Teksti: Rauni Laihonen
Siihen aikaan, kun Keskuspuiston ammattiopistosta laitettiin paljon näkövammaisasioiden asiantuntijoita pois, irtisanottiin myös liikkumistaidon ja näönkäytön ohjaaja Sanna Törrönen. Hän oli kuitenkin varautunut siihen ja alkoi miettiä omaa yritystä. Pari vuotta sitten suunnitelmista tuli totta ja syntyi oma yritys, Sportilo.
Sannalla on yrityksensä puitteissa monenlaista toimintaa. Hän ohjaa muun muassa tanssillisia burleskiryhmiä. Hänestä on ihanaa nähdä, miten ryhmän naiset löytävät itsensä, sisäisen ilon ja varmuuden, jotka voimaannuttavat heitä.
Sanna Törrönen, yksityinen sosiaalipalveluiden tuottaja, syntyi Hyvinkäällä 51 vuotta sitten. Hänen pohjakoulutuksensa on fysioterapeutti. Toimiessaan liikkumistaidon ohjaajana hän opiskeli samalla näönkäytön ohjaajaksi Arlainstituutissa. Hänen intohimonsa on tanssi. Niinpä hänen työnkuvaansa kuuluu liikkumistaidon ja näönkäytön ohjauksen lisäksi jumppa- ja tanssiryhmien vetäminen.
Näkövammaisiin Sanna tutustui ensimmäisen kerran Kannelkodissa, jossa hän työskenteli fysioterapeuttina. Siellä oli kuntohoitajana näkövammainen nainen.
– Aloimme ottaa Arlainstituutista näkövammaisia kuntohoitajaharjoittelijoita Kannelkotiin. Toimin siellä heidän ohjaajanaan. Tutustuin Paula Seraidarikseen, kun hän kävi katsomassa opiskelijoiden edistymistä. Paula kertoi, että Arlassa tarvittaisiin liikkumistaidon ohjaaja. Hän kysyi, olisinko halukas oppisopimuskoulutukseen, muisteli Sanna.
Sannan mielestä se kuulosti mukavalta ja sitä kautta hän meni Arlaan. He tekivät sopimuksen, että valmistumisen jälkeen hän työskentelee ainakin vuoden kyseisessä koulussa. Kaiken kaikkiaan vuosia tulikin täyteen 27.
– Arlassa tapasin kiinnostavan miehen, liikunnanohjaaja Tuomas Törrösen. Menimme avioliittoon. Lapsia syntyi kolme ja viihdyin kotona seitsemän vuotta heitä hoitaen, kertoi Sanna. Palattuaan työelämään ja takaisin Arlaan siellä olikin tarve liikunnanopettajalle. Seuraavat kymmenen vuotta kuluivat kyseisessä työssä.
”Kaikkea mitä osaan”
Yrityksen nimissä Sanna tarjoaa kaikkea, mitä osaa. Näkövammaisia asiakkaita riittää liikkumistaidon osalta.
– Esimerkiksi heikkonäköisen kanssa harjoittelemme kiikarin, suurentavien apuvälineiden ja iPhonen käyttöä. Näönkäytön ohjaus kulkee rinnan liikkumistaidon ohjauksen kanssa, liikkumistaidon ohjaaja kiteytti.
Tanssillisen burleskin lisäksi Sanna toimii lavisjumpan ohjaajana. Viimeksi mainittuja ryhmiä löytyy eri paikkakunnilta yhteensä neljä.
– Laviksessa ollaan ikään kuin lavatansseissa. Kaksi samaa lajia, valssia tai jotain muuta soitetaan peräkkäin, mutta tanssitaan yksin. Tein suhteellisen helpot koreografiat. Joka kappaleessa on omat kuviot. Minulle on tärkeää, että saan itse tehdä musiikkiin omat askeleet, määritteli ohjaaja. Lavistanssi on suomalaisen Sirkku Pusan idea.
Ihana sekopää
Burleskissa on tapana ottaa taiteilijanimi. Sannalla se on Ihana sekopää.
Hän ohjaa kolmea ryhmää burleskitanssissa. Se on tullut Ranskasta ja on todella vanha viihdyttämisen muoto. Siinä musiikkikappaleen tarina kerrotaan liikkeillä käyttäen koko kehoa. Sannan mielestä kappaleen pitää olla hyvä ja tarkoitukseen sopiva.
– Burleskissa on tyypillistä tietyt vaatteet. Ne ovat merkittävä osa kokonaisuutta.
Verkkosukat, korsetti, bodi ja korkokengät sekä yli kyynärpään menevät hansikkaat kuuluvat asiaan. Lyhyt tyllihame voi olla myös asuna. Voimakas, naisellinen meikki ja korut antavat ryhtiä pukeutumiseen. Burleskitanssissa tulee esille naisellisuus, kun laittaudutaan mahdollisimman kauniiksi, selvitti Sanna.
Esitys
Sanna teki burleskikoreografian Cell Block Tangoon, joka on elokuvasta Chicago. Tarina kertoo kuudesta naisesta, jotka joutuivat vankilaan koska murhasivat oman miehensä.
Sannan ohjaama tanssi alkoi, kun poliisimies käveli pampun kanssa kaltereitten luo. Niiden takana seisoi kuusi vangittua naista. Osa ryhmästä tanssi sivummalla.
– Naiset tulivat kaltereitten takaa vuorollaan tanssimaan miehensä kanssa. Suunnittelin, miten jokainen nainen paritanssin aikana esitti murhan ja siihen johtavat tapahtumat, kuvaili Sanna.
Ensimmäinen nainen kertoi murhan syyksi sen, että mies paukutteli purukumia ja nainen hermostui siitä. Hän varoitti miestä, että jos vielä kerrankin poksautat, niin tapahtuu jotain. Mies poksautti ja nainen ampui. Mies kaatui kuolleena lattialle.
Toinen mies oli mustasukkainen. Hän syytti, että vaimo on ollut maito- tai postimiehen kanssa ja varmaan pettänyt häntä. Vaimo selitti myöhemmin, että hän oli juuri leikkaamassa kanaa ja mies juoksi veitseen.
Eräs vaimoista myrkytti miehen, koska selvisi, että miehellä oli kuusi vaimoa.
Tässä esityksessä punaiset hansikkaat kuvasivat verisiä käsiä. Muuten vaatetus oli väriltään mustaa. Ryhmä on esiintynyt useamman kerran ja he ovat saaneet paljon kiitosta.
– Harjoittelimme pitkään esitystä. Ensin mietin ja suunnittelin puoli vuotta toteutustapaa. Tarina askarrutti ja vaivasi minua, kunnes ryhdyin konkreettisesti työskentelemään sen kimpussa.
Sosiaalinen ryhmä
Sanna paljasti, että tässä ryhmässä ei vaadita langanohuita ihmisiä, vaan vähän pulleampikin sopii joukkoon. Onkin tullut tavaksi sanoa, kakku päivässä pitää kurvit kunnossa. On vähän niin kuin tarkoituskin saada kurveja aikaan, jos niitä ei ole.
Burleskiryhmästä on tullut hyvin sosiaalinen ja kaikki tekevät ryhmän eteen voitavansa ja tukevat toisiaan.
– Joku osaa laittaa hiukset ja toinen meikkaa. Näin tässä tulee enemmän kuin tavallisessa jumpparyhmässä. Me lainailemme vaatteita ja ehdotamme toisillemme sopivia asuja. Sulle käy tuo ja hänelle tuo ja sopiiko tämä minulle. Meillä on whatsApp-ryhmä, jonka puitteissa otamme yhteyksiä toisiimme. Jos vaikka joku kiertelee kirpputorilla, hän voi ilmoitella löydöistään ja kysyä, tarvitseeko joku sellaisen, sanoi monitaitoinen Ihana sekopää.
Ryhmän jäsenet ovat innostuneet ja kiinnostuneet tästä toiminnasta.
– Perustimme yhdistyksen nimeltä Viettelevät askeleet. Teemme burleskikalenteria ensi vuodeksi ja rahat annamme Roosanauhasäätiölle, mainitsi Sanna.
He kuvaavat joka kuukautta varten ryhmän jossain luonnon helmassa vähän eri teemoilla. Esimerkiksi luistelukuvassa he käyttivät väreinä sinistä ja valkoista.
Näkövammaisille burleskia
– Pidän lyhytkursseja, jonne tuon vaatteita, korsetit, bodit, tyllihameet ja hansikkaat ja niitä saa kokeilla ja tanssia ne päällä. Tästä saa kokemuksen siitä, mitä tanssillinen burleski on. Siinä pukeutumisella ja liikkeillä näytetään rohkeasti oma naisellisuutensa. Se on voimaannuttavaa, totesi Sanna.
Vantaalla Ruusupaviljongissa Sanna ohjasi näkövammaisille tuolijumppaa kerran viikossa toukokuuhun 2019 asti. Heillä ei vielä ole ohjattua burleskiryhmää, mutta se on mahdollista toteuttaa. Hän kertoi, että näkövammaisetkin voivat osallistua lavisjumppaan tai burleskitanssiin. Ryhmä voisi olla pienempi niin sitä pystyisi paremmin ohjaamaan.
Sanna Törrönen ja Jouni Onnela: Vapaus tulla, vapaus mennä, 1999. Kirja on saatavana Celiasta.