Raisa Kuusela
VALMIINA SYKSYYN
Syksy saapuu jälleen, ja kesän tyylivapaa pukeutuminen pitäisi vaihtaa asialliseen. Siinäpä vasta pulma; kuinka sovittaa mieluisat vaatteet yhteen? Milloin näyttää hyvältä? Kenen arvioon voi luottaa?
Pitkien helteiden jälkeen on mahtavaa nauttia 10-15 asteen lämpötiloista. Ulkona olosta voi taas nauttia aivan erillä tapaa, eikä lenkillekään lähtö enää kauhistuta. Enää ei kuitenkaan tee mieli laittaa mekkoa päälle ja sandaaleja jalkaan – pitää siis kaivella vaatekaapista farkut ja pitkähihaiset paidat.
Tyyli on jokaisen oma asia, mutta sille on kuitenkin annettu tarkkojakin vaateita, joita tulee noudatettua ihan huomaamattaan. Farkkujen kanssa ei voi pitää lenkkareita, nahkatakin kanssa ei voi pitää verkkareita eikä huppari ja korkkarit sovi yhteen. Kenkäkauppa on ainakin minulle sellainen hirvitys, ettei sinne tekisi mieli mennä silloinkaan, kun uusia kenkiä tarvitsisi. Pitkään olen ajatellut, että kunhan housut ja takki ovat siistit, kengillä ei ole väliä. Ei se kuitenkaan ihan niin ole.
Löysin pitkän etsinnän jälkeen mieluisan nahkatakin, johon sopivia kenkiä ei tietenkään kaapista löytynyt. Saappaat ovat minulle liian ”juhlavat” arkikäyttöön, eivätkä ne lenkkarit sovi nahkatakin ja mustien siistien housujen kanssa. Ensimmäinen shoppailuyritys kaatui kahden makutuomarin keskinäiseen kinaan siitä, mikä on mummokenkä ja mikä nuorekas. Kyllästyin, kun jalalle sopivaa mallia ei löytynyt.
Seuraavalla reissulla mukana oli tuomari, joka sanoo aina ”hyvältä nuo näyttää”. Oman maun mukaan ostetut kengät ovat nyt jalkaan sopivat, mutten tiedä, ovatko ne nyt mummomallia vai nuorelle sopivat. Joka tapauksessa minulla nyt on yhteensopiva asukokonaisuus, jonka ainakin teoriassa pitäisi sopia yleisiin tyylivaatimuksiin.
En varmasti ole ainut näkövammainen, joka on miettinyt valkoisen kepin yhteensopivuutta vaatteisiin. Jos on mustaa yllä, valkoinen keppi loistaa kädessä silmäänpistävästi. Haittaako se? Onko se suurempi este ottaa keppi esille kuin verkkarit päällä? Itse olen kasvanut tästä kysymyksestä yli, mutta nuorempana tuli kovasti mietittyä tuollaisia asioita.
Ennen en myöskään miettinyt pukeutumistani sen kummemmin. Vedin päälle vain vaatteet, joissa viihdyin, välittämättä siitä, mitä muut sanoivat. Silloin tyylini olikin aika vaatimaton, joten paljoa uskallusta ”omaperäisyyteen” ei tarvinnut. Nyt uskallan jo ostaa värikkäitä vaatteita, joka on vaatinut todella ison kynnyksen ylittämisen ja paljon kannustusta makutuomareilta. Tietysti kynnyksen ylittämiseen tarvittiin myös negatiivista palautetta harmaista ja mustista huppareista, joita löytyi useampiakin kaapistani yläasteikäisenä.
Tyyliasioiden lisäksi tänä syksynä olen mennyt eteenpäin marjastuksessa. Ihan pienenä kuljin molempien mummujen kanssa mustikassa ja hillassa, tietysti myös puolukassa ynnä muuta. Nyt vähän vanhempana ja näön heikennyttyä olen harmitellut paljon sitä, ettei marjastus varmaan enää ole niin mukavaa kuin pienenä. Arvelin, etten viihtyisi metsässä kovinkaan kauaa. Toisin kävi, sillä nyt kun on näkevä kaveri, jonka kanssa lähteä metsään, jaksaa itsekin olla kauemmin. Yhteinen systeemi on löytynyt: näkevä katselee minulle marjaisan alueen, josta saan harottua marjat puhtaana sankoon. Varsinkin puolukassa käynti on mukavaa, kun marjat kasvavat tertuissa. Sienestykseen en ole vielä lähtenyt, vaikka sieniruoista pidänkin. Täytyy olla niin varma, että sieni on oikeaa laatua, että jätän sen mielelläni näkeville.
Syksyyn on siis valmistauduttu. Nyt on hyvä odotella sateisia, kylmiä syyspäiviä, jolloin ei ole pakko lähteä ulos kastumaan ja vilustumaan. Kirja kainaloon ja sohvalle köllöttämään!