Teksti: Tuula-Maria Ahonen
Veli-Matti Värri: Kasvatus ekokriisin aikakaudella
Vastapaino, 2018
Jotta elämä maapallolla jatkuisi, ajattelumme ja koulutuksen on muututtava aikuisen viisaaksi suhteessa luontoon
Olemme matkalla ekokatastrofiin, toteaa filosofi ja Tampereen kasvatustieteen professori Veli-Matti Värri. Hän tuntee musertavaa huolta maailman tilasta, mutta haluaa kuitenkin löytää perusteita lasten, nuorten ja tulevien sukupolvien toiveikkaalle tulevaisuudelle. Siksi on olennaista ajatella uusiksi suhteemme luontoon.
– Vallitsevassa ajattelussamme ihminen on kaiken mitta ja maailman keskus. Maailma on ihmisen varasto. Olemme maailman omistajia. Omistamme puut, järvet, vuoret, meret, eläimet, mineraalit ja jopa sellaiset oliot, joita ei ole vielä löydetty.
-Pyrimme tiristämään viimeiset öljypisarat maan ytimistä ja vuoren harjanteista, ja perustamme kaivoksia herkille vesistöalueille. Tämä osoittaa elämänmuotomme välinpitämättömyyttä muille kuin luonnon hyötyarvoille. Luonnonvaroja kahmiessamme viemme tulevilta sukupolvilta mitä ehdimme, ja siirrämme samalla ison osan ratkomattomista ongelmistamme heidän perinnökseen, Värri toteaa.
Hän peräänkuuluttaa ihmiskunnan aikuistumista. Ei ole olemassa toista maailmaa, jonka varaan voisimme rakentaa illuusion ikuisesti jatkuvista kulutusjuhlista.
– Jos ilmastonmuutoksen pahimmat skenaariot toteutuvat, parhaillaan lapsuus- ja nuoruusikäiset joutuvat kokemaan elinaikanaan järisyttäviä mullistuksia. Jotta voisimme hidastaa tai estää ihmisen luomaa tuhoa, olisi toimittava elämää suojelevasti jo nyt.
Aikuinen ihminen voi ja hänen täytyy kasvattaa itseään
– Elämänmuotomme on tuhoisa ja tiedämme sen, mutta enemmistö jatkaa elämäänsä kuten ennenkin, Värri toteaa.
– Inhimillisyyden erityislaatu on ihmisen henkisessä kyvyssä, kyvyssä tulkita itseään ja kokea vastuuta itsestään ja suhteestaan maailmaan. Tämän erityislaatunsa vuoksi ihminen voi ja hänen täytyy kasvattaa itseään.
Värri ei ota esille konkreettisia keinoja. Ilmastoasiantuntijoiden mukaan eniten voi helpottaa ilmastonmuutoksen etenemistä siirtymällä kasvissruokaan ja vähentämällä lentomatkoja.
Kirja pohtii kasvatusta eri tasoilla. Sama maailmankuvallinen sokeus, teknologian ihannointi ja kilpailutalouden ehdoilla toimiminen vallitsee kaikkialla.
Myös yliopisto, entinen sivistyksen kehto, on osa ekokriisiä.
– Suomalaista yliopistolaitosta on etenkin vuonna 2009 muuttuneen yliopistolain myötä määrätietoisemmin sekä poliittisin päätöksin että yliopistojen omin toimin muokattu kasvuyrityksiksi, joiden olisi menestyttävä innovaatiokapitalistisen kilpailutalouden globaaleilla markkinoilla.
– Tälle ajattelulle tutkimus ja koulutus ovat markkinatavaraa, joka ei olennaisesti eroa muista markkinoilla olevista palveluista. Nuoresta tutkijasta aina senioriprofessoriin saakka nyky-yliopiston henkilökunnan kokemusmaailmaa kuvaa riittämättömyyden tunne, Värri kuvaa yliopiston henkistä ilmapiiriä.
Millainen on arvokas ihmiselämä?
Värri kehottaa muistamaan ja vaalimaan sitä, mikä ihmisessä on parasta.
-Kasvatuksen tehtävänä on luoda toivoa ja luottamusta elämän arvoon ja merkityksellisyyteen. Viime kädessä on kysymys siitä, millainen on arvokas ihmiselämä.
-Ekologisesti kestämätön elämänmuotomme vaatii muutosta talouden ja politiikan suuntaan ja valmistautumista uudenlaiseen niukkuuden aikaan. Samalla täytyy kuitenkin huolehtia arvokkaan inhimillisen elämän perusteista ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta.
-Maailman muuttaminen vaatii kärsivällisyyttä ja odottelua, mutta myös radikalismia ja hyveellisiä, rohkeita yksilöitä esikuviksi, Värri rohkaisee kansalaisaktiivisuuteen.
Kirjan ongelmana on aika paljon filosofinen, vaikeasti ymmärrettävä kielenkäyttö. Mutta koska kirjan ydinsanoma on mitä tärkein, toivottavasti kirjasta tehdään myös helppolukuisempi versio!