Laupiaa näköinen mies
Teksti: Riitta-Kaisa Voipio
Kumpi Jaan kahdesta upeasta virolaiskirjailijasta on merkittävämpi, Kaplinski vai Kross? Aivan mahdoton vastata. Kumpaakaan ei voi ohittaa, kun puhutaan Baltian ja etenkin Viron kirjallisuudesta.
Kaplinski kertoi kesäkuussa 2020 sairastavansa parantumatonta ALS-lihasrappeumatautia. Hän kuoli 80-vuotiaana tänä vuonna, siksi hänestä puhutaan nyt. Laaja kokoelma Kaplinskin runosuomennoksia 60 vuoden ajalta on niin ikään ilmestynyt tänä syksynä.
Vuosikymmenten mittaan Jaan Kaplinski esiintyi paljon Suomessakin lukijatapaamisissa, seminaareissa ja Yleisradion kulttuuriohjelmissa.
Vierailipa hän kerran myös Kulttuuripalvelumme järjestämässä Baltian kirjallisuuden seminaarissa Tuusulan Onnelassa. Hän oli vangitseva luennoitsija, yleisö istui hiirenhiljaa Toukolan salissa.
Ja vuosituhannen vaihteessa Kaplinski kävi puhumassa kotikaupunkini kirjastossa. Silloin pääsin mukaan seurueen kahvipöytään ja istumaan kirjailijan viereen. Tähtihetkestä minulla on muistona valokuva työhuoneen seinällä.
Myös hänen vaimonsa, lastenkirjailija Tiia Toomet oli mukana. Naistenhuoneessa rouva kysyi, onko minulla huonot silmät. Myönsin, että tosi huonot, suorastaan surkeat. Hänkin vaikutti hyvin lämpimältä ihmiseltä.
Jaan Kaplinski syntyi Tartossa 1941 ja kuoli tämän vuoden elokuussa. Hän oli runoilija, filosofi ja kulttuurikriitikko – ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän oli kahdesti naimisissa ja viiden lapsen isä.
Tarttolaisen tausta oli monikulttuurinen ja -kielinen, ja hän kirjoitti paitsi viroksi, myös suomeksi, englanniksi ja venäjäksi. Isä oli puolanjuutalainen ja äiti virolainen.
Kun Virosta alkoi 1980-luvulla päästä ulkomaille, matkusti Kaplinski ensimmäiseksi Suomenlahden pohjoisrannalle. Hän puhui sujuvaa suomea pehmeästi virolaisittain ääntäen.
Tuottelias sanatyöläinen julkaisi useita runokokoelmia sekä esseekokoelmia, lastenkirjoja ja monipuolista proosaa.
Runoissa ja esseissä Kaplinski käsitteli monelta kantilta luonto- ja ympäristökysymyksiä, kielen filosofiaa, klassista kiinalaisrunoutta ja idän filosofioita. Samoin buddhalaisuus ja esikristillinen virolaisuus kiinnosti laveasti sivistynyttä kosmopoliittia. Itse hän tunnustautui katoliseksi.
Ensimmäinen oma lukemani Kaplinski oli hänen ja suomalaisälykkö Johannes Salmisen kirjeenvaihtoteos Vieläkö Tartossa laulaa satakieli? (1990). Kirjaa lukiessa piti vähän väliä pysähdellä ihastellen pohtimaan kirkkaan älyn leimahduksia.
Jaan Kaplinski työskenteli kielentutkijana, sosiologina, ekologina ja toimittajana opiskeltuaan kielitiedettä Tarton yliopistossa. Hänellä oli merkittävä rooli neuvostomiehityksen vastaisessa kansalaisliikkeessä 1980-luvulla. Romaanissaan Sama joki (2007) Kaplinski kuvaa herkullisesti ahtaan neuvostoajan ilmiöitä ja niiden absurdiutta.
Laajalti luettu ja rakastettu sanataituri hän oli. 1984 ilmestyi valikoima hänen runojaan teoksessa Sama meri kaikissa meissä Anja Salokanteleen suomennoksena. Samoihin aikoihin se ilmestyi myös ruotsiksi, norjaksi ja englanniksi. Siitä kansainvälinen suosio lähti lentoon.
Hän myös vironsi lyriikkaa ranskasta, englannista, espanjasta, kiinasta ja ruotsista. Hänen omaa tuotantoaan on käännetty suomeksi, norjaksi, ruotsiksi, hollanniksi, unkariksi, islanniksi, japaniksi, latviaksi, venäjäksi ja tsekiksi. Huh.
Kaplinski on saanut useita kirjallisuuspalkintoja, ja hän nousi monesti kirjallisuuden Nobel-palkintoehdokkaaksi. Suomalaisen Eino Leinon palkinnon hän sai 1992, tähän saakka ainoana ulkomaalaisena. Lisäksi asteroidi on nimetty hänen mukaansa.
1980 Kaplinski allekirjoitti muiden virolaisintellektuellien kanssa niin kutsutun Neljänkymmenen kirjeen eli julkilausuman, jossa vastustettiin neuvostomiehitystä ja varsinkin Viron kielen ja kulttuurin polkemista.
Kun Neuvostoliitto romahti ja Viro itsenäistyi uudelleen, valittiin Kaplinski Viron parlamenttiin Riigikoguun kaudelle 1992-1995. Ensin hän edusti keskustapuoluetta, rupesi sitten itsenäiseksi kansanedustajaksi ja liittyi 2000-luvulla Viron demaripuolueeseen.
Suomennettuja teoksia on nyt kaikkiaan yksitoista. Kiitos kirjoista ja ajatuksista, Jaan Kaplinski; sama meri kaikissa meissä!