Toimittanut: Gyöngyi Pere-Antikainen
Hyvät lukijamme
Olivatko parhaat kesäkirjanne kepeitä ja viihdyttäviä? Vai ehdittekö keskittyä pitkään suunnittelemaanne lukuhaasteeseen? Yhtä kaikki: lukemisen ilo ei haihdu paahtavan auringon alla, se sulostuttaa suloisintakin kesää. Kesälukemisiaan suosittelevat nyt vakiolukijoittemme lisäksi muutamat uudet nimet.
Jatkoa odotetaan! Kertoisitteko meille kirjasta, joka on viime aikoina jäänyt erityisesti mieleenne? Koskettava lukukokemus, merkityksellinen tietokirja, erityisen viisas tai viihdyttävä romaani, säväyttävä elämäkerta… Kirjallisuuden lajilla ei ole väliä, tärkein on oma elämyksellinen lukukokemuksenne! Pyydämme tiiviin ja persoonallisen, lauseen-parin pituisen selityksen suosituksenne tueksi. Ja korostakaamme itsestäänselvien klassikoiden sijaan harvinaisempia helmiä!
Odotamme suosituksianne joko sähköpostitse osoitteeseen: palaute@kajastuslehti.fi
tai vaikka postikortilla osoitteeseen:
Kajastus, Marjaniementie 74, 00930 Helsinki
Lukuilo on jaettu ilo, olkaa hyvät!
Colson Whitehead: Nikelin pojat
Tämän vuoden Pulizer-palkinnon voittaja. Tositapahtumiin perustuva, kauniisti kirjoitettu, henkeäsalpaavan koskettava tarina väkivaltaan upotetun sisäoppilaitoksen pojista. Kirjassa on mieletön ilmaveivi lopussa.
Jennifer Clement: Rakkaudesta aseisiin
Päähenkilöinä ovat floridalainen autossa asuva pikkutyttö ja hänen äitinsä, sekä meksikolainen maahanmuuttajanainen. Traaginen, humoristinen ja aivan loistavan inhimillisesti kuvattu tarina kertoo kierrepallolla Yhdysvaltojen massiivisesta käsiaseongelmasta ja ihmisten kummallisista arvomaailmoista. Äänikirjan lukija on niin ikään loistava.
– Olli Lehtinen
John Fowles: Ranskalaisen luutnantin nainen
Romaanin tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun loppupuolelle, jolloin viktoriaaninen elämänmuoto alkoi vähitellen antaa tilaa uusille tuulille. Tarina kertoo nuorehkon miehen traagisesti päättyvästä hullaantumisesta salaperäiseen naiseen. Kerronta on moniselitteistä ja osin vaikeatajuista, mutta kuitenkin niin kiehtovaa, että olen palannut romaanin pariin aina uudelleen noin kymmenen vuoden välein ja löytänyt siitä joka kerta eri asioita. Ensimmäisellä kerralla luin sitä puhtaasti rakkauskertomuksena, jonka loppuratkaisu tyrmistytti ja jätti minut ymmälleni. Toisella lukukerralla kirja tarjosi runsaasti kiintoisaa knoppitietoutta viktoriaanisen aikakauden kulttuurista ja moraalikoodistosta. Kolmannella lukukerralla olin jo itse alkanut kirjoittaa jännityskuunnelmia ja etsin motiivia naispäähenkilön käyttäytymiselle. Mikään dekkari kirja ei ole, mutta ihailen kirjailijan tapaa viljellä christiemäisiä, hämääviä kaksoismerkityksiä, joilla lukijaa johdetaan harhaan.
– Anne Huttunen
Kati Hiekkapelto: Tumma
Erittäin mielenkiintoisesti kirjoitettu dekkari, joka vie lukijansa Keski-Eurooppaan, Serbian kuumaan kesään. Anna Fekete on poliisi Suomessa, hän lähtee viettääkseen kesälomansa synnyinkaupunkiinsa Serbiassa. Lomasta tuleekin murhamysteeri, johon vaikuttavat myös oman perheen vaietut salaisuudet. Hiekkapelto kuvaa todella hyvin nyky-Serbian korruption ja kiristyneen pakolaistilanteen.
– Kinga Koski
Håkan Nesser: Pääsky, kissa, ruusu, kuolema
Kirjakauppias kuulee papilta, että nainen on vaarassa joutua aviomiehensä murhaamaksi. Kauppiaalla on kuitenkin kiire ulkomaille, eikä hän ehdi keskittyä asiaan. Palattuaan hän kuulee, että sekä vaimo että pappi ovat kuolleita! Kirjakauppias alkaa tutkia asiaa ensin yksityisetsivänä ja myöhemmin poliisin palveluksessa. Rikoksen jäljet johtavat jopa Kreikkaan saakka… Håkan Nesser on eräs Ruotsin arvostetuimpia dekkaristeja, eikä hänen menestyksensä perustu hillittömään väkivaltaan vaan pikemminkin älykkääseen päättelyyn.
– Jorma Haakana
Edna Hong: Rakkauden laakson lapset
Kiinnostaako vammaishistoria ja hyväksytkö lukulistallesi myös uskonnollisia kirjoja? Tämä kirja kertoo liikuntavammaisen Güntherin ja monien muiden eri tavoin vammaisten ihmisten elämästä Saksassa 1920-luvulla ja sen jälkeen natsiaikana. He asuvat kristillisessä Beetel-yhteisössä, jossa rohkea pastori uskaltautuu suojelemaan heitä, kun natsihallinto käy hengenvaaralliseksi.
Sue Townsend: Mikä tsäkä, Hadrianus
Tämä on yksi pitkäaikaisista suosikeistani, hervottoman hauska päiväkirjaromaani brittiläisestä teinipojasta, joka itse uskoo olevansa huikean älykäs. Älykkyys ilmenee laajana sanavarastona ja kykynä kirjoittaa tyypillisiä teinitenavan runoja, mutta ei lainkaan auta häntä ymmärtämään esim. oman perheensä sotkuisia ihmissuhdekuvioita. Teos luokitellaan joskus nuortenkirjaksi, mutta se huvittaa varmaan enemmän aikuista kuin päähenkilön ikäistä lukijaa.
– Satu Linna
Kolmen kappaleen probleema on kiinalaisen Liu Cixin mainio scifi-romaani (peli).
Kulttuurivallankumouksesta nanoteknologian kautta ihmiskunnan kohtalon hetkiin. Kirja on verkkopeli, josta en ensilukemalla tainnut täysin selvitä. Ennustuksia, arvoituksia ja salaliitto. Erilainen lukuelämys.
– Kirjatoukka
Suosittelen kahta ankeriaista puhuvaa kirjaa, mutta näissä on niin paljon muutakin – ja ne antavat ajateltavaa.
Graham Swift: Veden maa ilmestyi jo 1980-luvulla, mutta on vuosia odotellut ”tärkeiden luettavieni” listalla. Päähenkilö on historianopettaja, mutta opettaa sitä yksittäisten henkilöiden ja tuttujen ympäristöjen avulla. Kaikki tapahtuu Englannissa laajalla soisella Fenlandin alueella, jonne ankeriaat nousevat.
Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti ilmestyi tämän vuoden alussa. Se on kertomus isästä ja pojasta, ympäristöjen muuttumisesta ja etenkin ankeriaiden vaelluksesta Sargassomerelle kuolemaan. Todella outoja otuksia! Tässä kirjassa kerrotaan Swiftin kirjasta, joten parasta lukea ne tuossa järjestyksessä.
– Eija-Liisa
Lori Nelson Spielman: Toscanan tytöt
Ahmin Toscanan tytöt melkeinpä yhdessä päivässä. Niin mukaansatempaava se oli. Kirja kertoo rakkaudesta kolmen sukupolven naisten ja yhden miehenkin näkökulmasta, perhesiteiden merkityksestä, sisaruudesta, aidosta kiintymyksestä sekä teeskennellystä lojaalisuudesta. Fontanan perheen toisiksi syntyneitä tyttäriä varjostaa kirous. Mutta miten käy Emilian ja Lucyn sekä heidän isotätinsä, joka pyytää heitä matkaseurakseen Italiaan murtamaan kirouksen ja löytämään aidon rakkauden? Se selviää vain lukemalla Toscanan tytöt. Suosittelen.
– Marianne Tenhami
Johanna Sinisalo: Iron Sky – Renaten tarina
Tarina kertoo poliittisesta pelitilanteesta, kun Hitlerin johtama Saksan kansallissosialistinen puolue lopetettiin. Tämän seurauksena saksalaisia Natseja lähtee Kuun takapinnalle ja perustaa sinne Kansallissosialistien johtaman yhdyskuntarakenteen. Johanna Sinisalon fiktiivinen tarina on erinomaisen vahva ihmissuhdepelikirja, jossa ostetaan ja myydään raa’alla pelitasolla ihmislapsosen tunnepelirakenteita. Tarina kerrotaan erinomaisella äidinkielellisellä rakenteella.
Stephen King: Tukikohta
Yleisradio mm. tänäänkin on uutisoinut tuosta koronaariotautirojektista. Kirjan pääsisältöhän lienee, että amerikkalaiseen yhteiskuntarakenteeseen vahingossa pääsee epidemiaksi virus, joka tappaa ihmisiä valtavasti. Stephen Kingin tarinallinen kerrontatapa juuri minun sielunelämän syrjää ruokkii parhaalla mahdollisella tavalla.
– Vike
Heikki Harma ja Tuula Kousa: Hector – Asfalttihippi
Tämä kirja on ihana luomus Heikki Harman kertomana hänen suloisesta, vahvasti eletystä lapsuudestaan, kouluvuosistaan, nuoruudestaan ja varhaisaikuisuudestaan. Harma kertoo, miten monet hitit saivat alkunsa juuri lapsena koetuista elämyksistä luonnossa, esim. Käärmesaaressa (Lauttasaaren edustalla) ja siellä perheen kanssa vietetyistä kesistä. Hän kertoo esim. miten hänen ensimmäinen hittinsä Palkkasoturi syntyi. Harma puhuu myös hänelle rakkaasta Helsingistä ja miten hänestä tuli maailmantuskaa poteva taiteilija. Hän muistelee tavanneensa usein muita nuoria Tullinpuomin Primulassa 60 -luvun alussa. Siellä nuoret puhuivat taiteista, rautalankamusiikista ym. sen ajan nuorisomusiikista. Baarissa kävi usein eräs tuntematon, itsevarma piippua polttava Ile, joka uhosi olevansa vuoden päästä hittilistan ykkönen East Virginia-kappaleella. Totta, Ile, Ilkka Lipsanen teki mitä lupasi. Harma puolestaan lupasi kirjoittaa jatko-osan miehuusvuosistaan aina tähän päivään asti. Odotan tätä kirjaa kovasti.
– Aija S.
Toinen tuntematon -antologiassa kuullaan naisten ääniä kotirintamalta. Kaikki tuntevat Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan. Tässä antologiassa 24 kirjailijaa kertoo naisista Tuntematon sotilas -kirjan taustalta sieltä kotojoukoista. Kävin Urjalassa Pentinkulman päivillä elokuun alussa ja sain sieltä vinkin tähän novellikokoelmaan. Sotaa kokematonkin sai mielessään aidon tunteen siitä, mitä silloin naiset ovat kokeneet.
– Sinikka
Sinikka Lehtinen: Kohtalona Seilin saari
Tositapaukseen pohjautuva historiallinen romaani 1700-luvulta. Nuori nainen karkotetaan Seilin saaren spitaalisiirtolaan juonittelun seurauksena. Saaren asukkaiden kohtelu on julmaa, mutta uusi pappi saarnoineen tuo valoa elämään.
Gaby Hauptmann: Etsitään impotenttia miestä
Menestyvä ja kaunis Carmen saa tarpeekseen miehistä, jotka ovat aina hänen kimpussaan. Hän alkaa toivoa rauhallisia koti-iltoja ja laittaa ilmoituksen lehteen. Ja kuinkas sitten kävikään…
– Neuloottinen lukutoukka
Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja
Kirjailijan uusin pitkä sarja, josta nyt viimeksi ilmestyi kirja ”Pukija”. Enni Mustosen pitkät sarjat seuraavat yleensä tietyn suvun tarinaa vuosikymmenten ajalta. Tämä Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja on siitäkin syystä hyvä, että samalla tulee luettua historiasta, jota en kyllä tietokirjoista lukisi, koska en viihdy sellaisten parissa. Tässä tietoa tulee ikään kuin varkain ja kiinnostavalla tavalla tarinan lomassa.
– Mira-Maria Kuudanpaiste
Viime numerosta jäi tilanpuutteen takia pois muutamia aarteita. Julkaisemme ne nyt. Lisäksi kolmen lentämisestä kertoneen kirjan kokonaisuudesta jäi pois kaikkein tärkein, joten uusimme ne kaikki.
Hanna Tuuri: Tuulen maa
Todella hyvän mielen kirja Hanna Tuurin ja hänen miehensä Kiaranin elämästä Irlannissa. Naapurit ja kaikki kertovat avoimesti kuulumisistaan. Sääolot ovat oikukkaat. Irlantilainen ihmisluonto tulee tutuksi. Mukavia tarinoita kerrassaan! Suosittelen luomaan lempeyttä ja iloa tähän ankeaan aikaan.
Anneli Kivelä: Arkea ja juhlaa Katajamäellä
Taattua mukavan, tutuksi tulleen kyläyhteisön kuvailua. Nuorta rakkauttakin on, mutta yllättävän suuren osan kirjan juonta vie kylän vanhojen asukkaiden, Päivikin ja Helmin puuttuminen vähän kaikkeen. Lopussa tilanne selviää ja lukija saa ehkä hyvän mielen. Rentoa hömppää.
– Sari
James Webb: Taivaanpoika ja kenraali
Kirjan tarinahan liittyy Toisen maailmansodan loppurutistuksiin. Pohjimmiltaan tarina on nimenomaan rakkaustarina. Tyynen valtameren amerikkalainen sodanjohdon pääkenraali, McArthur, on mm. luomassa nykyistä Japanin valiorakennetta. Tarinan kerronnan kielellinen rakenne on erinomainen. Tässä on hieno kirja, jota kelpaa Daisy-äänikirjana kuulla. Tarinan henki luomuksena on erinomaisen laaja-alainen, ihmisen sieluelämän formaateista kuvailtuna, hyvässä ja pahassa.
– Vike
Lentäjätarinat
Koskinen, J. P: Tulisiipi
Suomalaistaustainen perhe lähtee Ameriikan suurta lamaa pakoon rakentaakseen Neuvosto-Karjalassa työläisten paratiisia. Perheen poikaa pitää hengissä yksi ainoa haave: päästä lentäjäksi. Romaani on traagisen ylevä, kielellisesti upea ja saa pohtimaan vapauden olemassaoloa kaikista kahleista huolimattakin. Viime aikojen suurimpia lukuelämyksiä!
Quinn, Kate: Metsästäjätär
Lukuromaani vangitsevimmillaan! Toisen maailmansodan jälkeen eräs pieni järjestö monien muiden rinnalla etsii pakoilevia sotarikollisia. Toisaalla Yhdysvalloissa erään uusioperheen tytär pohtii äitipuolensa taustoja. Näitä lankoja yhdistää myytti salaperäisestä julmasta Rusalkasta sekä loistavasti piirretty hahmo: Nina on Siperian perukoilta hävittäjälentäjäksi noussut nainen, ainoa, joka voi tunnistaa pahamaineisen Metsästäjättären. Ninan lentojen kuvaus on jotain unohtumatonta!
Vodolazkin, Jevgeni: Lentäjä
Palkitun venäläiskirjailijan hieno, kuolemaa ja toivoa käsittelevä romaani kertoo kaipauksen voimasta, siitä, miltä tuntuu ihmisestä, joka kadotti oman aikansa. Mies herää sairaalassa muistinsa menettäneenä. Hän alkaa kirjoittaa päiväkirjaa pikkuhiljaa palautuvista muistoistaan. Romaani palaa tietyllä tavalla edellämainittujen kirjojen aikakauteen ja teemoihin – tarkemmin ei kannata kertoa, jotta lukija hahmottelisi tarinaa itse vähä vähältä. Se yllättää ja jää elämään mielen sopukoihin!
– Gyöngyi