Kotimaan matkailu on yhtä elämyksellistä kuin ulkomaan matkailukin. Käyn joka kesä jossakin uudessa paikassa suloisessa Suomessamme. Menneenä kesänä eläydyin laivamatkustamisen kulta-aikaan 1930-luvun tunnelmiin matkustamalla sisävesilaivalla Heinäveden reitin.
Teksti: Pasi Päivinen
Matkasin ensin junalla Joensuusta Parikkalan kautta Savonlinnaan, jossa M/S Puijo odotteli lähtövalmiina maailman pohjoisimman keskiaikaisen kivilinnan, Olavinlinnan, kupeessa. Vaikka olen käynyt lukuisia kertoja niin Heinävedellä kuin Savonlinnassakin vuosien varrella, Heinäveden reitin kauneus oli häkellyttävä ja se avarsi minulle suomalaisen järviluonnon moninaisuuden ihmeen.
Vanha tervahöyry
M/S Puijo liikennöi kesä-heinäkuussa Kuopio-Savonlinna väliä kuutena päivänä viikossa. Kaavilla vuonna 1914 vesille laskettu ja elämänsä ensimmäiset 60-vuotta rahtia Vuoksen vesistössä kuljettanut S/S Anna on vankkatekoinen teräsrunkoinen sitkeä savolainen tervahöyry. Omistajamuutoksen myötä sen nimi vaihtui vuonna 1920 S/S Heinoksi. Vasta 1970-luvun puolivälin jälkeen alus muutettiin matkustajaliikenteen käyttöön ja vuonna 1991 se kastettiin kolmannen kerran saaden nimekseen M/S Puijo.
Heinäveden reitillä
M/S Puijo lähti Savonlinnan satamasta tasan yhdeksältä kohti Kuopiota. Kyrönsalmen rautatiesilta, jonka olimme hetkeä aikaisemmin ylittäneet junan kyydissä, avautui edessämme ja vanha tervahöyry lipui majesteetillisesti Olavinlinnan sivuitse. Matkasimme Haapaveden poikki Haukivedelle ja edelleen Oravin avokanavaan, josta varsinaisen Heinäveden reitin katsotaan alkavan.
Heinäveden reitti on valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemista. Se edustaa itäsuomalaista järvimaisemaa parhaimmillaan. Jyrkät kalliot ja metsäiset vaarat, vesistön kapeikot ja saaristoiset järvenselät, kuohuvat kosket ja vanhat kanavat muodostavat siitä maisemallisesti ainutlaatuisen kokonaisuuden. Aurinkoisena kesäpäivänä upean kontrastin mutkittelevan vesireitin varrelle luovat jylhinä taivasta kohti kurkoittelevat mäntymetsät ja auringossa valkoisina välkehtivät koivujen rungot luonnonkukkien peittämillä vehmailla rantatöyräillä. Rantakoivikot ovat syntyneet seudulla pitkään jatkuneen kaskeamisen tuloksena. Reitti sivuaa Etelä-Heinävedellä ja Enonkoskella myös Koloveden kansallispuistoa, joka on saimaannorpan tärkeä elinalue ja metsänsuojelukohde. Yhtään norppaa emme laivan kannelta Enonvedellä, norppien tiheimmin asuttamalla järvialueella, havainneet, mutta norpat näkivät varmasti meidät!
Oravin avokanavan jälkeen mutkittelimme kapeikkojen halki häikäisevän kauniissa maisemissa Koukunpolveen, jossa reitti kääntyy 270 astetta. Parin pienen saaristoisen järvenselän jälkeen saavutimme ensimmäisen reitin neljästä sulkukanavasta, Pilpan, jossa korkeutta on vesimäärästä riippuen 0,4-0,95 metriä. Matka jatkui mutkitellen Väärän avokanavaan ja edelleen seuraavalle sulkukanavalle Vihovuonteelle, jossa nousimme metrin verran. Kuljimme lyhyen matkan Kermavirtaa ylös kolmihaaraisen vuolaan Kermankosken alapuolelle ja kipusimme 2,4 metriä 200 metrin pituisessa Kerman kanavassa Kermajärvelle.
Heinäveden reitin pääjärvi Kermajärvi on kuin tilkkutäkki, jonka siniselle pinnalle on siroteltuna noin 440 saarta ja lukuisia luotoja. Matka Kermajärven natura-alueen halki on karua itä-suomalaista järvimaisemaa kauneimmillaan ja reitin viimeinen kanava, vuonna 1996 valmistunut 300 metrin mittainen Karvion kanava, nosti M/S Puijon Kallaveden tasolla olevalle Varisvedelle, josta loppumatka Suvasveden ja Kallaveden aalloilla Kuopioon kulkee tavanomaisessa järvimaisemassa ja varsinainen Heinäveden maisemareitti päättyykin Karvion kalaisaan koskeen.
Kansallisromantikot kansallismaisemassa
Samoin kuin jylhä Koli Pielisen rannalla myös Heinäveden reitti houkutteli kansallisromantiikan ajan taiteilijoitamme ammentamaan luomisvoimaa itä-suomalaisesta luonnosta. Pitkäaikaisia huvila-asukkaita reitin varrella olivat muun muassa säveltäjä Otto Kotilainen, runoilija Eino Leino, Savonlinnan oopperajuhlien perustaja oopperalaulaja Aino Ackté ja toisinaan myös kirjailija Juhani Aho. Juhani Aho oli liikkuvaista sorttia ja hänellä oli reitin varrella tosin vain kalastusmaja ja Aho vietti kesiään myös muualla, mutta maja oli hänele tärkeä paikka. Se sijaitsi Koukunpolvessa, jossa reitti kääntyy 270 astetta.
Heinäveden reitin merkitys
Heinäveden reittiä on kuljettu laivalla jo yli 100-vuotta. Kun Karvion kanava valmistui 1896, Kuopiosta päästiin seilaamaan Heinävedelle. Laivaliikenne koko reitillä Kuopiosta Savonlinnaan alkoi 1906 Vihovuonteen kanavan valmistuttua. Yleisesti Heinäveden reitti yhdistetään matkustajalaiva- ja huviveneliikenteeseen ja unohdetaan kokonaan, että reitillä on ollut merkittävä rooli tukinuitossa sekä rahtiliikenteessä. Matkustajalaivaliikenne eli kultakauttaan 1920- ja 30-luvuilla ennen rautatieliikenteen nousukautta, mutta rahtilaivaliikenteellä on ollut huomattavaa merkitystä 1950-luvulle saakka ja tukinuitolla vielä vuosikymmen pidempään. Nykyisin huviveneily on todella suosittua reitillä ja kohtasimmekin lukuisia matkaveneitä, kuten Marhaba-nimisen valkokylkisen tyylikkään matkaveneen. Veneistä vilkuteltiin iloisesti vanhan tervahöyryn kannelle ja M/S Puijo vastaili toisinaan vilkutuksiin komeaäänisellä pillillään. Kesäpäivää ei voisi enää paljon onnistuneemmin viettää ja Heinäveden reitin matkaaminen oli yksi ikimuistoisimpia kesäelämyksiäni, jonka haluan kokea uudelleen!