -näyttelyssä, sekä katsellen, tunnustellen että lukien.
Kohokuvat ja tarinat täydensivät toisiaan
Näyttelyyn kuului kahdeksan isoa kohokuvaa, joissa seikkailivat muun muassa peikot, avaruusprinsessat, erirotuiset enkelit sekä lentokyvytön, rollaattoria ja valkoista keppiä käyttävä keijumummo.
Taulut olivat värikkäitä ja voimakkaan kolmiulotteisia kohokuvia, niitä sai kosketella ja ne suorastaan houkuttivat siihen. Kuvat oli valmistettu erilaisista materiaaleista: kankaasta, narusta, nahkasta ja myrkyttömistä massoista.
Erilaisia satuolentoja istui myös usein hauskasti taulujen yläreunojen päällä.
Eikä tässä vielä kaikki! Jokaiseen tauluun liittyi pieni satu tai ainakin välähdyksenomainen sanallinen tuokiokuva sadusta. Nämä tarinat olivat saatavilla pistekirjoituksella ja isokirjoituksella. Kuvat ja tarinat yhdessä houkuttelivat kävijän herättelemään omaa sisäistä lastaan ja mielikuvitustaan ja miettimään, miten sadut jatkuisivat…
Näyttely oli tarkoitettu ihan kaikille, mutta erityisesti lapsille, joilla on rajoituksia liikkumisessa, näössä tai muissa aisteissa tai toiminnoissa. Teokset oli ripustettu lasten korkeudelle.
Ensin syntyy kuva, sitten tarina
Pirkko Stoltin oma näkö huononi vuonna 2011. Nyt hän näkee enää näkökentän reunoilla, joten liikkumisnäköä on hiukan tallella. Sen sijaan tarkkaa näköä ei ole, joten kohokuvien maalaaminen sujuu paljolti kosketuksen avulla.
Pirkko kertoo, miten taulut ja sadut syntyvät:
– Ensin mulle tulee kuvat mieleen, ihan itsestään. Tulee vaikka inspis jääkarhusta, joka on menettänyt äitinsä tai isänsä. Alitajunnasta ne kumpuaa.
– Olentojen suhteet on saduissa tärkeällä sijalla, niitä voi peilata ihmiselämään, voi verrata juttuja siihen maailmaan, joka on mulle tärkeää. Olen vähän sellainen huuhaa-tyyppi, Pirkko nauraa.
Miksi teet satuja erityisesti lapsille?
– Tykkään lapsista ja heidän aitoudestaan, ovat pieniä totuuden torvia, hellyttäviä ja viisaita. He ovat parhaita kuuntelijoita. Heiltä on tullut hyvää palautetta, mutta he sanovat myös suoraan, jos itse olen muuttanut satua, kun olen unohtanut jonkin yksityiskohdan.
Pirkon kokemuksen mukaan kaikki aikuiset eivät ole olleet kiinnostuneita kiertämään näyttelyä, mutta yllätyksiä on sattunut toiseenkin suuntaan. Esimerkiksi jäyhä ja asiallinen perusmieskin on saattanut innostua kuvista.
Minäkin vakuutuin Pirkon näyttelyn kierrettyäni, että itse kullekin aikuiselle tekee pelkästään hyvää päästä välillä oma mielikuvitus valloilleen, arkipäivän keskellä.
Kuka Pirkko?
Pirkko Stolt on aiemmin tehnyt yhden neliosaisen koskettelukirjan Satutäti ja Pirpana, ja sillä saralla saattaa vielä lisää olla tulossa. Lisäksi hän on ollut mukana yhden ”tavallisen” kirjan teossa nimeltä Tuhman Taavin elämää runoin ja kuvin.
Hän on myös tehnyt useita haastatteluja Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:n äänilehtiin. Tällä hetkellä hän on yhdistyksessä vertaistukihenkilönä näkövammaisille.
Nykyisellään Pirkko on eläkkeellä ja asuu kerrostalossa Helsingissä. Haaveena on kyllä jossain vaiheessa hankkia omakotitalo. Harrastuksina ovat mm. liikunta ja keramiikka. Työkseen Pirkko on aikanaan mm. ajanut raitiovaunua ja myymäläautoa, kirjoittanut lehtijuttuja ja kiertänyt Suomea kuvaterapeutti-yrittäjänä. Erityisesti autolla liikkuminen on ollut ihanaa.
Pirkon taulujen kuvat ovat nähtävissä www.kajastuslehti.fi ja EXTRA – NÄYTTELYT JNE