Helmikko: Särestöniemen näyttely vetää väkeä
Teksti: Riitta-Kaisa Voipio
Rautalammin kulttuuripitäjässä on ollut koko kesän esillä kiinnostava näyttely Ystäväni Reidar Särestöniemi. Museoon on koottu osa lappilaistaiteilijan tuotannosta, 12 maalausta ja grafiikkaa sekä paljon kirjallisia näytteitä kahdelta ystävykseltä. Näyttelyaikaa on suuren suosion vuoksi jatkettu lokakuun loppuun.
Kuvataiteilija Reidar Särestöniemi (1925-1981) ja kirjailija Yrjö Kaijärvi (1896-1971) elivät kiihkeän, nelivuotisen rakkaussuhteen, mutta miesten epäonneksi se päättyi Kaijärven kuolemaan 1971. Samana vuonna homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista.
Ja kun Särestöniemi kuoli kymmenen vuotta myöhemmin, siivottiin homous virallisesta tautiluokituksesta. Sitä vastoin homouteen yllyttäminen poistettiin rikoslaista vasta 1999, ja tasa-arvoinen avioliittolaki näki päivänvalon 2017.
Rautalammin museon henkilökunta innostui pystyttämään näyttelyn luettuaan pari lehtijuttua Särestöniemen ja Kaijärven tarinasta. Se oli heille aivan uusi. Kittiläläinen Reidar oli ahminut vuonna 1967 koko Kaijärven tuotannon ja kirjoittanut rautalampilaisrunoilijalle innostuneen kirjeen:
”Rakas Yrjö, olen pohjoinen poika, aivan Lapista. Olen kaikki Sinun runot ja proosat lukenut piisivalkeitten ääressä ja elänyt ne… Yrjö, nyt tuntuu, kuin saisin puhua ihmiselle, jonka olen tuntenut ammoin, jonka takia ota vastaan tervehdykseni.”
Siitä alkoi kahden maailmankansalaisen yhteinen kertomus. Heillä osuivat hauskasti ristikkäin taiteelliset taipumukset, sillä Yrjö oli myös noheva piirtäjä ja Reidar sepitti runsaasti runoja.
Molempien lähipiiri tiesi ja hyväksyi heidän homoutensa, mutta laajemmin siitä ei huudeltu. He tapasivat joko Helsingissä tai Kittilässä. Kun Kaijärvi kirjoitti Särestöniemelle, hän reissasi melkein 20 kilometrin päähän Suonenjoelle postittamaan kirjeen.
Ensimmäisen kerran pariskunnasta kerrottiin julkisesti Brita Polttilan elämäkerrassa Reidar – Muistiinmerkintöjä Reidar Särestöniemen elämästä, joka ilmestyi 1985.
Museoväki kertoo, että nuoremmat näyttelyvieraat ovat ällistyneet viime vuosikymmenten ahdasmielisyydestä ja siitä, miten raastavaa on ollutkaan ’rikollisena’ piilotella omaa itseään ja tunteitaan. Moni on havahtunut myös omiin, avartuviin näkemyksiin näyttelyn jälkeen.
Reidar Särestöniemen äiti oli lestadiolainen ja isä kommunisti. Niin oli monessa mökissä pitkin Lappia. Reitari, kuten häntä kotikulmilla Kaukosessa kutsuttiin, pääsi myös taideoppiin Helsingin Kuvataideakatemiaan sekä silloiseen Leningradiin Repin-instituuttiin. Köyhät vanhemmat ymmärsivät poikansa lahjakkuuden ja ottivat pankkilainaa mahdollistaakseen Reitarin opinnot.
Lapin shamaani maalasi räiskyviä töitä, holvasi värejä paksusti ja moniin kerroksiin ja kaaputti sitten puukolla pois liikoja, ellei jokin kohta työssä miellyttänyt. Hän käytti paljon eläinaiheita, jotka symboloivat kätkettyjä tunteita ja tilanteita.
Teoksissa näkyy usein ilves, karhu ja riekko, samoin herkkä Lapin luonto hehkuu töissä. Aivan erityinen on taivaanjaara-hahmo. Se on sekoitus pässiä ja taivaanvuohta, sillä on paksut, voimaa uhkuvat sarvet ja hennot jalat.
Taivaanjaara ilmestyi tauluihin nuoruusvuosien rakkaussuhteen aikaan, mutta hävisi sitten, kunnes putkahti uudelleen kankaalle Kaijärven astuttua taiteilijan elämään.
Rautalampilainen Yrjö Kaijärvi tunnetaan luontorunoilijana, matkakirjailijana ja suomentajana. Hänet on palkittu useasti ja hän nautti myös valtion taiteilijaeläkkeestä.
Kielitaitoisena hän matkusti laajalti. 1950-luvulla toteutunut Intian-matka muutti hänen elämänsä; hänestä tuli kasvissyöjä ja hän testamenttasi omaisuutensa Punaisen Ristin kautta Intian köyhille lapsille.
Särestöniemestä on puhuttu viime aikoina siksikin, että tauluista on pulitettu huippuhintoja. Viime keväänä Ilvekset-maalaus vuodelta 1972 myytiin melkein 115 000 eurolla. Teoksessa kaksi parrakasta ilvestä nojailee toisiinsa. Sen arvellaan kuvaavan Särestöniemen ja Kaijärven suhteen päättymistä ja menetyksen murhetta.
Taiteilija käsitteli ystävän kuoleman jälkeistä surua muun muassa työssään Maan päällä ja taivaassa. Diptyykissä vuodelta 1971 miespari halaa, ensin ihmisinä, sitten enkelihahmoina, viimemainituilla on yhteiset siivet.