Hiljainen kauneus
Teksti: Tuula Paasivirta
Pohjoismaiden ja Itä-Aasian taidetta yhdistävät ajatus arjen kauneudesta ja yhteys luontoon. Ateneumin lokakuulle jatkuva Hiljainen kauneus -näyttely esittelee rinnakkain kuvataidetta, keramiikkaa, tekstiilitaidetta ja arkkitehtuuria suomalaisilta, ruotsalaisilta, japanilaisilta, korealaisilta ja kiinalaisilta taiteilijoilta.
Näyttely päättyy 6.10.2019. Suomen ja Japanin diplomaattisuhteiden solmimisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 -vuotta. Näyttely juhlistaa maittemme yhä jatkuvaa vuorovaikutusta.
Taiteilijoista
Näyttelyn taiteilijoita ovat muun muassa Heidi Blomstedt, Shoji Hamada, Erkki Heikkilä, Rune Jansson, Aimo Kanerva, Carl Kylberg, Maija ja Ahti Lavonen, Bernard Leach, Ufan Lee, Ulla Rantanen, Kyllikki Salmenhaara, Key Sato, Helene Schjerfbeck, Jaakko Sievänen, Per Stenius, Zao Wou-Ki ja Samiro Yunoki.
Näyttelyssä nähdään runsaasti teoksia Japanista Tokion Mingei-museosta (The Japan Folk Crafts Museum) sekä Hayama Museum of Modern Artista. Teosten lainaajia ovat myös muun muassa Designmuseo, Ruotsin Göteborgin taidemuseo ja Moderna Museet sekä Tanskan Louisiana Museum of Modern Art.
Ruotsi-Suomi yhteistyö
Hiljainen kauneus -näyttely on tuotettu Ateneumin taidemuseon ja tukholmalaisen Prins Eugens Waldemarsudde -taidemuseon välisenä yhteistyönä ja sen kuraattoreita ovat amanuenssi Anne-Maria Pennonen ja intendentti Anna-Maria von Bonsdorff.
Syventävää kahdensuuntaista yhteyttä
Hiljainen kauneus syventyy Pohjoismaita ja Itä-Aasiaa yhdistävään pelkistettyyn estetiikkaan 1900-luvun taiteessa, erityisesti toisen maailmansodan jälkeen. Se on jatkoa näyttelylle vuoden 2016 Japanomania pohjoismaisessa taiteessa 1875–1918, joka synnytti tarpeen tutkia, miten ilmiö jatkui 1900-luvun edetessä ja millaisia uusia muotoja se sai. Näyttelyssä tarkastellaan erityisesti kahdensuuntaista vuorovaikutusta kahden maanosan välillä.
Näyttelyn käsitteistä
Japanin käsite mekiki, ”kuuleva silmä”, tarkoittaa taiteentuntijaa, joka ymmärtää ja näkee, mikä taiteessa on kaunista. Käsite vastaa suomalaista sanontaa ”olla silmää kauneudelle”. Hiljainen kauneus -näyttelyn nimessä nämä kaksi sanontaa yhdistyvät. Keskeinen japanilainen käsite on myös wabi-sabi, joka viittaa epätäydellisyyteen, vaatimattomaan kauneuteen ja elämän katoavaisuuteen. Länsimaista poiketen myös epätäydellistä kauneutta on japanilaisessa kulttuurissa arvostettu – virheellinen esine ei välttämättä ollut epäonnistunut. Tämä ajattelu sai vastakaikua Pohjoismaissa, joissa keraamikot viehättyivät Itä-Aasian keramiikasta ja teetaiteessa käytetyistä esineistä.
Ajatus kauneuden tuomisesta jokapäiväiseen elämään käsityön ja muotoilun kautta sai alkunsa lähes samanaikaisesti sekä Pohjoismaissa että Japanissa. Ruotsissa syntynyt käsite kauniista arkitavarasta (vackrare vardagsvara) levisi naapurimaihin 1900-luvun alkupuolella. Japanissa syntyi 1920-luvulla tavallisten käyttöesineiden kauneutta ja käsityön merkitystä painottanut Mingei-liike (Mingei = kansantaide).
Mingei-liikkeen taiteilijoilla oli 1950-luvulta 1970-luvulle läheinen suhde pohjoismaisiin keramiikkataiteilijoihin. Japanilaiset taiteilijat alkoivat länsimaisten kollegojen tavoin matkustaa ulkomaille opiskelemaan ja työskentelemään. 1950-luvulla Arabian tehtaalla harjoitteli useita japanilaisia keraamikkoja.
Yhdessätoista salissa esitellään kattavasti näyttelyn teemoja
Näyttelyssä on yksitoista eri tilaa. Ensimmäisessä salissa on näyttelyn käsitteisiin liittyviä tauluja. Eräs teemoista on Taivas ja vesi. Tässä viitaan siihen, että eurooppalaiset taiteilijat luopuivat 1900-luvulla yhä useammin fyysisen todellisuuden jäljentämisestä.
Luontokuvaus muuttuu
Japanilaiset, länsimaiseen taiteeseen perehtyneet taiteilijat olivat 1800-luvun lopun impressionismista lähtien kokeneet monta modernismin suuntausta. Monet olivat osittain luopuneet omasta perinteestään tai ainakin halunneet muuntaa sitä. Tähän liittyy näyttelyn huone Avara maisema. Karun kauniit maisemat saivat monia uusia tulkintoja ja karu Lapin maisema houkuttaa taiteilijoita, aiemman rehevyyden vastapainoksi.
Maisemamaalauksessa suhde luonnon kuvaamiseen muuttui muutoinkin 1900 -luvulla. Värejä ja muotoja alettiin käyttää maiseman herättämien tunnetilojen ja aineellisen maailman tuolle puolen johdattavien henkisten kokemusten ilmaisemiseen.
Otaniemen kappeli – Hokkaido
Arkkitehti Tadao Ando sai vaikutteita Otaniemen kappelista suunnitellessaan Hokkaidon Veden kirkkoa. Näyttelyn lähes ainoa videoteos on Otaniemen kappelista, jonka alttari on itse luonto. Videon läheisyydessä on iso teos Veden kirkosta.
Materialismi
Muussakin länsimaisessa taiteessa ja taideteollisuudessa 1900-luvun alkuvuosikymmenet olivat suurten muutosten aikaa. Vakiintuneita normeja pyrittiin rikkomaan, etsittiin uusia ilmaisumuotoja ja koeteltiin taiteen sovinnaisia rajoja.
Kansainvälisiä suuntauksia seuraten suomalaiset taiteilijat alkoivat työstää teoksiaan uusin menetelmin modernismin hengessä. Ulkoista todellisuutta jäljittelevästä akateemisesta maalaustavasta ja totuttujen materiaalien käytöstä luovuttiin. Niiden sijasta korostuivat pelkistäminen. Tässä kehityksessä itämaiden taiteilla ja estetiikalla oli merkittävä rooli. Tähän liittyy näyttelytila, jossa katsellaan taidetta, jolle on annettu nimeksi Materiaalin tuntu.
Keramiikassa keskityttiin yksinkertaisiin muotoihin, ja esineissä oli vahva materiaalin tuntu. Japonismin vaikutuksesta kertova pelkistäminen ja siihen liittyvä työskentelytapa juontavat juurensa Kiinasta. Zenbuddhismissa kaiken oppimisen pohjana on kärsivällinen harjoittelu ja toisto. Niiden myötä tekemisestä tulee yhtä luonnollista kuin hengitys.
Viileä kauneus
Näyttelyn teokset voi yhdistää japanilaisessa runoudessa ja taiteessa esiintyvään tyylilliseen käsitteeseen ’viileä kauneus’, joka kuvastaa ylevyyttä, loistokkuutta ja muodon hyvää hallintaa. Valkoisten abstraktien eli ei-esittävien maalausten hohtava pinta tuo mieleen lumen ja jään. Materiaalin tuntua lisättiin ja teoksen pintarakennetta vahvistettiin myös käyttämällä maalauksissa väriaineen lisäksi hohkakiveä, hiekkaa, tinaa ja jopa hopeaa. Maalausten koettiin näin heijastavan talven kuulasta valoa tai myötäilevän keväisen jään rosoisuutta. Etelä-korealainen Ufan Lee on eräs näitä tekniikoita käyttänyt taiteilija.
Punainen tulen taide.
Toiseksi viimeisessä tilassa palataan väreihin. Japanilaiset erottavat lähes kymmenen eri punaisen sävyä, jotka viestivät niin rohkeudesta, ilosta, energiasta, siunauksesta kuin hulluudesta, stressistä ja vaarastakin. Monessa maassa aurinko kuvataan keltaiseksi, mutta Japanissa ja Koreassa aurinko on punainen. Kiinan kulttuurissa punaiseen liitetään vauraus, onnellisuus ja voima. Punaisen uskotaan pitävän paha loitolla ja se on myös yleinen hääpuvun väri.
Hiljainen kauneus näyttely, Ateneum 6.10.2019 asti
Oheistapahtumia
Torstaisin 12.9. ja 26.9. klo 17 Ateneum-sali
Hiljainen kauneus -luentosarja
Pääsy museolipun hinnalla, museokortilla tai Ateneumin ystävien jäsenkortilla. Suomeksi.
To 12.9. Muuntuva maisema. Intendentti Anna-Maria von Bonsdorff, Ateneumin taidemuseo.
To 26.9. Japanilaisuus Suomen arkkitehtuurissa. Arkkitehti Severi Blomstedt.
Hiljainen kauneus – Teemapäivä 14.9. klo 11-15.30 Kuuntele luentoja Ateneum-salissa, upota kädet saveen työpajassa ja osallistu mindfulness-opastukselle näyttelyyn. Ateneum-salin luentoja moderoi näyttelyn kuraattori Anne-Maria Pennonen.
Näyttelystä julkaistu teos: Hiljainen Kauneus 2019 Ateneumin julkaisut nro 115. Kovakantinen, 191 sivua. Suomenkielinen.