Teksti: Heidi Ikäheimonen
Olen aina ollut urheiluhullu, niin kauan kuin jaksan muistaa. Seurannut intohimoisesti olympialaisia ja monia muita arvokilpailuja. Kerran olin niin lähellä oman olympiaunelmani täyttymystä, että se olisi ollut vain kolmen tunnin automatkan päässä, mutta jostain syystä en tarttunut haasteeseen.
Lillehammerin kisat katsoin – tai enimmäkseen kuuntelin radion välityksellä läntisessä Ruotsissa. Kadun luultavasti loppuelämäni sitä hukattua mahdollisuutta.
Suomi on ollut olympianäyttämönä 68 vuotta sitten. Tämä edelleen jatkuva kiehtova sukellus Helsingin olympiahistoriaan sai alkunsa Ylen olympiaviikonlopusta heinäkuun lopulla, kun Tokion 2020 kesäkisat siirtyivät koronapandemian takia. Annoin pikkusormen ja se vei koko käden…
Entä mikä yhdistää Tokiota, Helsinkiä ja Lontoota kesäkisojen isäntäkaupunkeina? Tai mikä yhdistää Lontoota ja Los Angelesia olympiaisäntinä? Palataan siihen tarinan edetessä..
Helsinki kisaisäntänä
Helsinki havitteli jo vuoden 1936 kesäkisoja itselleen, ne kuitenkin sai Saksan Berliini. Uusi yritys, ja jälleen Suomi jäi toiseksi, nyt potin korjasi Japanin Tokio. Sitten maailmanpolitiikka puuttui peliin. Japani joutui luopumaan kisoista vuonna 1938, kun Kiinan ja Japanin välinen sota syttyi. Suomi sai uuden mahdollisuuden. Alkoi kuumeinen rakentaminen. Monia kisa-areenoita, kuten Tennispalatsi, Messuhalli (nykyinen Töölön kisahalli) ja olympiastadion valmistuivat. Mutta jälleen tuli pettymys. Talvisodan päätyttyä maaliskuussa 1940 ilmoitettiin huhtikuussa, ettei Suomi pysty sotatilanteen vuoksi järjestämään kisoja ja niin kisaisännyys sai jäädä odottamaan parempia aikoja, aina 12 vuoden päähän. Viimein kesäkuun 21. päivänä vuonna 1947 Suomea onnisti, Helsinki sai vuoden 1952 kisaisännyyden, mutta myös Hämeenlinnalla oli virallinen kisaisäntäkaupungin status.
Kisojen valmistelu alkoi, ja rakentaminen sodanjälkeisessä Suomessa jatkui. Kisaisäntänä Helsingillä ei ollut tarjota kaikkien lajien areenoita, mutta tässä Hämeenlinna, Tampere, Turku, Kotka ja Lahti tulivat avuksi. Hämeenlinna isännöi nykyaikaista viisiottelua sekä muutamaa jalkapallopeliä, muut kaupungit vain jalkapalloa. Hämeenlinnassa on yhä paljon maamerkkejä ja paikkoja, jotka muistuttavat olympiaisännyydestä. Ahvenistolla sijaitsee olympiapuisto, jonka alueella on yhä käytössä oleva maauimala ja monia muita kisojen kilpanäyttämöitä. Aulangon vielä nykyisinkin toimiva hotelli oli olympialaisten organisaation käytössä, ja näkötornilta lähtevät pitkät portaat tuntevat myös nimen Olympiaportaat. Tampereen Ratina, Turun Kupittaan stadion sekä Kotkan ja Lahden jalkapalloareenat tarjosivat myös hienot puitteet tapahtumille. Ratinassa on edelleen löydettävissä olympiarenkaat muistuttamassa kisavuodesta sekä olympiatulen malja.
Helsinki oli kuitenkin kisojen pääpaikka, mutta oikeastaan voi sanoa, että ne olivat koko pääkaupunkiseudun olympialaiset – ja vähän maakuntienkin – sillä niin laajasti kisatapahtumat levisivät ympäri nykyistä pääkaupunkiseutua. Moni toki tietää, että Otaniemen asuntolat olivat Neuvostoliiton urheilijoiden majapaikkana kisojen aikaan, mutta Westendissä sijaitsevasta nuorempi sukupolvi tuskin on edes kuullut. Nykyisin paikalla on kerrostaloasutusta. Lukija arvaa tässä kohdassa, että siellä pelattiin kisojen tennisottelut, vaan eipä pelattukaan. Westendin tennishalli toimi miekkailuareenana. Yhtä lailla harhaanjohtavaa on ajatella, että Tennispalatsi olisi rakennettu kisojen tennisnäyttämöksi. Jäljet johtavat taas harhaan. Todellisuudessa nykyinen Tennispalatsi on rakennettu jo vuoden 1940 olympialaisten liikennevälineiden huoltohalliksi. Nimet ovat jännän harhauttavia, sillä tennis on ollut nykyaikaisten olympialaisten lajina kahdesti, vuosina 1896 – 1924 ja palasi vasta 64 vuotta myöhemmin uudelleen viralliseksi olympialajiksi.
Pisimmällä Helsingin ytimestä pääkaupunkiseudulla on maratonin ja 50 km kävelyn kääntöpaikka. Seikkailuni olympiahistorian saloihin alkoi heinäkuussa juuri sieltä. Paikka on Tuusulassa, mutta jätän jokaisen urheilusta kiinnostuneen itsensä löydettäväksi sen tarkan sijainnin. Minäkin etsin sitä hyvän tovin. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että kisat ovat alueellisesti jakautuneet hyvin eri puolille Helsinkiä. Osa kisapaikoista on jo kadonnut uudisrakentamisen alle, kuten Talin laukkarata, osa hävinnyt tulipalossa ja osa vain purettu ajan saatossa.
Katukuvaan kätkeytyvät kisojen maamerkit
Moni paikka on myös kunnostettu tai otettu uusiokäyttöön. Suurin hanke niistä lienee elokuun lopulla avattu uusittu olympiastadion, mutta on paljon muutakin. Urheilijat majoittuivat Käpylän kisakylään, naisurheilijat Meilahteen sairaanhoitajaopistolle ja jopa Lauttasaaressa oli olympiaurheilijoiden telttamajoitusta tarjolla, nykyisessä Pajalahden puistossa. Sen aikainen lehdistö ja muu media pitivät majaa Kampin Satakuntatalossa, Kansainvälisen Olympiakomitean kisavieraita majoitettiin muun muassa Hotelli Palaceen.
On kiehtovaa ajatella, miten paljon Helsingin katukuvassa on sellaista, mikä on rakennettu varta vasten olympialaisia ajatellen, jo vuoden 1940 kisoihin ja vuoden 1952 kisoihin. Kaivopuiston rannassa monelle tuttu Café Ursula on yksi vuoden 1952 kisoja varten avattu paikka. Tai oletko koskaan ajatellut, että pääpostin katolla on olympialaisten aikana sijainnut helikopterikenttä, josta lähti valtava määrä postia ympäri maailmaa parin kisaviikon aikana? Oletko ehkä pistäytynyt kesäterassilla Ravintola Pine Hillissä tai Rest Roomissa ihan Helsingin ydinkeskustassa? Ne ovat olleet Helsingin kisojen aikaan julkisia käymälöitä molemmat, jotka sittemmin ovat saaneet uuden käyttötarkoituksen.
Kisojen mukanaan tuomaa
Olympiahistoriaamme sukeltaminen on opettanut myös paljon uutta. Opin muun muassa sen, että Coca-Cola ja Sotainvalidien Veljesliitto jakavat palan yhteistä historiaa, sillä Helsingin kisojen järjestelykomitea sai sotainvalidien kanssa yhteistyössä myytäväksi 700 000 pulloa tuota ruskeaa juomaa. Kisaorganisaatio myös päätti, että sotainvalidit saavat myynnistä saatavat tulot itselleen. Myös purukumin ja lonkeron sanotaan rantautuneen Suomeen olympialaisten myötä.
Entä sitten nuo kisakaupunkeja yhdistävät tekijät? Los Angelesia ja Lontoota yhdistää se, että jos vuoden 2028 Amerikkaan myönnetyt kisat lasketaan mukaan, niin molemmat ovat isännöineet kesäolympialaisia kolmesti. Helsinkiä, Lontoota ja Tokiota yhdistää taas se, että kaikki ovat joutuneet luopumaan kesäolympiaisännyydestään force majeurin takia – Tokio jopa kahdesti.
Lisää netissä jonkin ajan kuluttua www.kajastuslehti.fi