Teksti: Mikko Ojanen
Näkövammaisten Kulttuuripalvelun pitkäaikainen toiminnanjohtaja Eila Huhtilainen nukkui pois 21.9.2018 pitkään sairastettuaan. Eila oli Näkövammaisten kulttuuripalvelun palveluksessa vuosina 1972-2005 ensin yhdistyksen sihteerinä ja sitten pitkäaikaisena toiminnanjohtajana.
Eila syntyi Iisalmessa vuonna 1944 perheen esikoisena. Poliisi-isän työn myötä perhe muutti sieltä ensin Juankoskelle ja sitten Kaaville.
Nuorena Eila työskenteli jonkin aikaa Vaalialan keskuslaitoksessa kehitysvammaisten parissa. Siitä heräsi kiinnostus vammaisten elämään ja heidän mahdollisuuksiinsa selviytyä tasavertaisesti muiden rinnalla. Mutta se, miten työ näkövammaisten parissa sitten alkoi, on tarina sinänsä!
Hän oli töissä Y-vakuutuksessa ja luki kahvitauolla Helsingin sanomien työpaikkailmoituksia ja päätti, että mihin sormi osuu, sinne hän hakee. Sormi osui silloisen Sokeain keskusliiton ilmoitukseen. Pääsihteeri Arvo Karvinen palkkasi Eilan kirjapainon johtajan Eero Vartion sihteeriksi. Liitosta hän siirtyi sitten silloisen Sokeain Henkinen työ ry:n sihteeriksi.
Tuota, nykyisin Näkövammaisten kulttuuripalvelua, Eila palvelu sekä sisulla että sydämellä. Hän ei säästänyt aikaansa eikä vaivojaan, kun töitä oli tehtävä. Niin Kulttuuripalvelun 70- ja 80-luvun hyvät vuodet kuin alkaneen vuosituhannen taloudellisesti vaikea aika kuljettiin hänen luotsaamanaan.
Eila oli järjestöihminen sormenpäitään myöten. Luottamustoimien luettelo on kunnioitettava:
Hän toimi pitkään Keravan kaupunginvaltuustossa ja kaupunginhallituksessa, Keravan seurakunnan kirkkovaltuustossa, seurakuntaneuvostossa ja seurakunnan taloudellisessa neuvostossa. Hän oli niin ikään Tuusulan käräjäoikeuden lautamiehenä 14 vuoden ajan ja sai herastuomarin arvon vuonna 2005.
Eilan tunteneet luonnehtivat häntä sanavalmiiksi, päättäväiseksi ja hyvin vastuuntuntoiseksi. Hän oli hyvällä tavalla suorapuheinen niin, että hankalistakin asioista voitiin keskustella reilusti ja vastapuolta kunnioittaen.
Vaikka järjestötoiminta, jos mikä on tiimityötä; merkitsee yhden aktiivisen ja vahvan vaikuttajan elämän päättyminen myös yhden aikakauden päättymistä.
Kun nyt kysymme: mikä on Eilan henkinen perintö meille, voi sen ilmaista sanoin: rohkeus, peräänantamattomuus, sitoutuminen ja vahva sosiaalinen omatunto.
Eilaa jäävät kaipaamaan omaisten lisäksi laaja ystävien, työtovereiden ja järjestöväen joukko.
Mikko Ojanen
Kirjoittaja oli Näkövammaisten kulttuuripalvelun puheenjohtajana vuosina 2004-5 ja muissa yhdistyksen luottamustehtävissä 1970- ja 2000-luvulla.