Teksti: Heidi Ikäheimonen
Kun Portugali voitti aika tarkalleen vuosi sitten, kisat tänä vuonna huipentuivat Lissabonin Altice-areenalla, ja moni riemuitsi. Viime vuonna saatiin uusi voittajamaa viisuperheeseen, ja se oli monessa suhteessa voitto Euroviisuille.
Portugalin voitto omakielisellä kappaleella oli ainakin osavoitto kielisäännön palauttamisen puolesta puhuville faneille. Yhä edelleen viisujen kielisäännön vapautuminen herättää harrastajissa voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. On niitä, jotka ovat ehdottomasti sitä mieltä, että viisut pitäisi laulaa vain kunkin maan virallisilla kielillä, ja niitä, joiden mielestä on aivan sama, millä kielellä lauletaan. Pääasia, että lauletaan. Kielisääntö vapautui vuonna 1999, kun haluttiin, että eri kappaleiden sanoma tulisi kaikille saavutettavaksi. Tämä johti siihen, että viisuissa alettiin yleisesti käyttää englantia. Vielä kielisäännön vapautumisen aikaan Jerusalemin viisuissa moni lauloi myös omalla kielellään, mutta moni oli vaihtanut englantiin menestyäkseen paremmin.
Näin menetteli esimerkiksi naapurimaamme Ruotsi. Välittömästi kielisäännön poistuttua se siirtyi käyttämään englantia esitystensä kielenä, eikä takaisin ole vanhaan paluuta ollut. Ruotsi ei tosin aivan ”ehdoton” tämän säännön noudattamisessa ole. Varsinkin alkuvuosina, aina vuoteen 2006 saakka, kahta poikkeusta lukuun ottamatta maan viisukarsinnoissa voittajakappaleiden alkuperäiskieli on ollut ruotsi. Vuodesta 2007 lähtien vain englanti. Naapurimaan isoin poru kielimuutoksesta syntyi vuonna 2004, kun Lena Philipsson voitti kappaleella Det gör ont. Tuolloin jopa artisti itse oli sitä mieltä, että kappaleen sanoma välittyy paremmin alkuperäiskielellä kuin kääntämällä se englanniksi. (No, ainakin ruotsinkielinen sanoitus on monimielisempi kuin englanninkielinen). Mutta SVT sai tahtonsa läpi, teksti kääntyi viime tingassa englanniksi ja Istanbulissa se kuultiin nimellä It Hurts.
Portugalin voitolla oli myös toinen merkitys, ainakin viisuharrastajille. Vaikka Kiova on paikka, jossa kevät tulee aikaisin ja siellä on yleensä toukokuussa lämmin, se yllätti viileydellään. Moni haaveili aurinkoisesta viikosta, mutta toisin kävi. Niinpä Portugalin voitto takasi viisuharrastajalle ainakin lämpimän kevätretken tänä vuonna.
Portugalin viisukevään retken suunnittelu alkoi saman tien, kun tulos oli selvillä. Vaikka kesä menikin enemmän muita asioita touhutessa, palasi matkasuunnitelmat tuon tuostakin mieleen. Kaikki alkoi konkretisoitua syyskuussa, kun ensin hankittiin lennot ja melko pian sen jälkeen majoitus. Mutta vielä oli aikaa pohtia, mitä halutaan Portugalista nähdä, mihin painopisteet tällä kertaa keskittyvät.
Vapun alla 29.4. oli viimein lähdön aika. Suuntasimme aamuvarhaisella kohti Lissabonia ja jatkolennolla Portoon, reilut pari sataa kilometriä pohjoisemmaksi pääkaupungista. Ensimmäiset kolme päivää kuluivat kaupunkia kiertäen ja turistinähtävyyksiä ihmetellen. Yksi kiintoisimmista tutustumiskohteistamme oli Calemin viinikellari, jossa tutustuimme portviinin valmistukseen ja historiaan. Itselleni portviini on hieman turhan makeaa viiniä, joten maisteluksi se vain jäi. Asumuksemme sijaitsi aivan Porton keskusaukion reunalla, joten seurasimme vappupäivänä aitiopaikalta sikäläistä vappuhulinaa poliittisine puheineen ja kansantanssiesityksineen. Paljoa ei tyyli ja puheiden kiihkeä äänensävy eronnut suomalaispoliitikkojen vastaavasta. Sen sijaan musiikkitarjonta oli monipuolisempaa kuin meidän vappumarsseillamme. Oli siis aika harkita maisemanvaihtoa Lissaboniin.
Viisuja ja turismia
Saavuimme keskiviikkoiltapäivänä pääkaupunkiin ja viisutunnelma näkyi kaikkialla. Kaupunki selvästikin valmistautui juhlaan. Meidän aikamme meni paljolti ensimmäisten viiden päivän osalta areenalla harjoituksia seuratessa. Vasta toisen viikon alussa jäi aikaa nähtävyyksille ja auringosta nauttimiseen.
Tiistaina, Suomen semifinaalipäivänä, suuntasimme kulkumme Beleniin. Kävimme tutustumassa alueen isoon luostariin, jonne oli loputon turistivirta sekä vaunumuseoon, joka esitteli erityylisiä vaunuja eri aikakausilta. Vanhimmat vaunut museossa olivat 1600-luvulta, uusimmat noin vuodelta 1915. Portugali on tunnettu myös sinivalkoisista kuvioiduista kaakeleistaan. Niitä saimme ihailla jo Portossa, mutta kaakeleille on ihan oma museonsa hieman Lissabonin ydinkeskustan ulkopuolella. Paikka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Kaakeleista tehdyt työt ovat kuin taideteoksia. Usein niissä toistuu jokin Raamatun aihe, mutta museon ylimmästä kerroksesta löytyy kokonainen pienoismalli Lissabonista.
Mr. Lordi kohtaa kaunottaren
Kun tiistain semifinaalijännitys oli ohi, ja Saaran finaalipaikka varmistunut, oli aikaa keskittyä muihin nähtävyyksiin… hetkinen, vai oliko sittenkään?
Myöhään torstai-iltana saimme kutsun, jossa kerrottiin, että Mr. Lordi tulee perjantaina kisapaikalle kannustamaan Saaraa. Hieman myöhemmin yöllä ilmoitettiin finaalin esiintymisjärjestys, ja kas – kuin sattumalta – Saaran ja Lordin esiintymisnumerot finaalissa oivat prikulleen samat, vain 12 vuotta erotti esitykset toisistaan. Tässä kohtaa suomalaisfanit ja lehdistö alkoivat vetää yhtäläisyysmerkkejä Saaran ja Mr. Lordin välille. Saara esiintyy samalla numerolla kuin Lordi, sen täytyy olla hyvä enne. Kaunotar kohtaa hirviön, vai oliko se sittenkin Monsters meets Monster? Tai ehkä sittenkin Latex kohtaa Botoxin, kuten vuonna 2006 vitsailtiin Lordin ja Ruotsin Carolan kohtaamisesta?
Mene ja tiedä, mutta ennusmerkit olivat hyvät, kunnes…
…koitti finaali-ilta ja pisteidenlasku alkoi. Pian finaalin jälkeen selvisi, että Suomen sijoitus semifinaalissa oli kymmenes eli Saara oli viimeinen jatkoonmenijä omasta semistään. Mutta mihin ne meidän pisteet katosivat, kun semissä sentään tuli 108 pistettä ja finaalissa jäätiin vain 46 pisteeseen? Kas siinäpä kysymys. Miksi meistä ei Eurooppa tykkää? Mikä meni taas pieleen, ettei pisteitä ropissut niin kuin piti?
Noh, menikö oikeastaan mikään pieleen? En sanoisi niinkään. Vaikken Saara-faniksi tunnustaudu missään olosuhteissa, ja Monsters oli kaikkea muuta kuin suosikkini Lissabonin lavalla, ei se esitys ainakaan laulutaidon puutteeseen kaatunut eikä edes huonoon esillepanoon. Ehkä lavalla oli liikaa härdelliä samaan aikaan, ehkä se muistutti enemmän sekametelisoppaa kuin hyvää kokonaisuutta. Entä sitten ne mystisesti kadonneet tykkääjät, mihin ne äänet katosi finaalissa? Realiteetti nyt kuitenkin on se, että semissä oli vain 21 maata meidän lisäksemme äänestämässä, ja itseämmehän emme voi äänestää. Finaalissa taas äänestävät kaikki osallistujat, nekin, jotka ovat karsiutuneet semifinaalivaiheessa. Eli kun laskemme itsemme pois ja kun omassa semissämme oli 21 muuta maata jakamassa pisteitään, niin toisesta semistä tuli vielä 21 lisä-äänestäjää mukaan. Yksinkertaisesti, pisteet vain jakaantuivat toisin kuin semissä. Lisäksi finaalissa oli kuusi täysin uutta maata kilpailemassa semien lisäksi eli suuret rahoittajamaat sekä isäntämaa Portugali. Sinne ne pisteet katosivat, ei sen kummempaa.
Netta tuli ja valloitti Euroopan
Niinhän sitä sanotaan, että viisuvoittaja on yleensä se, joka jakaa eniten mielipiteitä. Israelin Netallakin oli niin vastustajansa kuin kannattajansakin. Minä viehätyin Netan Toy-kappaleessa enemmän Netan taitavaan äänenkäyttöön ja humoristisuuteen. Kappale ei tosin ole huumorikappale, vaikka artisti taitavasti matkiikin kanaa, vaan se ottaa suoraan kantaa #Metoo-kampanjaan sanomallaan.
Ensi vuonna viisukaruselli siis siirtyy jälleen Israeliin 20 vuoden tauon jälkeen. Ja kun viisufanit rakastavat ennusmerkkien etsimistä milloin mistäkin, niin yhdenlainen ennusmerkki kai se on tämäkin: Israel näyttää pitävän kahdeksikkoa jonkinlaisena onnenlukunaan Euroviisuissa. Sen ensimmäinen voitto tuli vuonna 1978, toinen voitto heti seuraavana vuonna kotikisoissa, tosin kisat järjesti vuonna 1980 Alankomaiden Haag, kolmas voitto vuonna 1998 ja nyt Netta. Kolme voitoista on tullut vuonna, jonka viimeinen numero on kahdeksan. Odotammeko seuraavaa Israelin voittoa kymmenen vai kaksikymmentä vuotta?