Teksti: Satu Linna
Kersti Juva, monipuolinen suomentaja
Kersti Juva, yksi tunnetuimmista kaunokirjallisuuden suomentajista, vieraili Iiris-keskuksessa kertomassa työstään 8. huhtikuuta. Tilaisuuden järjestivät Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ja Näkövammaisten Kirjastoyhdistys.
Juva osoittautui sujuvaksi esiintyjäksi, joka kertoi työstään ja elämästään hauskasti ja konkreettisesti. Häntä haastatteli Anne Huttunen, joka oli valmistautunut tehtävään perusteellisesti ja laatinut hyvät kysymykset. Hän sai ansaittua kiitosta sekä haastateltavalta että yleisöltä. Me kuulijat saimme onnistuneen ja kiinnostavan illan.
Juva sanoi ajautuneensa englannin kielen pariin tavallaan sattumalta. Kouluaikanaan, 1950-luvulla, hän olisi halunnut opiskella pitkänä kielenä latinaa, mutta sellaista vaihtoehtoa ei ollut tarjolla. Silloin hän päätti valita saksan, mutta äiti oli täyttänyt ainevalintakaavakkeen jotenkin väärin, ja tyttö löysi itsensä pitkän englannin ryhmästä. Parempi niin. Innostus kieleen ja brittiläiseen kulttuuriin syntyi vähitellen. Nyt Juvan elämään kuuluu brittipuoliso, ja työhistoria sisältää kymmeniä suomeksi käännettyjä englantilaisia kirjoja. Romaaneja riittää Charles Dickensin ja Jane Austenin teoksista Dorothy L. Sayersin dekkareihin ja J.R.R. Tolkienin fantasiakirjoihin. Lisäksi mukana on muun muassa suurin osa supersuositun Knalli ja sateenvarjo -kuunnelmasarjan jaksoista.
Yliopistossa Juva opiskeli kotimaista kirjallisuutta ja englantilaista filologiaa. Suomentajan uransa hän aloitti räväkästi jo 24-vuotiaana, mukana myös ripaus hyvää tuuria. Hän nimittäin onnistui kysäisemään työnsaantivinkkejä Eila Pennaselta, joka kertoi saaneensa hiljattain käännöstyön, jota ei oikein ehtisi hoitaa. Kirja oli Pennasen mukaan ”semmoinen vähän kummallinen englantilainen saturomaani”. Ei se teos sitten ollutkaan mikä tahansa kuriositeetti vaan Tolkienin Taru sormusten herrasta, josta tuli bestseller Suomessa kuten oli tullut kaikkialla muuallakin. Kahden ensimmäisen osan suomennokset Pennanen tarkisti; kolmannen Juva käänsi jo yksinään. Taru sormusten herrasta loi pohjan Kersti Juvan hyvälle maineelle kääntäjänä ja sitä kautta Suomen mitoissa huikealle uralle.
Tolkienin kirjojen ystävät ovat Juvan mukaan vieläkin hänen kiitollisinta yleisöään ja tulevat sankoin joukoin paikalle, kun hän esiintyy jossain. Mekin saimme kuulla kiinnostavia yksityiskohtia Sormusten herra -suomennoksen syntyvaiheista. Tiesitkö, että Tolkienin kirjojen englantilainen kustantaja laati 30-sivuisen tietopaketin siitä, miten Sormusten herran lukuisia henkilöiden ja paikkojen nimiä pitäisi käsitellä, kun teosta käännetään eri kielille? Näitä ohjeita noudatettiin myös suomennoksessa. Englanninkieliset nimet käännettiin: Bagginsistä tuli Reppuli jne. Haltiakieliset ja muihin Tolkienin keksimiin mielikuvituskieliin perustuvat nimet jätettiin ennalleen. Kersti Juva kertoi itse keksineensä sanan örkki. Nyt hän seuraa huvittuneena, miten se on leviämässä yleiskieleen kieron pahiksen nimityksenä.
Jokaisen kirjailijan teosten suomentamisessa on omat haasteensa. Dorothy L. Sayersin dekkareiden sankarietsivä, Lordi Peter Wimsey, viljelee runsaasti kirjallisuussitaatteja. Jos siteerattu teksti on aiemmin käännetty suomeksi, on toivottavaa, että kääntäjä löytää valmiin suomennoksen, joka voi olla tuttu osalle lukijoista. Kersti Juva kertoi, että silloin, kun hän käänsi Sayersiä, sitaattien jäljittäminen oli oleellisesti vaikeampaa kuin nykyään. Googleahan ei ollut vielä olemassa. Hän muistutti kuitenkin, että suomentajan on hyvä käyttää maalaisjärkeä siinä, miten paljon aikaa jonkin yksittäisen sitaatin metsästykseen kannattaa kuluttaa. Eihän keskiverto suomalaislukija tunne esim. John Keatsin runoja. Todella tärkeää sitaattien löytäminen on lähinnä silloin, kun ne ovat peräisin Raamatusta tai Shakespeareltä.
Knallissa ja sateenvarjossa ongelmana olivat tietysti sanaleikit, ne kun eivät juuri koskaan ole käännettävissä kielestä toiseen. Kun niitä on paljon, suomentaja joutuu keksimään uusia vitsejä pois jääneiden tilalle. Hankalimmissa jaksoissa jokin kokonainen juonenkäänne perustui sanaleikkiin. Silloin Juva joutui tekemään pieniä muutoksia itse tarinaan. Hän kiitteli sitä, miten huolellisesti Knalli ja sateenvarjo toteutettiin Suomessa.
Juva kertoi myös suomentajan ammatin käytännön puolesta ja omista työtavoistaan. Kustantajat tilaavat haluamiensa kirjojen käännöstyön suoraan tuntemiltaan suomentajilta. Valintakriteerinä on joko kääntäjän hyvä maine tai ikävissä tapauksissa työn nopeus ja kustantajan kannalta edullinen hinta. Kustantajat osaavat itsekin englantia ja seuraavat tarkkaan englanninkielisen maailman kirjallisuutta, joten he tietävät, mitä kirjoja haluavat käännättää. Suomentajan ammatista haaveilevien harmiksi niihin töihin ei siis pääse tarjoamalla itse teoksia kustantajille. Lisäksi ala ei Juvan mukaan sovi niille, joilla on kova halu rikastua. Palkkiot eivät ole työmäärään nähden suuria.
Kun Kersti Juva aloittaa uutta suomennosta, hän lukee kirjan ensin kokonaan varmistuakseen, että ymmärtää kaiken kunnolla. Sitten hän laatii raakakäännöksen. Se on kielellisesti viimeistelemätön, mutta asiasisältö on jo kohdillaan. Kolmas vaihe on tärkein: tekstin muuttaminen sujuvaksi suomeksi. Neljäs vaihe on viimeistely, jonka aikana hän ei enää katso alkukielistä tekstiä. On tärkeää, että suomennos toimii täysin itsenäisenä teoksena.
Vaikka Juva on jo eläkeiässä, hän ei vielä ole ehtinyt eläkepäiville. Mielessä on viiden Jane Austenin teoksen uudelleensuomennos. Yksi niistä, Ylpeys ja ennakkoluulo, on jo valmis. Syksyllä ilmestyy Juvan itsensä kirjoittama kirja Löytöretkiä suomeen. Se käsittelee englannista suomeen kääntämisen pulmakohtia ja sisältää kuulemma runsaasti hänen omista käännöksistään otettuja esimerkkejä suomeksi ja englanniksi. Kuulostaa hyvältä. Ehdotan, että kun kirja ilmestyy, me kaikki englannintaitoiset ja kieliasioista kiinnostuneet sokeat pyydämme Celia-kirjastoa tuottamaan sen meidänkin tutkittavaksemme.