Teksti: Gyöngyi Pere-Antikainen
Pandemia on tuonut elämäämme ennennäkemättömiä huolia. Nyt useimmilla meistä on aikaa ja tarvetta kääntyä kirjallisuuden puoleen. Jos mikä, niin hyvä kirja saa hetkeksi unohtamaan yksinäisyyden ja ahdistukset, tuo lohtua tai luo sielujen yhteyttä yhteisen lukukokemuksen kautta. Tässä keväinen kimppu uusimpia kirjasuosituksiamme!
Jatkoa odotetaan! Kertoisitteko meille kirjasta, joka on viime aikoina jäänyt erityisesti mieleenne? Koskettava lukukokemus, merkityksellinen tietokirja, erityisen viisas tai viihdyttävä romaani, säväyttävä elämäkerta… Kirjallisuuden lajilla ei ole väliä, tärkein on oma elämyksellinen lukukokemuksenne! Pyydämme tiiviin ja persoonallisen, lauseen-parin pituisen selityksen suosituksenne tueksi. Ja korostakaamme itsestäänselvien klassikoiden sijaan harvinaisempia helmiä!
Odotamme suosituksianne joko sähköpostitse osoitteeseen: palaute@kajastuslehti.fi tai vaikka postikortilla osoitteeseen: Kajastus, Marjaniementie 74, 00930 Helsinki
Lukuilo on jaettu ilo, olkaa hyvät!
Patricia Highsmith: Syvissä vesissä
Klassikko psykologisen trillerin ystäville! Vick on sivistynyt ja ystävällinen mies, joka on kasvatettu patoamaan sisimmät tunteensa. Hänen vaimonsa Melinda harrastaa jatkuvia syrjähyppyjä. Kun eräs Melindan rakastajista murhataan, Vick valehtelee tehneensä rikoksen säikäyttääkseen muut rakastajat pois vaimonsa elämästä. Tuo valhe on ensimmäinen askel syöksykierteessä, joka johtaa Vickin kohti todellisia rikoksia. Pidän tarinan spiraalimaisesta jännitteestä, joka pitää pihdeissään ilman väkivallalla mässäilyä.
– Anne Huttunen
Nora Roberts: Turvapaikka
Koukuttava kirjasuositus! Pistekirjassa on 17 vihkoa ja olen vain ahminut mukaansa tempaavaa kirjaa vihko toisensa jälkeen. Ostoskeskuksessa alkaa kolmen teinipojan toimesta järkyttävä ammuskelu, jossa kuolee ja loukkaantuu ihmisiä. Myös ampujat eli kolme teinipoikaa kuolevat. Vuosia myöhemmin joidenkin pelastuneiden elämät kietoutuvat yhteen, mutta kukaan ei ole turvassa. Ammuskelun suunnittelija, yhden teinipojan sisko, on vapaalla jalalla ja haluaa tappaa ostoskeskusammuskelusta selvinneet. Huippuhyvä psykologinen trilleri, josta ei tietenkään romantiikkaakaan puutu. Nora Robertsia parhaimmillaan!
– Marianne
Suosittelen kotimaassaan hyviä arvosteluja vetävää, mutta mielipiteitä jakavaa, italialaista nykykirjailijaa, Domenico Starnonea (s. 1943) , jolta on suomennettu vasta kaksi teosta:
Domenico Starnone: Kepponen
Aika hauska, mutta toisaalta myös vakava raportinomainen kertomus alle kouluikäisen pojan ja häntä yhdeksi päiväksi hoitamaan kutsutun isoisän yhteisestä ”laatuajasta”. Sukupolvien välistä kissanhännän vetoa paremmuudesta ja vallasta, arkipäiväisiä tiukkoja tilanteita.
Starnonen toinen kirja on ”Solmut”, jossa kirjailija kohdistaa sanoisinko vinon valon ikääntyvään pariskuntaan ja heidän aikuisiin lapsiinsa. Kirjan nimi tulee kengännauhojen erilaisesta solmimisesta, ehkä muustakin…
– Eija-Liisa
Ruth Rendell: Nokikolarin poika
Kirja alkaa siitä, kun kuuluisa kirjailija kuolee. Hänen tyttäreltään pyydetään isänsä elämänkertakirjaa ja silloin hän kokee todellisen yllätyksen: Mikään, mitä hän on isästään tiennyt, ei pidäkään paikkaansa. Alkaa koko perheen salapoliisityö, mikä oli isän oikea menneisyys.
– Lukutoukka
Marcus Rosenlund: Sää joka muutti maailmaa
Mielessäni korkealle nouseva kirja on kirjoitettu ihanan lennokkaalla kädellä, kuin paras jännityskertomus, se kokoaa vanhaa ja tarjoaa uutta tietoa maailmanhistoriasta. Teoksessa yhdistellään useita eri tieteenaloja, joten se on harvinaisen kokonaisvaltainen ja lisäksi inhimillisesti kiintoisa tietoteos.
– Toukokuisen jääkauden kanssa kamppaileva tarhuri Sari
Aho, Juhani: Hajamietteitä kapinaviikoilta 1–3
Vaikuttava kirja Suomen sisällissodan ajalta, jossa Juhani Aho kuvaa hyvin omakohtaisesti, miltä tuntui elää sitä aikaa Helsingissä jonkinasteisessa vankeudessa. Mukana on myös paljon pohdintaa kapinan syistä sekä työläislehtien artikkeleja. Minulle ainakin hyvin kiintoisa lukukokemus. On mahtavaa päästä lukemaan omakohtaista kokemusta yhteiskunnallisista poikkeusoloista. Se vaikuttaa yleensä voimakkaammin kuin jos vain lukee jostain historiankirjasta, että näin tapahtui. Pidän myös siitä, että Aho nostaa esille työläislehtien näkökulmia, koska heidän julkaisuistaan sisällissodan aikana en ole koskaan kuullutkaan.
Vartiainen, Pekka: Länsimaisen kirjallisuuden historia
Yli 800-sivuinen teos on erinomainen katsaus kirjallisuuden historiaan antiikista aina 1900-luvulle. Sitä voi kuvata sykähdyttäväksi lukukokemukseksi. Opin paljon kirjailijoiden taustoista ja surukseni huomasin, että moni kirjailija ei ole saanut teoksistaan ansaitsemaansa arvostusta elinaikanaan. Moni kirjailija on ollut elämässään syvästi masentunut ja päätynyt jopa itsemurhaan. Tämä herätti minussa voimakkaan tunteen siitä, miten itse suhtaudun toisten ihmisten taiteellisiin tuotoksiin ja ihmisiin ylipäätään, koska yleensä taiteilijat ovat herkkiä ihmisiä ja heille heidän omat tuotoksensa ovat erittäin tärkeitä.
– Leevi Alahäivälä
Juha-Pekka Koskinen: Kalevan poikien kronikka
Hauska romaani siitä, miten ja millaisista usein hullunkurisista syistä tarinat voivat syntyä ja muuttua matkan varrella. Väntti on Väinön (Väinämöisen) oppipoika ja Lemminkäisen avioton lapsi, joka seikkailee 1100-luvun Suomessa ja Konstantinopolissa. Hän on taitava tarinankertoja, jonka mielestä nolot faktat eivät saa pilata hyvää juttua ja joka saa lähipiirinsä seikkailut kuulostamaan paljon ylevämmiltä, kuin ne oikeasti olivat.
Jaakko Tahkokallio: Pimeä aika – 10 myyttiä keskiajasta
Kiinnostava yleistajuinen tietokirja, jossa analysoidaan tyypillisiä käsityksiä keskiajasta ja sitä, minkä verran ne kuvaavat tai eivät kuvaa todellisuutta. Milloin noitavainot oikeastaan olivat pahimmillaan? Miten keskiajalla suhtauduttiin antiikin perintöön? Ja olivatko keskiajan ihmiset olennaisesti meitä lapsellisempia ja impulsiivisempia?
– Satu Linna
Ernest Hemingway oli Nobel-palkinnollakin palkittu amerikkalainen kirjailija, seikkailija, metsästäjä, kalastaja ja suuri härkätaistelun ystävä. Hän ei periaatteesta pitänyt härkiin kohdistuvasta kaltoinkohtelusta mutta espanjalainen fiesta Pamplonassa vetosi hänen miehiseen puoleensa: vaaraa ja juhlimista. Jos haluaa tuntea, millaista härkätaistelu oli härkätaistelijan näkökulmasta, kannattaa lukea hänen teoksensa Kuolema iltapäivällä. Kirja kertoo juhlituista matadoreista, heidän palvonnastaan ja salaisista peloistaan. Aikakaudesta, jolloin he olivat aikansa supertähtiä, ajasta, jota ei ole enää Espanjassakaan.
– Jari Mäkinen
Henrik Tikkasen osoitetrilogia (3+2): Viisi pienoisromaania stadilaisesta miljööstä.
Tikkasen kynän piirtämä viiva minua miellyttää. Mutta myös hänen kirjoituskynällä luoma lyhyehkölauseinen proosa. Hän varmasti oli maassamme yksi niistä, jotka uskalsivat kirjoittaa kansien väliin rehellistä omakuvaa itsestään ja läheisistään, jopa yhteiskunnallisista vaikuttajista. Rehellisesti, kriittisesti, sarkastisesti. Suomen Voltair. Sarja koostuu teoksista Kulosaarentie 8, Majavatie 11 ja Mariankatu 26.
Sarjaa jatkoivat myöhemmin teokset Yrjönkatu ja Henrikinkatu. ”Tämä on karmea tarina synnillisestä elämästä, äkkikuolemasta, haureudesta ja viinasta. Aiheena on eräs onneton perhe ja sen taistelu kohtaloaan vastaan, sehän juuri kaikessa mahdottomuudessaan on elämän tarkoitus.” (Wikipedia)
– Kirjatoukka
Sinikka ja Tiina Nopolan kirja Siskossyndrooma – 1960-luku kasvatti meidät on hykerryttävän hieno äänikirja. Minun olisi vaikea kuvitellakaan lukevani sitä itse. Aivan kuin kirjaa kuunnellessani istuisin kesämökin terassilla, edessäni lasi viiniä ja vierelläni kaksi sujuvasanaista naista. He kuvailevat lapsuuttaan ja nuoruuttaan sekä huippusuosittujen lastenkirjojensa syntyvaiheita tietenkään aikuisten kirjoja unohtamatta. Veikeät siskokset, toden totta!
– Sari Karjalainen
Kolme hyvin erilaista kirjaa, yhdistävänä motiivina lentäjä, lentäminen ja osin sama maanosa ja sama historiallinen aikakausi:
Koskinen, J. P: Tulisiipi
Suomalaistaustainen perhe lähtee Ameriikan suurta lamaa pakoon rakentaakseen Neuvosto-Karjalassa työläisten paratiisia. Perheen poikaa pitää hengissä yksi ainoa haave: päästä lentäjäksi. Romaani on traagisen ylevä, kielellisesti upea ja saa pohtimaan vapauden olemassaoloa kaikista kahleista huolimattakin. Viime aikojen suurimpia lukuelämyksiä!
Quinn, Kate: Metsästäjätär
Lukuromaani vangitsevimmillaan! Toisen maailmansodan jälkeen eräs pieni järjestö monien muiden rinnalla etsii pakoilevia sotarikollisia. Toisaalla Yhdysvalloissa erään uusioperheen tytär pohtii äitipuolensa taustoja. Näitä lankoja yhdistää myytti salaperäisestä julmasta Rusalkasta sekä loistavasti piirretty hahmo: Nina on Siperian perukoilta hävittäjälentäjäksi noussut nainen, ainoa, joka voi tunnistaa pahamaineisen Metsästäjättären. Ninan lentojen kuvaus on jotain unohtumatonta!
Seppo Heikinheimo: Mätämunan muistelmat
Heikinheimo toimi vuosikymmeniä Helsingin Sanomien musiikkikriitikkona. Hän teki itsemurhan heti sen jälkeen, kun oli postittanut Otavan kustantamolle omaelämäkertansa. Kirja sisältää hulvatonta huumoria ja kritiikkiä noin 500 sivua. Heikinheimo tunsi paljon kansainvälisiä ja kotimaisia musiikkivaikuttajia, myös politiikkoja ym. eri alojen ”kansankynttilöitä”, joista hänellä oli vahvat mielipiteet ja joista hän kertoo hauskoja anekdootteja. Heikinheimon elämänkerta on täynnä riemullisia kuvauksia kohtaamistaan aikalaisista erilaisissa ympäristöissä. tätä kirjaa lukiessa nauratti siitäkin huolimatta, että olin monesti vallan eri mieltä hänen kanssaan. Heikinheimo oli aatteellisesti oikeistolainen, mutta mottonaan hän käytti usein Kiinan Mao Tse-tungin puheen osaa: ”Meillä on suuri joukko tovereita, jotka kuvittelevat olevansa suuria taiteilijoita. Kansan ja kriitikoiden tehtävänä on paljastaa nämä loiset ja petturit, jotta ne, joilla on edellytyksiä luoda todellista taidetta, voisivat menestyä.”
– Aija S.