Teksti: Janne Silas
Herkuleen torni on ainoa käytössä oleva antiikinaikainen majakka. Roomalaiset rakensivat sen 100-luvulla Luoteis-Espanjaan A Coruñan kaupungin lähelle. Torni valittiin Unescon maailmanperintökohteeksi
vuonna 2009.
57 metriä korkea Herkuleen torni on rakennettu korkealle törmälle, jolloin majakan valo loistaa 106 metrin korkeudella. Näin ollen se on Manner-Espanjan toiseksi korkein majakka. Sen valo näkyy yli 40 kilometrin päähän Atlantin valtamerelle.
Juhannus, eli galicialaisittain san xuuan, oli oivallinen aika tutustua tähän muinaiseen jättiläiseen. Vuosittain torniin kiipeää noin 200 000 turistia, joista suurin osa heinä-elokuussa. Nyt lipunmyyntiin ei ollut vielä jonoa. Minä ja avustajanani toiminut vaimoni Valeriina pääsimme tutustumaan torniin ilmaiseksi ja lapsemme Alina ja Arttu maksoivat puolitoista euroa. Torniin ei saanut viedä koiria, mutta lipunmyyjä sanoi heti, että koska opaskoirani Hugo on perro guia, tekee se poikkeuksen.
Kävelimme lipunmyynnistä satakunta metriä kivistä tietä ylöspäin tornin juurelle. Ruuhkan välttämiseksi majakkaan päästettiin kiipeämään seitsemäntoista ihmistä kerrallaan viidentoista minuutin välein. Meidän lähtöaikamme olisi vajaan tunnin päästä.
Majakan alaosan pohjapiirros on neliön mallinen. Sen päällä on seitsemänkulmainen osuus ja sen päällä viisikulmainen osuus. Tornin pohjakerroksessa näkyi majakan vanhoja perustuksia ensimmäiseltä vuosisadalta. Majakkaa oli kutsuttu silloin Farum Brigantiumiksi. Rooman valtakunnan aikaan tuolla paikalla olevan kaupungin nimi oli nimittäin ollut Brigantia ja farum tarkoitti majakkaa. Rakennuksen arvellaan saaneen muotonsa Aleksandrian majakan mukaan.
Rooman valtakunnan jälkeen Brigantia -nimi muuttui A Coruñaksi ja majakkaa alettiin kutsua pelkästään Faroksi. 850-luvulla tapahtuneiden viikinkien hyökkäysten takia majakka rapistui huonoon kuntoon. 900-luvun lopulla majakan raunioiden kohdalle rakennettiin puolustuslinnoitus, jota kutsuttiin Casteloksi. Todennäköisesti muslimit eivät koskaan päässeet linnaan asti. Linnan puolustuksellinen merkitys väheni ja 1400-luvulla kaupunkilaiset hakivat siitä jopa kiviä rakennusaineeksi. 1700-luvun lopussa silloin 34 metriä korkeaa tornia alettiin peruskorjata. Torniin rakennettiin uusi kerros ja puisten portaiden tilalle rakennettiin kiviset askelmat.
Majakan historiasta on kerrottu monenlaisia legendoja. Yhden legendan mukaan Herkules saapui veneellä niemimaalle ja tappeli siellä troijalaisen jättiläisen, Gerionin, kanssa. Taistelun jälkeen Herkules rakensi tornin ja hautasi Gerionin pään sen alle. Toinen legenda on kotoisin Irlannista. Tämän kelttiläisen tarun mukaan tornin rakensi Brigantian kuningas Breogán pystyäkseen tähystämään tornista pohjoiseen. Hänen poikansa ovat legendan mukaan Irlannin kelttiläisten esi-isiä. Kuninkaan pää on tarun mukaan haudattu tornin alle. Tornin lähistölle on myös pystytetty samaisen kuningas Breogánin patsas.
Pohjakerroksesta lähdimme kiipeämään nelikulmaista osuutta. Jokaisen kuuden portaan jälkeen tuli 90 asteen mutka. Portaita olisi yhteensä 234 kappaletta. Meidän ryhmässämme lähteneillä oli kaulassaan punaiset laput. Vastaamme kävelivät aiemmin lähteneet valkoisia lappuja kaulassaan kantavat turistit. He jäivät aina yksitellen portaan mutkaan odottamaan, kun ohitin heidät Hugon kanssa. Vasta puoli vuotta työtään tehnyt vaaleanruskea perro guia opasti minua mielettömän hienosti. Joka tasanteella se pysähtyi ja kääntyi ja tarkasti jokaisen askeleeni.
Kun olimme kiivenneet neliönmallisen osuuden loppuun, alkoi kapeat kierreportaat. Kiipesimme nyt seitsemänkulmaista osuutta. Kierreportaissa tuli vielä vastaan yksi valkolappuinen vastaantulija, jonka huomasin astuessani hänen varpailleen. Samalla hetkellä kuulin Alinan kiljuvan riemusta, sillä hän oli päässyt ylös ja oli nyt ulkona olevalla ylätasanteella. Torniin ei saanut kiivetä, jos tuulen nopeus oli yli seitsemän metriä sekunnissa. Siitä pystyi päättelemään, että kaiteet eivät olleet kovin korkeat. Yritin kiirehtiä Alinan turvaksi, mutta Hugo opasti kapeita portaita tapansa mukaan tasaisen verkkaista tahtiaan.
Seitsenkulmaisen tornin näköalatasanne avautui Atlantin valtamerelle, mutta siitä näkyi myös hieman kahden ja puolen kilometrin päässä olevaa A Coruñan kaupunkia. Lapset löysivät parkkialueelta automme ja toiselta suunnalta uimarannan ja sataman. Tasanteelta näkyi myös maassa oleva veistospuutarha ja ilmansuuntia osoittava kivikartta.
Aurinko paistoi mukavasti tuolla tasanteella ja lämpötila oli juuri sopiva eli reilu kaksikymmentä astetta. Artulla oli kova kiire alas, joten lähdimme laskeutumaan. Nyt kuljin noita kierreportaita sisäsyrjää pitkin. Minulla oli onneksi käytössä todella hyvä kaide oikeassa kädessäni ja loisto-opas vasemmassa. Nyt vastaan tuli vihreälappuisia.
Laskeuduttuamme alas nuo 234 porrasta, päätimme käydä katsastamassa ylhäältä näkyneen ilmansuuntakartan ja uimarannan. Hiekkapintainen kulkuväylä johdatti meidät ensin veistospuutarhaan, jossa oli Pablo Serra-non ja Francisco Leiron veistoksia. Ylhäältä näkemämme ilmansuuntakartta oli tehty erivärisillä kivetyksillä. Keskipisteestä oli 15 metriä pitkät mukulakivetetyt väylät ja niiden ja väli-ilmansuuntien kohdalla luki latinankielisiä kirjoituksia
Jatkoimme uimarantaa kohti. Arttu keksi tutkia kukkia ja heiniä Alinan keskittyessä kiipeilemään kivillä ja kallioilla. Kun Alina liittyi seuraamme kukkien keskelle, heinäallergia aiheutti hänelle melkoisia aivastuskohtauksia. Emme keksineet turvallista reittiä uimarannalle, sillä kallioinen ranta oli hyvin jyrkkä. Nälkä alkoi painaa päälle, suuntasimme itsemme autoamme kohti. Arttu oli tunnistanut 23 erilaista kukkaa ja kolme erilaista heinälajiketta. Päästyämme autollemme näimme suureellisen ja karrikoivan patsaan. Se esitti kuningas Breogánia, joka oli toisen legendan mukaisesti Herkuleen tornin rakentaja.