Teksti: Olli Lehtinen
Tartu käteeni, avustaja sanoi matalalla rauhallisella äänellä. Sokea mies Vinokas hamusi sormiinsa pitkän miehen lihaksikkaan hauiksen. Treenatumman ja kovemman kuin hänen omansa. Iho tuntui pehmeältä ja hyvin hoidetulta. Käyttääkö avustaja ihonhoitotuotteita? Vinokkaan sormet koskettivat avustajan paidantaskua. Materiaalissa ja muotoilussa tuntui laatu ja tyyli. – Mennäänkö Lidliin? Vinokas kysyi. Puhe kuulosti vikinältä. – Kuljetaanko autollani? avustaja ehdotti. Ääni kehräsi kuin voimakas moottori.
– Ole hyvä. Ovi on auki, avustaja sanoi. Vinokas istui leveälle ja hyvin muotoillulle nahkaistuimelle. Auto tuoksui uudelta. – Onko tämä sinun autosi? – Oma on. Audi A6. – Haluaisin jauhelihaa, Vinokas sanoi. – Oletko koskaan ajatellut kokeilla soijarouhetta? – Mitä se on? – Soijapavuista valmistettua kasvisproteiinia. Sisältää runsaasti rautaa ja sinkkiä. – Mitä siitä valmistetaan? – Herkullisia ruokia, jotka kuormittavat ympäristöä vähemmän kuin lihatalous. Kas tässä. Netistä löytyi hyvä resepti. Valmistan sinulle yrttisen soijapyörykkäpastan. Avustaja tuntui tietävän ja osaavan kaiken. Jos ei tiennyt, haki tiedon hetkessä. Hänestä huokui rauhallista, viisasta karismaa.
Kaupassa Vinokas törmäsi. – Oho, Vinokas mölähti. – Sorry my fault, tuntematon sanoi. Ööö, Vinokas meni sanattomaksi. Avustaja ohjasi Vinokkaan tilanteen ohi. – Thank you. Excuse us. Let’s go this way, avustaja sanoi. Hän lausui englantia pehmeästi.
– Missäköhän täällä on liivatetta? ikäihmiseltä kuulostava nainen murehti. – Kärry jäi kiinni hyllyyn, toinen sanoi. – Odota hetki, avustaja totesi Vinokkaalle. – Näin, nyt kärry on irti. Ja tässä liivate. Avustaja kykeni antamaan hetkessä avun myös parille muulle. – Kiitos. Olette niin taitava. – Ja komea, toiset huokasivat kunnioitus äänissään. Avustajan piti olla henkilökohtainen avustaja. Vinokkaalle tuli kuuma. Onneksi avustaja tuoksui hyvälle. Mitä partavettä hän käyttää?
– Tervetuloa kokeilemaan rottinkipunontaa! mies marketin ulkopuolella huhuili. Avustaja ja Vinokas kulkivat pöydän eteen. Rottingista valmistettuja tuotteita kauppaava mies tarjosi molemmille kosteita ja taipuisia rottinkilankoja. – Kokeilkaa, kauppias sanoi. Rottinkihommat Vinokas osasi. Teen näyttävän lasinalusen hetkessä. – Valtavan hieno! kauppias huudahti. Vinokas ojensi aikaansaannostaan. Kauppias ei tarttunut. – Kuinka te osasitte. Tämä lasinalunen on upea, kauppias sanoi. Hän puhui avustajalle.
Vinokas oli murusina. Tai ei Vinokas vaan hänen itsetuntonsa. Se oli viime viikkoina kutistunut postimerkin kokoiseksi. Se oli superavustajan vika.
Etsitään hölmöä ja kömpelöä avustajaa. Ei niin voi laittaa otsikoksi. Etsitään tavallista avustajaa. Avustajan ei tarvitse olla viisas, taitava eikä komea tyylitaituri. Pääasia ettei avustettava tunne itseään ruppanaksi. Näin Vinokas kirjoitti ilmoitukseensa.