Teksti: Kirsti-Sisko Salonen
Viime vuosina on julkaistu useita teoksia, joissa esitellään tarinoita kummituksista. Ainakin Helsingissä, Porissa ja Naantalissa järjestetään jopa kummituskävelyitä paikkoihin, joissa perimätiedon mukaan liikkuu kummituksia.
Kummitukset lienevät olleet suosittuja tarinoiden aiheita yhtä pitkään kuin ihmiset ovat viihdyttäneet toisiaan kertomuksilla. Myös näkövammaiset koululaiset ovat kertoneet iltaisin kummitustarinoita toisilleen Kuopion sokeain- koulussa.
Koulun entinen oppilas Eeva Korkala muisteli myös opettajana työskennelleen Emil Sihvolan kertoneen koulurakennuksessa liikkuvasta haamusta, jota tämä oli kutsunut sieluksi. Sihvola oli ollut sodan jälkeen oppilaana samassa koulussa ja asunut muiden oppilaiden tavoin pihapiirissä sijainneessa asuntolassa. Eräänä iltana asuntolan johtajatar oli tullut isojen poikien huoneeseen kysymään, oliko siellä niin kylmähermoisia poikia, että he uskaltaisivat lähteä koulun puolelle ottamaan kiinni valkopukuisen hahmon, joka laski portaankaidetta pitkin.
Sihvola oli ollut mukana porukassa, joka oli yrittänyt ottaa kiinni laskettelijan, mutta aina, kun he olivat olleet saamaisillaan otteen hahmosta, se oli paennut.
Aaveita kartanoissa, linnoissa ja
teattereissa
Historian ja rajatiedon tutkija Mauri Karvonen on koonnut kansien väliin 35 aavetalon ja niissä eläneiden ihmisten kohtaloita. Tarinat on julkaistu kolmessa osassa, joista uusin on ilmestynyt kevättalvella. Parhaillaan Karvonen valmistelee neljättä osaa.
Valintaperusteena hän on pitänyt tilojen julkisuutta eli kiinnostuneet ihmiset voivat vierailla kohteissa. Niinpä kohteet ovat enimmäkseen kartanoita, linnoja ja teattereita sekä hotelleja eri puolilla Suomea.
Hän korostaa, ettei tutki aaveita vaan aavetarinoita. Hän haluaa peilata tarinoita ja kansanperinnettä historiallisiin tapahtumiin ja löytää vastauksia, miksi juuri tietyistä tapahtumista kerrotaan sukupolvelta toiselle ja miksi henkilöiden kerrotaan kummittelevan.
Karvonen kertoo vierailleensa parin vuosikymmenen aikana yli sadassa aavetalossa. Hänen arvionsa mukaan havainnoista 95 prosenttiin löytyy luonnollinen selitys.
– Se loppu on selittämätöntä, hän sanoo.
Hän uskoo, että toiset ihmiset havaitsevat herkemmin yliluonnollisiksi määriteltyjä tapahtumia kuin toiset.
– Ainahan sitä välillä sattuu, että kuulee tai haistaa jotakin tai silmänurkastaan näkee erilaisia hahmoja, hän kertoo.
Hän kuvailee pysäyttäväksi tapauksen, jolloin yön hiljaisuudessa ovi avautui, mutta hän ei nähnyt kenenkään liikkuvan.
Kiinnostavia kohteita
Kun kysyn Karvoselta, mikä kohde olisi kiinnostava näkövammaisille vierailijoille, hän vastaa empimättä Fiskars. Fiskarsin Ruukki on perustettu vuonna 1649 Fiskarsin joen rannalle Uudellamaalla. Vehreä ympäristö ja vanhat rakennukset ovat luoneet oivalliset olosuhteet monenlaisille ihmiskohtaloille. Aaveiden joukossa on nähty myös yksi patruunoista, joka historiallisten dokumenttienkin mukaan on kohdellut 1800-luvun alkupuolella työläisiään julmasti.
Mikäli yöpyminen mahdollisten aaveiden kanssa kiehtoo, Karvonen suosittelee Kuopiossa hotelli Puijonsarvea.
Karvosen oma suosikki on entinen Katajanokan vankila, jossa nykyään toimii hotelli. Siellä saattaa avautua omia aikojaan suihku tai televisio tai oveen koputetaan. Henkilökunta on kertonut yöaikaan liikkuneista aaveista.
Aavetarinoita toki kerrotaan muissakin hotelleissa, kuten Hämeenlinnassa sijaitsevassa Vanajan linnassa. Sen rakennutti Carl Wilhelm Rosenlew ylelliseksi metsästyslinnakseen 1920-luvun alkupuolella. Siellä hän kestitsi politiikan vaikuttajia ja seurapiirejä.
Koska Rosenlew myi linnan vuonna 1941 saksalaiselle asekauppiaalle, se luovutettiin välirauhanehtojen mukaisesti Neuvostoliitolle vuonna 1945. Linnassa toimi Sirola-opisto vuosina 1946-94.
Tietoa eri puolilla Suomea toimivista hotelleista löytyy Mauri Karvosen kirjoista, Aavetaloja ja ihmiskohtaloita sekä Tiina Hautalan Hotellien henget – kummitustarinoita suomalaisista majapaikoista.